Kuukauden pyöräretki osa 2: Lake Ohrid, Albanian Riviera ja Corfu

Days 11-12, Lake Ohrid & Albanian maaseutu

Vuorilta alas tullessa huomasin, että eturenkaani tyhjeni nopeaan. Ei auttanut kuin vaihtaa. Seuraavana aamuna Peshkopissa huomasin myös takarenkaani tyhjentyneen. jopas nyt. Onneksi meillä oli vielä yksi vaihtaa. Sisureita täältä on ihan turha metsästää, eihän täällä myydä edes jugurttia.

Jatkoimme etelään. Ylitimme rajan Pohjois-Makedoniaan ja olimme pian Lake Ohridilla.
Takarenkaan uudessakaan sisurissa ei pysynyt ilma. Olin kenties rikkonut sen sitä vaihtaessa. Perkele.

Useamman välivaiheen jälkeen saimme Lake Ohridilla kontaktin heppuun, jolla kuulemma oli pyöräverstas ja varastossa sisureita ja muitakin varaosia. Mustan pörssin sisurit saatiin käveltyämme tovin hämärillä kujilla keskellä yötä; ja jouduin käymään verstaalla vielä aamulla uudestaan, kun Valtterin pyörän venttiili hajosi kesken pumppauksen. Tämä teki summaluvuksi siis 4 sisuria vuorokauteen 🤯

Seuraavana päivänä poljimme ylös järveltä Albanian rajalle, josta aloitimme useiden päivien lähestymisen kohti merta. Ne päivät toistuivat aika samanlaisina: aamuisin oli poutaa ja iltapäivisin kastuimme kaatosateessa. Pari pummiakin sattui matkan varrelle, ja opin että oikeanlaisella kelillä mikään mud clearance ei riitä.

Days 13-21, Albanian Riviera

Löysimme Albanian rannikolta kaikkea sitä, mistä olimme etukäteen haaveilleet: telttapaikkoja aivan turkoosin Adrianmeren rannassa, kivoja pieniä kyliä ja kahviloita, hitaita aamuja, iltauinteja sekä lämpimiä öitä.

Päivämatkat pysyivät tällä viikolla lyhyinä, mutta oli sitä noustavaa silti! Rivieralle osui mm. reissun pisin nousu (~1200metriä) sekä paljon jyrkkiä pieniä parinsadan vertin mäkiä.

Monessa paikassa rannikolla rakennettiin. Parin vuoden päästä monet leirintäalueet ja paikat, jossa kävimme, ovat varmasti jo tiessään. Albanian kannalta hyvä niin, sillä albanialaiset tarvitsevat jokaisen euron, joka matkailusta on saatavilla ja kymmenen euron telttamaksusta sitä ei vielä häävisti sinne jää.

Salaa iloitsimme kuitenkin vielä tuosta kehittymättömästä tunnelmasta ja ihanasta kotikutoisuudesta, mikä vallitsi jokaisen sellaisen mutkan takana, jonne ei vielä mennyt asfaltoitua tietä.

Pysähdyimme Vloressa, Palasessa, Gjipe-biitsillä, Himaressa ja Sarandessa. Sarandessa Korfun lautan lähtöä edeltävänä yönä heräsin ruokamyrkytykseen – ottaen huomioon kaikki paikat missä kolmen edellisen viikon aikana oltiin safkattu, oli sinänsä ihme, että se isko kohdalle vasta nyt. Lähtöaamu Albaniasta ei siten saanut ihan ansaitsemaansa tunnelmallista loppua, kun naama kalvenneena koitin selvitä myöhässä olevan lautan odottelusta Saranden satamassa.

Days 22-28, Korfun ympäri

Ruokamyrkytys oli vielä aamulla aika pahasti päällä, kun tuli aika siirtyä Saranden satamaan Korfun lautalle.

Pyörien kanssa laivaan siirtyminen ja Schengen-rajamuodollisuudet eivät olleet kaikista sujuvimmat, kaiken lisäksi vene oli oli myöhässä ja satamassa aika paljon häslinkiä sen suhteen, millä veneellä pääsi minnekin.

Korfun päässä jonoteltiin niin ikään aika pitkään suorassa auringossa, ja olin aika kypsää kamaa kun pääsimme viimein ulos satamasta. Sen jälkeen oli ohjelmassa sukkulointi ympäri pakokaasunkäryisiä Kerkyran katuja: tarvitsimme retkikaasua (ei myydä Albaniassa!), sisureita molempiin pyöriin sekä käteistä – kaikki rahat oli tässä vaiheessa jo menneet – Albaniassa ei missään voi maksaa kortilla, mutta eurot ja lekit ovat rinnakkain käytössä.

Kun viimein päästiin matkaan (pyöräily oli itse asiassa ainoita asioita, joka etovassa olossa tuntui mukavalta), oltiin molemmat aivan fiiliksissä siitä, että oltiin Kreikassa, jossa kaikki oli skarppia, siistiä ja toimivaa. Suhteellisuus on jännä laji.

Pyöräiltiin leppoista tahtia vastapäivään lähes kokonaan Korfun ympäri, ainoastaan flatti eteläkärki jäi käymättä. Nähtiin paljon hiekkarantoja, kalliorantoja, maaseutukyliä, rantakyliä, ravintoloita ja erilaisia myymälöitä. Olimme innoissamme ruokakaupoista, ja kokkailimme jonkin verran omiakin pöperöitä.

Kaikista ihaninta oli karun Albanian rannikon jälkeen Korfun vehreys; koko saaren peitti ihana vihreä peite joka lähes höyrysi kosteutta.

Korkeuseroa kertyi Korfullakin jonkin verran, tyypillisesti 30-40km matkalla n. 500-700m. Mäet olivat loivempia kuin Albaniassa, mutta keli kuumempi.

Erikoisin päivämatka oli Korfun länsirannikolla sijaitsevan Issosin hiekkadyynialueen läpi. Pienillä hiekkapoluilla oli paljon hämähäkinverkkoja, ja pehmeää hiekkaa silmänkantamattomiin.

Viimein, 28 päivän, 1256 kilometrin ja 19 800 vertikaalimetrin jälkeen oli pakattava pyörä jälleen pahvilaatikkoon ja suunnattava kohti arkea ja Helsinkiä.

En välttämättä suosittele koko kulkemaamme reittiä ihan sellaisenaan ainakaan ensimmäiseksi pitkäksi pyörämatkaksi, mutta jälkimmäinen osuus Albanian rannikkoa pitkin ja sieltä eteenpäin Korfulle oli varsin miellyttävää poljettavaa, ja palveluita on tiuhassa.

Seuraa Instagramissa: @miljafromholtz