Edullinen retkiauto – Netin halvimmasta transportterista tuli reissupaku

Koronakevään 2020 päätteeksi sain idean. Edessä oli kesä Suomessa, olin tylsistynyt ja adrenaliinia vailla. Olisiko nyt hyvä aika hankkia retkipaku, josta olin vuosia salaa haaveillut? Olin siirtänyt pohdinnot aina ennen sivuun, koska rämästä pakettiautosta oli ollut paperilla ajateltuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt elämässä tuntui kuitenkin olevan sopivasti tilaa pakettiauton kokoiselle seikkailulle.

Tuumasta toimeen

Olen yleensä ripeä toteuttamaan saamani ideat. Pesunkestävänä pessimistinä olin varma siitä, että pakustoorista tulisi fiasko, ja paku hajoaisi samantien. Päätin siis, että hankkisin pakun minimi-investoinnilla. Häviäisin korkeintaan hieman rahaa, jos homma ei toimisi laisinkaan.

Avasin Nettiauton ja kirjoitin hakuun ”Transporter”. Sen verran tiesin, että volkkarin pakut ovat hyviä peruspakuja. Kriteeriksi laitoin, että auton tuli olla katsastettu siten, että sillä voisi ajaa kesän loppuun. Sorttasin hakutulokset halvimmasta kalliimpaan. Ha! halvin katsastettu transportteri maksoi 950€. Ajettu 384 000 kilometriä. Ilmoituksessa luki ”h*****n ruma, mutta toimiva peli”. Sijainti: Rovaniemi.

Mitä sitä enempää pohtimaan. Tsekkasin auton historiapaperit ja katsoin, ettei siellä ollut mitään kummallista. Soitin enolleni, jolla oli myös transporter ja kysyin miltä diili hänen mielestään kuulosti. Eno piti ajatusta loistavana, joten soitin samantien myyjälle ja kysyin mikä autossa on vikana, kun on kaupan. Ei kuulemma mitään, muuta kuin että hän ei sitä enää tarvitse, koska suunniteltu talonrakennusprojekti oli peruuntunut. Sanoin, että maksan varausmaksun ja tulen juhannusaattona Rovaniemeltä hakemaan. Jos vaan lähtee käyntiin, otan mukaan.

Vasta tämän jälkeen uskalsin kertoa asiasta kotona. Minä olen meistä kahdesta se ripeämpi päätöksentekijä ja pelkäsin, että 22 vuotta vanhan pakettiauton ostaminen kahdessa tunnissa etänä ei täyttäisi hankintaprosessin kaikkia vaatimuksia. Mutta toisaalta – pahimmassa tapauksessa häviäisin yhdeksänsataa euroa. Jos paku kestäisi parin viikon juhannusreissun, oltaisiin jo nollilla.

Käytetyn auton ostaminen

En ole ostanut käytettyä autoa aikaisemmin yksityishenkilöltä. En totta puhuen tiennyt laisinkaan, miten tulee toimia, mutta netistä googlaamalla löytyi hyvät ohjeet. Trafin palvelut toimivat mobiilisti hyvin, ja teimme sujuvasti kaupat juhannusaattoaamuna Rovaniemen rautatieasemalla. Samalla minun piti tietysti tehdä liikennekäyttöönotto, koska auto oli ollut myyjällä seisontavakuutuksessa. Näissä kaupantekoon liittyvissä käytännön asioissa ei lopulta ollut mitään kovin mutkikasta, mutta on hyvä käydä stepit läpi etukäteen, jotta kauppoja tehdessä kaikki sujuu selkeästi.

Pakun laverin rakennus

Rakensimme pakun laverin oikeastaan kaksi kertaa, sillä se varastettiin kesken kesän, ja sisälle tekemämme ensimmäinen laveri oli varkauskeikalla rikottu. Saimme pakun onnellisesti takaisin, mutta muista tämä: vanhoihin pakettiautoihin kannattaa ehdottomasti hankkia rattilukko. Kotivakuutus ei myöskään korvaa pakettiautossa olevaa irtaimistoa kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Niihin pääsee sisään todella helposti, joten siellä ei kannata säilyttää mitään, josta ei ole valmis luopumaan.

Aloitimme pakun laverin rakennuksen uudestaan Norjan-matkamme kynnyksellä. Landelta löysimme juuri sopivasti tarpeisiimme sopivaa lautaa sekä muutamat kakkosneloset rungoksi. Puutavarasta emme siis maksaneet mitään.

Halusimme rakentaa laverin siten, että pystyisimme kuljettamaan pakussa myös maastopyörämme, mikä teki mitoituksesta haastavaa. Malli on Transporter t4:sta se lyhin, minkä lisäksi korkeutta on melko vähän, koska halusimme pakun, jolla mahtuu esim parkkihalleihin sekä mahdollisesti myös autojunaan.

Laskimme, että maastopyörät sekä nukkumalaveri mahtuvat pakuun, jos pyörät kuljetetaan pakussa ylösalaisin ilman fillareita. Näin etuhaarukat mahtuvat laverin ja takaikkunan väliin, ja itse laveri voi olla hieman matalammalla. Laverin pituudeksi tuli noin 175cm, mahduimme siihen juuri ja juuri pituuden puolesta. Ohjaamon puolen päätyyn jää vielä tyhjää tila noin 50cm – missä mahtuu esimerkiksi vaihtamaan märkkärin tai muuta tarpeellista.

Leveydeltään laveri on koko pakettiauton levyinen ja se riittää oikein hyvin kahdelle. Korkeuttakin jää maastopyörämitoituksellakin riittävästi, ainakaan minulle ei tule klaustrofobinen fiilis. Tietenkään laverilla ei mahdu istumaan – mutta se oli meillä trade-off siitä, että saamme pyörät kyytiin. Laveri ei ole kiinteästi kiinni auton rakenteissa, mutta pysyy paikoillaan tukevasti.

Patjat saimme niin ikään hankittua mummolastamme, jota paraikaa oltiin tyhjentämässä myyntiä varten isoäidin muutettua kirkonkylälle. Patjat leikattiin mattoveitsellä sopivaan mittaan. Lakanat hankin Ikeasta halvimmasta mahdollisesta tarjouksesta, koska ne menettäisimme, jos paku lähtisi taas rosvojen matkaan. Instagram-uskottavat pallovalot löytyivät Rustasta.

Ensimmäinen katsastus

Paku kesti loistavasti koko kesän. Kävimme sillä kaksi kertaa Napapiirin pohjoispuolella eikä se osoittanut mitään merkkejä väsähtämisestä. Lähestyvä katsastus kuitenkin kuumotteli mielessä koko syksyn. Kävimme pakun kanssa pyöräreissuilla pitkälle syksyyn, kunne katsastusajankohta viimein koitti lokakuussa.

Yllätykseksemme katsastaja totesi, että pohja oli hyvässä kunnossa, eikä siellä ollut ruostetta, vaikka autoa oli tässä kohtaa ajettu jo lähes 400 000 kilometriä. Kenties Lapin vähillä suolamäärillä oli tämän kanssa jotain tekemistä. Ei paku silti ykkösellä läpi mennyt; toinen takajousi piti vaihtaa (se oli poikki) ja takajarruja säätää. Katsastaja totesi, että harvoin nämä tämänikäiset läpi ykkösellä menevät – ja siltä näytti myös katsastushistoria, jota olin ennen ostoa tarkastellut. Mutta parhaat uutiset: pienen rempan jälkeen leimaa oli jälleen vuodeksi eteenpäin! Moottorin puolesta olo on hyvinkin luottavainen jatkon suhteen, näiden t4:n 2.4 kokoisten dieselmoottoreiden sanotaan olevan todella kestäviä. Mutta kaikenlaista muutahan voi sitten tulla eteen. Jokainen matka on seikkailu.

Huom! Retkipakuista puhuttaessa on mainittava autoverotus. Suomalainen lainsäädäntö ei tunne retkeilyauton käsitettä, ja retkipakuista maksetaan veroa joko pakettiauton, henkilöauton, verollisen matkailuauton tai verottoman matkailuautoluokan mukaan. Lainsäädäntö on tältä osin ”hieman” tulkinnanvarainen – käytännössä riippuu tulkitsijasta, milloin retkipakuvarusteet ovat sitä luokkaa, että auton veroluokka muuttuisi joko henkilöautoksi (mm. kiinteät istuimet tavaratilassa) tai matkailuautoksi (kiinteitä matkustusvarusteita, kuten istuimet, liesi tai jääkaappi). Näistä meillä ei ole mitään, ja laverikin on irrallaan auton rakenteista, ja usein sen päällä myös kuljetetaan tavaraa. Tulkitsemme itse niin, että ajoneuvoa ei tarvitse muutoskatsastaa. Jos joku jossain vaiheessa on sitä mieltä, että tarve muutoskatsastukseen on syntynyt, niin sitten sen toki teemme. Tällaisessa tapauksessa lankeava takautuva autovero maksettaisiin silloin auton nykyarvosta, ja olisi arviolta n. 400-600 euroa.

Diesellämmitin pakuun talvea varten

Joululoman lähestyessä päätin investoida lämmittimeen, sillä aiomme viettää pohjoisessa pitkän pätän, ja joulunpyhien ympärillä majoitukset olivat kalliita. Lisäksi jo syksyn keleillä pakun seisoessa paikallaan huomasimme, että se alkoi kerätä kosteutta. Olisi hyvä, mikäli sen saisi talven aikana pariin otteeseen kuivatettua kunnolla.

Sain hyvän tarjouksen lämmittimestän ystävältäni Escon veneliikkeestä, ja pian kiikutin Airthermin diesellämmittimen asennettavaksi vantaalaiselle pajalle. Hintaa lämmittimelle ja lisäakulle putkineen ja asennustöineen tuli yhteensä noin 800 euroa, eli aika merkittävä summa kun sitä vertaa pakun ostohintaan. Olin kuitenkin laskenut, että jos pystyisimme asumaan pakussa talvikaudella yli kymmenen yötä, niin lämmittimen hinta olisi jo tienattu takaisin.

Lämmitin asennettiin aivan tavaratilan eteen lattialle, missä sillä oli eniten tilaa. Siitä vedettiin putket ylös kattoa pitkin laverin päälle sekä toinen ohjaamon puolelle. Koska tavaratila on pieni, käytännössä esim ruokailu tapahtuu ohjaamossa istuen, joten meille oli tärkeää, että myös sekin saatiin lämpimäksi. Lämmittimen kytkin on ohjaamon ja tavaratilan välisessä seinässä, josta sen ylettää aamuisin täppäämään päälle ilman, että tarvitsee nousta makuupussista. Koska pakua ei ole eristetty mitenkään, emme viitsi hurruttaa lämmitintä yötä läpeensä – meillä on kuitenkin hyvät makuupussit. Mutta iltaisin ja aamuisin sen lämpö on ihana – voi pukeutua ja vaihtaa vaatteet lämpimässä. Lisäksi märät kamppeet saa kuivatettua narulla. Vietimme myös muutaman lepopäivän kokonaisuudessaan laverilla makoillen, kun ulkona paukkuivat yli kahdenkymmenen asteen pakkaset. Sisällä tarkeni oikein hyvin.

Lämmitin pitää pientä hurinaa ja toimii siis dieselillä. Sen käynnistymiseen tarvitaan myös sähköä, mitä varten asensimme kuljettajan penkin alle vara-akun. Näin vältymme siltä, että auton varsinainen akku hupenisi lämmitykseen.

Yövyimme pakussa talven aikana lopulta 14 yötä, mikä tuskin olisi ollut miellyttävää ilman lämmitintä. Tämän lisäksi lämmitin on kätevä myös kesäaikaan, jos pakua haluaa kuivattaa esimerkiksi sadekeleillä.

Sähköpistokkeet puhelinten lataamista varten

Koska lämmittimen asennuksen myötä pakussa oli nyt myös vara-akku, ennen pääsiäisen reissua Valtteri asensi pakuun myös pienet usb-pistokkeet, jotka ottavat virran vara-akusta. Näistä voi kätevästi ladata puhelimen, kameran, kellon tai otsalampun.

Paljonko reissupaku maksoi?

Kokonaisuudessaan pakun kulut näyttävät tältä:

• Paku 950€
• Ensimmäinen huolto 400€
• Lämmitin + vara-akku 800€
• Muut pienet huollot (itse tehtynä) n.200€
• Varusteet (patjat, peitot, lakanat): kerätty käytettyinä n.50€
• Jakopään hihnan vaihto (tulossa touko 2021): 400€
• Yhteensä: 2800€

Lisäksi kustannuksia tulee katsastuksesta, pakollisesta liikennevakuutuksesta sekä ajoneuvoverosta. Olen sitä mieltä, että olemme pakun kanssa jo reilusti voiton puolella, sillä olemme yöpyneet siinä reilusti yli kuukauden verran yhteensä. Lisäksi se on lähes ehdoton maastopyörien kuljettamiseen päiväreissuille. Meillä ei normaalissa autossamme ole peräkoukkua, joten siihen ei olisi edes saanut pyöränkuljetustelinettä kiinni.