Matkat

Mamma mia sanoi italialainen lääkäri luteenpuremista

Roomasta lähtöisin oleva lude-ihottuma ei ottanut rauhoittuakseen, ja paukamat lahenivat halkaisijaltaan viitta senttia.

En ole koskaan aikaisemmin mennyt veneella sairaalaan ensiapuun, mutta Venetsiassa kaikki on mahdollista.

Roomasta keraamani lude-ihottuma ei ottanut rauhoittuakseen, ja kun paukamat lahenivat halkaisijaltaan viitta senttia, paatin testata vaihteen vuoksi italialaista terveydenhoitojarjestelmaa.

Kokemukseni ovat hyvat, vaikka juuri kukaan ei puhunut sairaalassa englantia. Sain valittomasti useita eri piikkeja, joskaan en tieda tarkalleen mita. Paivystyksesta minut lahetettiin ihotautispesialistille, joka huudahti ”mamma mia!” minut nahdessaan. Sain lisaa piikkeja, jonka jalkeen pitikin ottaa hetki lukua sairalaan vuoteella. Siita selvittyani sain kasan resepteja kouraan. Pikkuhiljaa syyhy on alkanut hellittaa.

Joka tapauksessa on myonnettava, etta myos EU kerasi tasta episodista taydet pisteet. Minun ei tarvinnut kuin vilauttaa euroopplaista sairaanhoitokorttia, paasin heti hoitoon ja homma oli silla klaari. Ei maksuja, ei vakuutusyhtioita, ei kuitteja.

Eilen illalla odotellessamme yojunaa ukkosmyrskyssa Venetsian asemalla kohotimme kuohuviinimaljan (taittomukeista luonnollisesti) Italialle ja sille, että seuraavana etappina olisi uusi maa – Unkari.

Täällä Budapestissä yritimme ostaa eilen lippuja Berliinin junaan, mihin kului aikaa noin 4 nelja tuntia. Kansainvalisella lipputiskilla oli erikseen tiski, josta saattoi tiedustella aikatauluja, ja erikseen tiski, josta lippuja saattoi ostaa.

Infotiskilla ei tietenkaan tiedetty junan paikkatilanteesta mitaan. Koska Itavallassa on sattumoisin meneillaan fudiksen EM:t, kaikki junat siihen suntaan ovat taynna. Myyntitiskilla puolestaan ei tiedetty aikatauluista mitaan, vaan sinne piti menna valmiiksi printatun yhteyden kanssa. Jos paikkoja ei ollut, koko puolen tunnin jonotus uusiksi. Myoskaan lipun hintaa ei saanut tietaa ennen kuin sen oli ostanut. Kun viimein loysimme sopivan yhteyden, virkailija moi meille liput vaaraan junaan. Paivamaaran vaihtaminen ei yllattaen ollut lapihuutojuttu…

Reissu alkaa olla jo kalkkiviivoilla, mutta loppurutistus odottaa viela. Ensi yon vietamme junassa matkalla Berliiniin, jonka jalkeen joudumme yopymaan Skavstan lentokentalla, koska emme loytaneet Tukholmasta vapaata hostellia. Sen jalkeen pitaisi viela selvita hengissa Viking Linen kansimatkustajana yhden yon yli. Voisi melkein todeta, etta mamma mia!

_DSC2412_mb

Luteenpuremat viikon jälkeen

Yksi kommentti

  1. Voi sua! Miten sä onnistut Euroopassa lyömään itseäsi turpaan, saamaan jonkun hengenvaarallisen ihotaudin ja säätämään 30% loma-ajasta juna-asemilla??!?! Hmmm, olisko sillä sun matkakaverilla jotain tekemistä asian kanssa..? Tulkaa nyt kuitenkin hengissä takaisin, älkääkä myöhästykö siitä maanantain tukkahevi-karaokesta. Kyllä kaukomailla on sittenkin aika paljon helpompaa… Eiköhän aleta taas suunnittelmaan seuraavaa reissua!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s