Tainionvirran melontareitti kulkee Hartolasta Sysmään. Sillä on pituutta 43 kilometriä ja maisema vaihtuu kapeasta virrasta ylitettäviin järviin ja patoihin, jotka on kierrettävä. Melonta oli suhteellisen helppoa, ja kanootti kulki koko ajan virran viemänä. Järvien ylitykset olivat työläimpiä – niitä on reitistä 16 kilometriä, isoimmat Nuoramoisjärvi sekä Päijänteen Majutvesi.
Meloimme reitin juhannuksena vuonna 2008, eli tästä on vierähtänyt jo jokunen vuosi. Reitti itsessään ei tietysti ole muuttunut, mutta leiripaikat ovat voineet matkan varrella hieman patinoitua. Reitistä löytyy tietoa mm. Hartolan kunnan sivuilta, ja online-kartta löytyy täältä. Pdf-esite reitistä täällä. Varusteista: Olimme lainanneet sukulaiseltani Sysmästä inkkarikaanotin ja saimme häneltä vielä kyydin Hartolaan kanootin kera. Kanootin voisi palauttaa Sysmässä suoraan omistajan laituriin.
Aloitimme reitin juhannusaattona Hartolasta, Koskenniskan venerannasta. Oli ihana meloa alas virtaa, jonka reunoilla ihmiset olivat siirtyneet juhannusaaton viettoon. Kokkoja kasattiin, jotkut soittivat musiikkia, toisaalla rupateltiin.
Tainionvirtaa inkkarikanootilla.
Kiersimme perjantaina sekä Hotilankosken padon että Kirveskosken padon. Ensimmäisen päivän reitille osuivat myös reitin vauhdikkaammat kosket, Ekonkoski ja Vanhanmyllynkoski. Meillä ei ole kovin paljoa melontakokemusta, mutta laskettelu sujui ihan hyvin, vaikka erityisesti tuo jälkimmäinen, Vanhanmyllynkoski, oli ihan vauhdikas. Jos melonta yhtään epäilyttää, kannattaa ohittaa koski kantaen.
Edessä näkyy joku laskettavista virtapaikoista.
Hotilankosken padolla
On ollut buffit ja suunnot ihan mintissä jo 11 vuotta sitten!
Illansuussa saavuimme virralta ensin Joutsjärven Harvalanselälle ja sitten järven isoimmalle selälle. Rauhallinen juhannusilta päättyi kovaan ukkoseen, joten rantauduimme kiireen vilkkaan läheiseen pieneen saareen, ja laitoimme teltan pystyyn.
Kaatosade yllätti!
Tämä oli hauska arkistokuva 11 vuoden takaisesta retkiruokavaliosta ja varusteista. Tuo pieni kaasupoltin on itse asiassa vieläkin tallessa. Kertakäyttöastioita en kyllä ymmärrä. Ehkä retkilautaset oli unohtuneet.
Juhannuspäivä valkeni tuulisena mutta poutaisena. Lähdimme jatkamaan matkaa Nuoramoisten myllylle, jossa kanootti piti kantaa padon ohitse. Alajuoksulta ei ollut enää kovin paljon matkaa Nuoramoisjärvelle, jonka ylitys oli reitin raskain osuus. Kova vastatuuli ja kanoottiin lyövät aallot takasivat, ettei melaa voinut paljon pysäyttää.
Nuoramoisjärvellä. Näköjään tuuli oli muistoissani paljon kovempi, sillä ei tuo nyt kovin pahalta näytä. Toki inkkarikanootti on raskaampi melotava kuin tavallinen.
Nuoramoisjärven jälkeen virta jatkuu kohti Virtaankosken patoa. Yövyimme kuitenkin matkan varrella – tämän hetken kartoissa tätä tulipaikkaa ei enää ole merkattu karttoihin, mutta se oli melko lähellä Nuoramoisjärveä.
Kanootti rannassa juhannuspäivän iltana.
Sitten pystytetään edellisen yön kaatosateen jäljiltä ”hieman” märkä Nallo.
Nallo on kyllä hyvin jaksanut! Tuossa sillä on ikää vasta parin vuoden verran. Nykyään jo 13.
Edellisillä yöpyjillä ei ilmeisesti ollut ollut kalaonnea.
Juhannuspäivän iltaa.
Tulipaikalta löytyi kuivia puita.
Juhannuksen yöaurinko!
Sunnuntaina meloimme ohi Virtaankosken, sekä läpi Majutveden selän, kunnes Sysmän leirintäalue ilmestyi horisonttiin. Jatkoimme siitä matkaa vielä omistajan laituriin ja juhannusretki oli paketissa!
Sunnuntaina keli lämpesi viimein siihen pisteeseen, että oli mahdollista ottaa kengät pois!
Loppumatkasta ohitettiin vielä Sysmän bensikset.
Pipo silmillä 