Matka-arkun aarteet: Välimeren syleilemä Malta ja ensimmäinen sukellus

Olemme käyneet äitini kanssa kesälomareissuilla kahteen pekkaan vuodesta 1994 lähtien – vain muutama kesä jäi minun opiskeluaikoinani väliin. Olemme pyrkineet aina valitsemaan kohteeksi paikan, jossa kumpikaan ei ole käynyt. Kolme vuotta sitten matkaruletti päätyi Maltaan.

Vajaan viikon verran hypin korkeilta kallioilta turkoosinvärisiin rantalahtiin, join kylmää mojitoa aurinkovarjon alla, snorklasin niin paljon, että selkään tuli paidan muotoinen kuvio ja ennen kaikkea pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni sukeltamaan kauas pinnan alle, meren ihmeelliseen maailmaan.

Asuimme St. Julianin kaupungissa. Kävimme katselemassa Golden Bay -rantaa, upeaa pääkaupunkia Vallettaa sekä Gozon saarta ja sittemmin romahtanutta Sinistä ikkunaa, kauniista kalkkikivestä meren päälle muodostunutta porttia.

Heinäkuussa Maltalla oli kuuma, niin kuuma että kuvia jälkikäteen katsellessakin se muistuu elävästi mieleen. Hikikarpalot komeilevat otsalla lähes joka otoksessa. Olin vuotta aikaisemmin ostanut hetken mielijohteesta leveän lierihatun, mutta en osannut arvata, kuinka tarpeeseen se tuli tällä Välimeren saarella, jonka vasta kartasta katsottuaan tajuaa sijaitsevan etelämpänä kuin Tunisian rannikko.

Kulttuuriltaan Malta tuntui olevan mielenkiintoinen sekoitus afrikkalaista, välimerellistä ja britannialaista perintöä – ei välttämättä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Huomasin heti matkan alussa, että Maltan iltaelämä ei ollut minua varten. Palvelu oli kylmäkiskoista, eikä hinta-laatusuhde ollut ravintoloissa kummoinen. Vaikka käytimme jonkin verran aikaa ruokapaikkojen etsimiseen, löysimme koko matkan aikana vain yhden paikan, josta sai kunnollista ruokaa – ja se sattui olemaan hotellimme vieressä. Söimme siellä kahdesti, kun muutamat kauemmas suuntautuneet kokeilut osoittautuivat flopeiksi.

Miten seikkailija viihtyy Välimeren lomakohteessa?

Jos oikein muistan, maltoin loikoilla rantatuolissa ensimmäisenä päivänä muutaman tunnin, jonka jälkeen kävin vuokraamassa rantakopista snorkkelin ja räpylät. Kirkas meri tarjosi aivan kaupungin lähelläkin paljon pikkukaloja ja mielenkiinoista nähtävää. Ja mikä tärkeintä, se viilensi paahtavassa helteessä.

Kun olimme käymässä Golden Baylla Maltan toisella puolen, sieltä löytyi firma, joka vuokrasi sup-lautoja. Kävin pitkällä lenkillä äidin lomaillessa aurinkovarjon alla. Sama yritys järjesti ainakin tuolloin myös esimerkiksi kuutamosuppailua, mikä kuulosti upealta! Uskoisin, että kolmessa vuodessa tarjonta on kehittynyt huomattavasti.

Ensimmäistä kertaa sukeltamassa

Toisena päivänä St.Julianissa löysin itseni notkumasta paikallisen sukelluskoulun, Malta Dive Systemsin ovensuussa. En ollut koskaan aiemmin sukeltanut, osittain siksi, että minulla on lapsuudessa ollut paha astma, ja olen ymmärtänyt, että huonokeuhkoisten kannattaisi välttää merenalaista maailmaa. Mutta olin kuullut eräältä ystävältäni, että hänellä on myös astma ja hän sukeltaa ilman minkäänlaisia ongelmia. Ehkä minäkin voisin?

Päätin osallistua ensin päivän mittaiselle PADIn tutustumiskurssille, jossa pääsee oikeiden laitteiden kanssa pinnan alle testaamaan, maistuuko sukellus. Ja kyllähän se maistui! Minulla ei ole ollut astmaoireita vuosikausiin, ja korkeintaan huomasin eron siinä, että kulutin hieman enemmän happea kuin muut pinnan alla – tämä johtuu varmaan epätehokkaasta hengityksestäni tai sitten vain muusta sähläämisestä.

Muistan tuolloin päättäneeni, että suoritan oikean sukelluskurssin ja palaan vielä Maltalle tarkastelemaan meren pohjaan uponneita lentokoneita ja laivoja. Ensimmäinen vaihe lupauksesta on jo toteutettu; suoritin sukelluskortin sapattivuoteni aikana Thaimaassa. Toinen osa lupausta odottaa vielä bucket-listalla.

St.Julianin maisemaa.

Majoituimme Hotel Julianissa keskellä St. Juliania. Pienen hotellin tunnelma oli mukava ja aamiainen ajatuksella koottu ja runsas. Mutta siihen se oikeastaan jäikin. Palvelu St. Julianin ravintoloissa oli lähes kautta linjan harvinaisen tylyä.

Hotellin katolla oli allas ja aurinkotuoleja, sekä maisema St.Julianin ylle.

Kolmen vuoden takaista hellelookia.

Välimeren pinnan alta alkaa toisenlainen Malta.

Matkalla Gozon saarelle.

Sittemmin romahtanut Sininen ikkuna.

Jo lentokoneesta katsoessa näkyi Maltan maisema: keltaista kalkkikiveä silmänkantamattomiin. Loputtomiin kivisiä rantoja ja niihin pauhaavia turkooseja maininkeja.