Vapaalaskua Käsivarren erämaassa

Puuttomat erämaat, lunta tuiskuavat avotunturit ja Lapin korkeimmat huiput. Pakkasennätykset ja pärisevät moottorikelkat. Ennen kaikkea – Suomen parhaat laskut. Kilpisjärvestä tuli kertaheitolla uusi suosikkini, jonne palaan varmasti uudestaan.

***

Kilpisjärvi ja Saana aamuauringossa.

Olen pitkään miettinyt, mitä vastaisin jos joku kysyisi mitä on minun luksukseni. Nyt tiedän: se on sitä, että saan asua hotellissa Saanan juurella, kävellä tunturikoivikon läpi aamun kirpeässä pakkasessa runsaalle aamupalalle, jossa on paljon herkullista syötävää. Pakata sen jälkeen laskurepun ja hypätä kelkkarekeen, joka kuljettaa Suomen parhaille laskupaikoille, joissa ei ole 20 kilometrin säteellä muita laskijoita. Nähdä horisontissa Halti ja muut tunturit, joista olen kuullut vain tarinoissa. Palata päivän laskujen jälkeen valmiiksi lämmitettyyn saunaan Kilpisjärven rannalle.

Se on luksusta, johon en kenties olisi koskaan itse tajunnut satsata, mutta onneksi voitimme Lapland Hotelsin majoitus- ja kelkkakyytipaketin toissa syksynä Vapaalaskuiltamien Lyhärikisasta! Meidät otettiin Kilpparilla iloiten vastaan ja saimme kolmen päivän aikana huippupalvelua niin oppaiden kuin hotellinkin puolesta.

Elämä risaseks! Taksilla tunturiin!

Ensimmäinen päivä: Terbmisvaara

Alueen parhaat laskupaikat sijaitsevat Kilpisjärveltä melko pitkien lähestymisten päässä. Läheltä löytyy myös laskettavaa, kuten Saana sekä Pikku-Malla, mutta esimerkiksi Terbmisvaaralle ja sen läheisille laskuille on matkaa 15 kilometriä, Meekojärvelle ja siitä eteenpäin yli 30.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että paikalle on hiihdettävä omin voimin yöpymiskamppeiden kanssa, tai hypättävä kelkkataksiin, johon voi hankkia joko yksityiskyydin tai käyttää kiinteitä vuoroja Meekon tuvalle ja takaisin.

Meillä pakettiin kuuluivat yksityiskyydit, joten ensimmäisen päivän vietimme Terbmisvaaralla. Lunta on tänä vuonna satanut Käsivarren alueelle, kuin myös Norjaan, verrattain vähän. Sitä oli kuitenkin kerääntynyt muotoihin ihan mukavasti ja viikonlopun sateiden jäljiltä se oli vielä pehmeää. Laskimme Terbmisvaaran molemmin puolin, ja minä kävin vielä kiipeämässä järven toisella puolella mökin vastaisen pienen uoman.

Terbmisjärven rannalta kohoaviin kuruihin emme menneet, sillä meillä ei ollut mukana jäärautoja tai muita välineitä, joita varmastikin olisi 45-asteisissa ränneissä tarvittu. Ne näyttivät lisäksi melko kivisiltä, joten ne jäivät seuraavaan kertaan.

Termisjärven autiotupa auringonlaskun aikaan.

Toinen päivä: Govddosgaisi

Seuraavana päivänä laitoimme kellon soimaan aikaisin; halusimme mennä tutkimaan Urtasjärven laaksoa, jota meille oli suositeltu. Sen reunoilta löytyisi kuulemma niin hauskoja kuruja kuin loivaa losoteltavaakin.

Aamu oli kirkas ja tyyni, mutta pakkasta oli rapeat -23 astetta. Onneksi saimme lainaan paksut haalarit, jotka puimme kelkkakyydin ajaksi päälle – muuten puolentoista tunnin ajomatkan aikana olisi tullut kylmä.

Kun pääsimme paikan päälle, spottasimme heti Utrasjärven pohjoispuolelta Urtasvaaran rinteestä hauskan näköisen rännin, joka näytti keränneen todella hyvin lunta. Kävimme laskemassa sen tyynessä, aurinkoisessa kelissä. Söimme hieman eväitä, ja tuumailun jälkeen päätimme kiivetä Govddosgaisille, vaikka sen rinteet näyttivätkin hieman kivisiltä. Onneksi ylhäältä laskevaan puronuomaan oli kerääntynyt paljon pehmeää lunta, ja pääsimme losottelemaan täydet 400 vertikaalimetriä hyvässä lumessa alas Utrasjärven rantaan, josta kyytimme nouti meidät takaisin lämpimän saunan ääreen.

Luksusta, isolla ällällä.