Yksin reissussa: Junalla Helsingistä Hanoihin!

Kahden kuukauden juna- ja vaellusmatka Aasiaan oli elämäni suurin seikkailu. Palaan varmasti muistoihin vielä monta kertaa, mutta tässä kooste Instagram-kuvista matkan varrelta.

En ole koskaan käynyt Kiinassa. Päätin jo kauan sitten, että kun menen sinne, on mentävä junalla. Ehkä aavistin, että se on niin älytön maa, että sitä on parempi lähestyä asianmukaisella tavalla. Enpä tiennyt miten oikeassa olinkaan!

Nyt junamatkaan oli tilaisuus. Hyppäisin junaan Helsingin rautatieasemalta ja matkustaisin niin pitkälle kuin jaksan. En ostaisi paluulippua. Kevään kuluessa suunnitelma sai vielä lisäosan: vuoristovaelluksen, mitä varten pysähdyin Mongoliaan kolmeksi viikoksi.

Ensin ajatus yksin matkustamisesta tuntui pelottavalta. Yksin matkustava nainen, Siperia, vieraat kielet. Yhdistelmä kauhistutti ainakin lähipiiriä – ja vähän minuakin. Kirjoitin lähtiessäni näistä ajatuksista.

Venäjän läpi 10 päivässä

Ostin junaliput verkosta, ja ne toimivat printattuina sellaisenaan. Ainoastaan rajan yli Mongoliaan menevä lippu oli haettava erikseen matkatoimistosta Moskovasta. Pysähdyin matkan varrella ihanassa Nizny Novgorodissa, kolkossa Jekaterinburgissa sekä Irkutskissa, josta tein retken Baikal-järvelle ja Olkhon-saarelle. Matkustin halvimmassa junaluokassa, ja itse junamatkaaminen oli täysissä vaunuissa uuvuttavaa. Parhaimmillaan en puhunut kenenkään kanssa viiteen päivään.

Kun juna lähti Helsingin rautatieasemalta liikenteeseen, fiilis oli sanoinkuvaamaton. En tiennyt, mihin kiskot lopulta veisivät tai milloin ja mistä palaisin kotiin. Tästä eteenpäin kaikki olisi uutta ja tuntematonta.

Helteinen kesäsää hemmotteli Nizny Novgorodissa. Kahvibussista sai hyvää sumppia.

Jekaterinburg on kaupunki, josta virallisesti alkaa Siperia.

Parasta oli Baikal. Jos pitäisi määritellä, mikä on sininen, se olisi Baikal. Järvi vaikuttaa jatkuvan maailman ääriin. Sen jylhät rantakalliot syöksyvät syvyyksiin samalla kun kotkat kaartelevat pään yläpuolella.

Aurinko laskee Baikal-järven ylle. En ole koskaan tuntenut olevani yhtä kaukana kuin Olkhon-saarella. Ympärillä oli vain hiljaisuus ja Itä-Siperian äärettömyys.

Suositus: Satsaa hytillisiin junalippuihin. Niissä on todennäköisempää kohdata muita reissajia ja englanninkielentaitoisia paikallisia. Ota mukaan merinovillaisia vaatteita, jotka säilyvät freeseinä vaikka nukkuisit kolme yötä putkeen junassa. Pysähdy Baikalilla vähintään kolme päivää ja käy Olkhon-saarella.

Mongolian avara taivas

Mongoliassa kaikki oli ainutlaatuista. Ulan Batoor moderneine hipstereineen, asumattomat arot ja lumihuippuiset vuoret. Poikaystäväni lensi Mongoliaan vaellusseuraksi, ja Altain yhdeksän päivän vaelluksesta voi lukea sekä Valtterin ja minun juttuni. Kävimme lisäksi neljän päivän pyörä- ja telttaretkellä. Mieleenpainuvaa oli myös tämän kaiken väliin jäävä aika: pienet kaupungit, niiden pikkuruiset kaupat ja museot, ja tietysti Ulan Batoor.

Aamukahvilla Kharkhiraa Valley:ssa, Länsi-Mongoliassa.

Mongoliassa kotimme oli teltta: nukuimme siinä yhteensä kymmenen yötä.

Yhdeksän päivän vaellus omin nokkinemme oli rankin vuoristoseikkailuni ikinä.

Ulan Batoorissa suunnistaminen saattaa aiheuttaa hämmennystä.

Pyöräretkellä Tereljin kansallispuistossa Mongoliassa.

Juhannusyönä kömmin ulos jurtastamme ihailemaan Mongolian tähtitaivasta.

Suositus: Lennä länsi-Mongoliaan ja mene vaeltamaan. Itsenäinen vaellus vaatii melko paljon tavaroiden raijaamista Suomesta, mutta Altailla järjestetään paljon ohjattuja vaelluksia, joissa paikalliset järjestävät kaikki käytännön asiat puolestasi. 

Käsittämättömän iso Kiina

Jatkoin matkaa Mongoliasta jälleen yksin. Jouduin matkustamaan Kiinan rajalta bussilla Pekingiin, joka jätti minut aamuneljältä jonnekin kaupungin laitamille. Siinäpä sitä oltiin sitten ja ihmeteltiin. Ilman paikallista rahaa, karttaa tai sanakirjaa.

Olin Pekingissä melkein viikon. Tutkailin karttoja, tein suunnitelmia ja mietin, mitä ihmettä oikein halusin tehdä. Lähdin lopulta Chongqingiin ja sieltä Jangtsen risteilyn kautta etelä-Kiinaan. Lisää voi lukea myös Zhangjiajien kivimetsästä sekä Yangshuon kiipeilyparatiisista.

Kiinassa matkustaminen oli varsinaista seikkailua. Saapuminen ja lähteminen kaupunkeihin oli aina yhtä härdelliä, kun en ymmärtänyt kielestä mitään. Kun piti ostaa lippu Vietnamin rajalla sijaitsevaan Pingxiangiin, ostin lipun väärään Pingxiangiin, joka oli 1000 kilometriä väärässä suunnassa! Ne helkutin merkit.

Kun lopulta pääsin Vietnamiin, huokaisin helpotuksesta. Hanoissa kaikki oli pienempää, kauniimpaa ja ystävällisempää. Istuin terasseilla, söin kevätrullia ja join vietnamilaista jääkahvia. Ehkä olisin voinut tulla koko ajaksi Vietnamiin? Ei, se olisi ollut aivan liian yksinkertaista.

Kiinan muurilla voi käydä monessa eri kohtaa. Minä valitsin Leo’s Hostelin kierroksen, joka on tunnettu siitä, että siellä ei juuri ole muita turisteja. Saimme olla reilun kymmenpäisen ryhmämme kanssa aivan rauhassa.

Pekingin kujilla oli iltaisin hienon näköistä. Kuten kaverini kommentoi: vähän kuin olisi elokuvassa!

Chongqingin köysirata tarjoaa upeat maisemat Jangtselle ja kaupungin skylineen. Kannattaa mennä auringonlaskun aikaan!

Jangtsen risteilyllä perspektiivi muuttui: yhtäkkiä minä olin paikallani, mutta vuonot lipuivat ohi toinen toisensa jälkeen.

Auringonnousu Zhangjiajien kansallispuistossa.

Aamun aikaisina tunteina Zhangjiajien retkeilypoluilla sai kulkea ihan rauhassa.

Neljä päivää kiipeilyä Yangshuossa teki hyvää ruumiille ja mielelle.

Olisi väärin sanoa, että menin Vietnamiin ainoastaan kahvin takia. Oli siihen joku muukin syy. En kyllä muista mikä.

Suositus: Kiina on niitä maita, joiden tarkasteleminen kannattaa aloittaa karttapallosta. Tutki kaupunkien nimiä, vuoristoja, jokia. Opaskirjat pilkkovat maan lukemattomaan eri osaan, joiden kautta on mahdoton saada kokonaiskuvaa. Kun saavut, älä oleta mitään, mutta varaudu kaikkeen.

Matkavarusteista kiitokset: Halti, One Gear, Suunto, Kaira clothing

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Lue tempauksesta lisää täältä. Pipo silmillä -blogi seikkailee Instagramissa nimellä @milja.maaret.