Heinäkuussa katsoin kylpytakin alta pilkistäviä jalkateriäni. Sandaalit olivat piirtäneet niihin hassunnäköiset kuviot. Vasemman jalan varpaista puuttuu pari kynttä Paavo Nurmi Marathonin jäljiltä.
Olin juuri palannut kotiin Normandian roadtrip-matkalta. En osannut ajatella, että sen tuliaisina saisin rusketusraidat! Päin vastoin, olin varautunut siihen, että Englannin kanaalin eteläpuolella sijaitsevalla rannikkokaistaleella sataisi viisi päivää putkeen. Toisin kävi.
Vuokrasimme auton Pariisin lentokentältä. Kesti yli tunnin, ennen kuin saimme lopulta avaimet BMW:hen. Se ei silti auttanut, sillä en löytänyt autosta koloa, johon avain olisi sopinut. Erilaisia nappuloita näytti sen sijaan olevan enemmän kuin lentokoneen ohjaamossa. Omassa autossani kun ei ole automaattisia pyyhkijöitä, vaihteista nyt puhumattakaan.
Linnamajoitusta Ranskan maaseudulla
Yövyimme ensimmäisen yön viehättävässä ranskalaisessa linnassa, Château de Bonnemaressa. Kotiuduttuamme linnaan ajelimme illalliselle Lyons-la-Fôretin kylään – kehuivat Ranskan kauneimmaksi, ja aiheesta. 744 asukkaan kylässä on vanha, 1600-luvulta peräisin oleva katettu tori, yksi Michelin-tähden ravintola sekä yksi Michelin- platen ansainnut ravintola. Valitsimme jälkimmäisen.
Seuraavana aamuna jätimme haikein mielin linnan ja ajoimme lounaalle Rouenin kaupunkiin, joka tunnetaan Ranskan pyhimyksen, Jeanne D’Arcin kuolinpaikasta.
Château de Bonnemare illansuussa.
Lyons-La-Fôretin kaduilla 2000-luvun voi unohtaa.
Normandiassa kannattaa unohtaa kiire ja ajella kylien läpi risteilevillä pikkuteillä.
Ravintolasta sai lopun viinipullon mukaan. Se maistui auringonlaskussa linnan takapihalla.
Jeanne D’Arcin muistomerkki Rouenin keskustassa.
Étretatin jyrkänteet
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti merta. Halusin nähdä Étretatin jyrkänteet, jotka sijaitsevat LeHavresta 30 kilometriä pohjoiseen. Étretat on sympaattinen kalastajakylä, jossa olisi viihtynyt varmasti myös yön yli. Olimme kuitenkin varanneet seuraavan yöpaikan Cherbourgista, jonne saavuimme illalla, ylitettyämme Seine-joen suun mahtipontista siltaa pitkin sekä poikettuamme kauniissa lomakaupungissa, Honfleurissa.
Étretatissa kannattaa varata aikaa rantakallioilla kävelyä varten.
Honfleurissa helle oli yltänyt jo lähes 30 asteeseen, ja terassit pursusivat lomalaisia.
Ihana, rosoinen Cherbourg
Cherbourgiin saavuttuamme suuntasimme nälkäisinä myöhäiselle illalliselle. Café de Paris löytyi jälleen Michelin-oppaan haarukkalistalta ja ripeän palvelun seurauksena pistelimme pian poskeemme kalalautasta, joka saattoi olla paras kala-annos, minkä olen koskaan syönyt. Seuralaiseksi kelpasi pullollinen Sancerre-viiniä.
Veneitä Cherbourgin satamassa myöhään illalla.
Aamulla kiertelimme kaupungilla. Cherbourg on, tietysti, tunnettu 60-luvun musikaalin tapahtumapaikkana. Sen peruina Cherbourgin sateenvarjotehtaalla on keskikaupungilla oma museo, jossa voi tutustua laatusateenvarjojen valmistukseen.
Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Cherbourgin tori, joka oli kompakti, täynnä vilinää, sopivan rähjäinen ja täynnä polkupyörillään asioivia kaupunkilaisia. Muutenkin Cherbourgissa tuli paikallinen olo. Eihän koko kaupungista löydy kuin kourallinen hotelleja.
Cherbourgissa kontrastia rosoiseen kaupunkikuvaan tuovat risteilyturistit. Leveä, amerikkalainen aksentti tarttui korviin useissa kadunkulmissa.
Cherbourgin torilla lokit kirkuivat ja myyntikojut notkuivat tuoreita raaka-aineita.
Normandian tähtinähtävyys: Mont Saint-Michel
Iltapäivällä matka jatkui rannikon pikkuteitä pitkin kohti Mont Saint-Michelin luostarisaarta. Se on alueen suosituin nähtävyys, ja valtava parkkipaikka pullisteli vielä illansuussakin auringossa paahtuvia autoja.
Luostarille pääsee joko kävellen tai ilmaisella bussikuljetuksella. Koska ilma oli edelleen helteinen, päätimme ottaa bussin. Matkaa olisi kertynyt kävellen useita kilometrejä.
Luostari ja sitä ympäröivä kylä oli hieno, mutta väenpaljous ahdisti. Emme viihtyneet saarella kovin kauaa. Sitäpaitsi, se näyttää hienoimmalta kaukaa katsottuna.
Mont Saint-Michelin luostarisaari muistuttaa satujen maasta.
Omahan maihinnousuranta
Matkalla Saint-Maloon poikkesimme vielä Omahan kuuluisalla rannalla, jossa britit, yhdysvaltalaiset, kanadalaiset ja ranskalaiset joukot nousivat maihin osana suurta D-Day -operaatiota vuonna 1944.
Historiankirjoista tiedämme, miten sodassa lopulta kävi, mutta on mahdoton ymmärtää, mitä on mahtanut liikkua yksittäisen sotilaan mielessä hänen matkatessaan peltilautassa kohti rannikkoa. Edessä oli monelle varma kuolema. Tilastot kertovat, että yksinään Omahan kahdeksan kilometrin mittaiselle rannalle kuoli tuona päivänä tuhansia sotilaita.
Ajellessa ristiin rastiin Normandian rannikkoa ei voi olla pohtimatta, miltä seudut silloin näyttivät. Siitä ei ole kovin kauaa. Luin viime kesänä Anthony Doerrin kirjan Kaikki se valo jota emme näe, joka sijoittuu osin Normandiaan ja kuvaa surullisen hyvin sitä, mitä sota tarkoitti yksittäisille ihmiskohtaloille.
Omahan rannalla on taisteluissa kuolleiden muistomerkki.
Kahdeksan kilometrin rantaviiva on loputon, ja sen äärellä historia tuntuu istuvan tukevasti olkapäillä.
Saint-Malo ja loputtomat simpukat
Reissun viimeiset päivät vietimme St.Malom rantakaupungissa. Sen muurilla ympäröity vanhakaupunki ja pitkä, aaltojen reunustama rantabulevardi ovat pitäneet sen ranskalaisten lomasuosikkina jo kauan. Enkä lainkaan ihmettele: Ilma oli sopivan lämmin, mereltä puhaltava tuuli vilvoitti, mutta meri oli silti riittävän lämmintä pulahtamiseen. Illan tullen ihmiset valuivat alas rantakadulle ja kaupungin moniin ravintoloihin, joista sai niin hyviä mereneläviä, että pelkästään niiden takia voisin harkita matkustavani sinne uudelleen. Lomaa sanan perinteisimmässä merkityksessä.
Fisherman’s plate Cafe de L’Ouestissa.
Englannin kanaalin aallot löivät rannan aallonmurtajiin.
Saint-Malon rantabulevardi auringonlaskun aikaan.
Viimeisenä päivänä ajoimme Saint-Malosta neljän tunnin matkan takaisin Pariisiin. Auton palautus sujui sentään sujuvammin kuin sen vuokraus. Elokuussa sain postissa vielä ylimääräisen matkamuiston: liikennekameran lähettämät nopeussakot. Summa vajaan 20 km/h:n ylinopeudesta oli onneksi pieni, 60 euroa.
Matkavinkkejä Normandiaan
Michelin-oppaasta kannattaa tarkistaa pienten kylienkin ravintolat. Hyviä ravintoloita on toki muitakin, mutta jos aika on kortilla, muskelimiehen avulla ei ainakaan osu väärään.
Tietulleja on suurimmilla teillä aika tiuhassa, ja niihin on syytä varata useita kymppejä. Pikkutiet puolestaan ovat kauniita, mutta hitaita.
Monet ranskalaisista lomailijoista ovat liikkeellä autolla, joten parkkipaikkoja löytyy hyvin suurempien ja pienempien nähtävyyksien viereltä.
Maaseudulla on paljon majataloja, joita voi etsiä googlesta hakusanalla chambre d’hote (tarkoittaa kai suurinpiirtein samaa kuin b&b).
Alue on tunnettu siideri- ja calvadostuotannostaan. Jos aikaa on, kannattaa vierailla vaikkapa calvados-tislaamossa.
Hotellit täyttyvät kesäaikaan nopeasti. Varausten kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Hinta-laatusuhde ei hotelleissa ole huippu.
Kuvia
Château de Bonnemaren takapihalla kirjojen kimpussa.
Étretatin kalliota laskuveden aikaan.
Cherbourgin satamassa.
Mont-Saint-Michel lähikuvassa.
Omahan rannalla lomailija kohtaa historian.
Lounastamassa Saint-Malossa äidin kanssa.
Saint-Malossa on merivesiallas, joka täyttyy itsestään aina nousuveden aikaan.
Pipo silmillä 