Lokakuinen minivaellus Aakenuksella

Lapin lokakuu. Paras aika vaeltaa, hörppiä kuumaa glögiä autioiden tupien pöytien ääressä ja kuunnella, kun järvet rätisevät jäätyessään.

Aakenus, banaaninmallinen tunturi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston itälaidalla on siintänyt monesti silmissäni Ylläksen huipulta, ja tienvarren kyltit ovat ohi ajaessa koittaneet huudella pysähtymään. Nyt viimein oli sopiva hetki mennä käymään.

Meillä oli aikaa kolme päivää ja kaksi yötä – juuri sen verran, että ehtisimme hyvin kävellä tunturin päästä päähän ja vielä takaisinkin.

Saavuimme yöjunalla Rovaniemelle lokakuun viimeisenä perjantaiaamuna. Aamupäivä ajettiin kohti Kittilää ja tehtiin viimeisiä työhommia ennen viikonloppua. Kahvila Soman burgereiden jälkeen parkkeerasimme Mitsun Totovaaran parkkikselle, mistä kävelimme viiden kilsan matkan Porokämpälle, pienelle autiotuvalle tunturin rinteessä. Meillä oli mukana myös teltta, siltä varalta että pieniin tupiin ei mahtuisi. Mutta vastoin odotuksia, tuvat olivat tyhjiä ja saimme vaeltaa tunturissa aivan keskenämme.

Kuva: Miia Alapeteri

Seuraavana päivänä kapusimme ylös Aakenukselle ja kävelimme myötätuuleen verkkaista vauhtia kohti Pyhäjärveä. Aurinko paistoi matalalta ja tuulensuojaisissa koloissa se vielä lämmitti.

Illansuussa saavuimme Pyhäjärven autiotuvalle, jonne päiväretkeilijät olivat jättäneet lämpimän hiilloksen. Seurasimme auringon oranssia kajoa vastarannan tuntureilla ennen kuin aloimme viritellä illalliskamppeita.

Illalla skoolasimme Miian synttäreille – nämä olivat jo toiset perättäiset pohjoisessa vietetyt synttärit.

Seuraavana päivänä kiertelimme tunturin länsipuolella pääosin merkattuja reittejä pitkin takaisin kohti Porokämppää. Söimme aurinkoisella Molosjänkhällä eväät ja hörpimme toisen mukana olleen piccolo-kuohuviinin. Jatkoimme Porokämpän ohi takaisin kohti Totovaaraa. Päivän matkaksi tuli hieman vajaa 14 kilometriä.

Miia hieman ennen Pyhäjärveä.

Käytännön asioita

Monet ovat kysyneet, miten tällaisia viikonlopun retkiä voi järjestää. Me olemme syksyllä napanneet VR:n yöjunatarjouksen, jotka ovat usein voimassa loka-marraskuussa. Autopaketin kahdella makuupaikalla sai tällä kertaa 140 eurolla per henkilö. Juna lähtee Helsingistä seitsemän maissa, ja on perillä Rovaniemellä hieman yli seitsemän. Autojen purku kestää noin 45 minuuttia, ja siitä ajelu kansallispuistoon kestää pari tuntia (esim Pyhä-Luosto tai Pallas-Ylläs). Ukk-puistoon ajaa Rovaniemeltä nelisen tuntia. Kilpisjärvelle 6-7.

Rovaniemen rautatieasemalta saa myös vuokra-autoja, halvimmillaan viikonlopuksi varmasti alle satasella. Julkisillakin pääsee, esimerkiksi Kittilään. Silloin tosin reittien suhteen ja vähemmän valinnanvaraa. Itse olen pohjoisessa käyttänyt myös taksia, mikäli en ole halunnut tehdä ympyräreittiä. Silloin helpointa on ottaa taksi menomatkalle ja kävellä sieltä takaisin autolle.

Loka-marraskuussa tuvat ovat usein väljällä käytöllä, mutta erityisesti Pallas-Yllästunturilla osa niistä on pieniä. On parempi ottaa oma teltta mukaan, jonne pääsee tarvittaessa nukkumaan. Tuohon aikaan tunturissa on yleensä jo lunta, ja on hyvä pitää mielessä, että sumuisen tai lumisateisen kelin sattuessa voi iskeä whiteout, valkoinen sumukeli, jossa on mahdotonta nähdä suuntia. Kartta ja kompassi mukaan. Itse piirrän myös reitit aina etukäteen gps-kelloon.