Kiipeily

Kiipeilyä Turkin Geyikbayirissa

Kuulin ensimmäistä kertaa Antalyan lähellä sijaitsevasta Geyikbayirin kiipeilyalueesta vuonna 2016. Se on korkealla sijaitseva kylä, jonka lähettyviltä löytyy paljon sporttikiipeilyyn sopivia seiniä, kuin myös korkeita yli kaksitonnisia huippuja. Ja tämä kaikki alueella, joka on minulle etäisesti tuttu lähinnä Matkaoppaat-tositv-sarjasta ja Aurinkomatkojen mainoksista.

Matkalla Antalyan lentokentältä kohti vuoria ja Geyikbayirin kylää.

Alueella on useampia kiipeilyyn keskittyneitä leirintäalueita, niin kutsuttuja ”camppeja”. Niistä ensimmäinen oli aikanaan Josito’s, joka edelleen houkuttelee paikalle suuren osan vieraista. Siellä on mahdollista majoittua omassa tai vuokrateltassa sekä isossa tai pienessä bungalowissa.

Valitsin viiden päivän oleskeluani varten vuokrateltan, johon sai pientä maksua vastaan jämäkän, futon-tyyppisen patjan sekä täkin ja puhtaat puuvillalakanat. Ja koska olin yksin, koko teltta oli siis vain minua varten.

Saavuin paikalle 24.9., mikä tarkoittaa Turkissa vielä hyvin varhaista alkukautta kiipeilyn kannalta. Lämpöä oli ylhäällä vuorillakin vielä lähes 30 astetta, mutta yöt sentään jo vähän viileitä. Josito’sissa oli ehkä viitisentoista kiipeilijää, joista onnekseni löysin kiipeilyseuraa joka päivälle.

Geyikbayiri muistutti luonteeltaan todella paljon Laosin Thakhekia. Leiri sijaitsee keskellä ei mitään, ja sinne tullaan vain kiipeämään. Aamuisin ja iltaisin kokoonnutaan yhteiselle aterialle sekä muutamille oluille. Cragit ympäröivät paikkaa joka puolelta – lähimmille on alle sadan metrin matka.

Kiipesimme ensimmäisenä aamuna Left Cavella, joka on aivan leirin vieressä. Palasimme tauolle leiriin (kannattaa muuten huomioida, että matalan sesongin aikaan leirin ravintola ei tarjoa lounasta ja on kiinni päiväsaikaan). Sen jälkeen lähdimme iltapäiväksi paikallisen kiipeilijän johdattelemana Patagonia-nimiselle cragille, jota ei ollut vielä merkitty opaskirjaan.

Luolassa oli ihanan viileää!

Tämä uusi, Patagoniaksi merkitty cragi oli niin ikään varjoisassa luolassa.

Päivän aikana kiipesin ensimmäiseksi päiväksi luultavasti vähän liikaa reittejä, mikä kostautui seuraavina päivinä. Aloitin hänkkivitosilla ja Patagoniassa kiipesin useita kutosia – greidaus tuntui suurin piirtein normaalilta. Ei armollista, mutta ei kohtuutontakaan.

Yenicay-sektorilla

Takatukka viimesen päälle.

Olympoksen kiipeilyalue

Seuraavana päivänä lyöttäydyin seurueeseen, joka oli lähdössä autolla käymään Olympoksen kiipeilyalueella noin sadan kilometrin päässä Geyikbayirista. Olympos ja sen viereiset cragit sijaitsevat rannikolla ja kiipeilyyn voi mainiosti yhdistää vähän rantalomailua.

Maisemaa Olympos Beachilta Cirali Beachille.

Päädyimme Cennet-nimiselle sektorille, jossa oli aivan mieletön seinä, jossa seurueeni projektoi upean näköisiä alaseiskoja. Minua vähän harmitti, että olin edellispäivästä niin puhki, ettei ollut oikein rahkeita edes yrittää niitä kunnolla ylärissä.

Cennet-sektorin pääseinä

Jäimme syömään illallista hippihenkiseen Ciralin kylään cragien vierellä. Ruokailun aikana seurueemme kuski muisti jättäneensä valot päälle vuokra-autoonsa. Se ei tietenkään lähtenyt käyntiin edes työntämällä. Onneksi turkkilaiset ovat ihan mielettömän avuliasta kansaa, ja saimme paikallisten avulla järjestettyä pimeälle rantatielle virtakaapelit sekä toisen auton virtalähteeksi.

Rantamaisemaa Olympoksen alueella

Miksi mennä Geyikbayiriin?

Luulen, että seuraavan kerran kun lähden Välimerelle kiipeämään, lähden Turkkiin. Geyikbayirin potentiaali kiipeilykohteena on valtava ja uusia reittejä avataan koko ajan. Lisäksi vuorilla omassa rauhassa asuminen sopii mielestäni kiipeilylomaan.

Lisäksi turkkilaisen kulttuurin jämptiys, ystävällisyys ja täsmällisyys viehätti minua huomattavasti enemmän kuin läntisempien Välimeren maiden mañana-elämäntapa.

Hintataso on Geyikbayirissa todella halpa – erityisesti nyt, kun liira on heikentynyt keskellä Turkin talouskriisiä. Moni paikka näytti hiljentyneen turisteista, joten paikalliset ovat kiitollisia kaikista vieraista, jotka vielä Turkkiin saapuvat.

Geyikbayirissa on myös ihana erikoisuus, Josito’sin lähellä virtaava puro, jonka syvänteiden äärellä voi harrastaa pienimuotoista deep water boulderingia – ja virkistäytyä palatessa kiipeilycragilta leiriin.

Huom! Kuvaan on piirretty jälkikäteen sortsit, koska en periaattesta halua julkaista uikkarikuvia täällä blogissa 🙂

Taisin siis ihastua Geyikbayiriin, tai ylipäätään Turkkiin.

Geyikbayiri 2018Geyikbayirista jatkoin matkaa kahdeksan tunnin bussimatkalla rantakaupunki Bodrumiin, jossa vietin yön ja ostin viimeisillä liiroillani hedelmiä. Jatkoin matkaa sieltä aamulla eteenpäin Kreikkaan – laivamatka Kosille kesti vain 20 minuuttia. Kalymnoksen kiipeilyistä sitten myöhemmin lisää!

Aiempia kiipeilyjuttuja:

ESPANJA – SIURANA

Siuranan kiipeilymekka tavallisen harrastajan silmin

Video: Kiipeilyreissu Espanjan Siuranaan

KREIKKA – KALYMNOS

Käytännön vinkkejä Kalymnoksen kiipeilysaarelle

Videoblogi: Maailman ihanin kiipeilyreissu Kalymnoksella

KIINA – YANGSHUO

Kiipeilyä Yangshuossa: olivatko greidit kovia vai minä ruosteessa?

LAOS – THAKHEK:

Kiipeilyä Laosissa: Millä pelko lähtee

Liftaajan ajatuksia Laosissa

THAIMAA – TONSAI

Tikkejä ja tippaa Tonsailla

Kiipeämään Thaimaan Tonsaille vai Laosin Thakhekiin?

Seuraa Facebookissa:

https://facebook.com/piposilmilla

Seuraa Instagramissa:

https://instagram.com/piposilmilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s