Tästäkin matkasta on jo kymmenen vuotta aikaa. No, näyttäväthän kuvatkin siltä. Minulla ei tuolloin ollut edes omaa digijärjestelmäkameraa, mutta sain sellaisen lainaan reissua varten. Filmikameran käytöstä olin luopunut edellisenä vuonna.
Muistan, että matka alkoi Blueonen lennolla Ateenaan – tuota lentoyhtiötä ei taida olla enää olemassakaan. Kiertelimme ihmeissämme muutaman päivän pääkaupungin antiikin ihmeitä. Sen jälkeen lähdimme autolla kohti pohjoista. Olin silloin ensimmäistä kertaa auton ratissa ulkomailla. Mikäpä sen parempi paikka aloittaa, kuin Ateenan iltapäiväruuhka. Se on edelleen pahin paikka, jossa olen autolla ajanut, vaikka kilometrejä on kertynyt niin vasemman- kuin oikeanpuolimmaisessa liikenteessä eri puolilla maailmaa.
Vierailimme upeassa Meteoran luostarikompleksissa, jota ympäröivät valtavat hiekkakivipilarit. Vietimme muutaman päivän Agios Ioanniksen rantakylässä, jossa oli sesongin jälkeen syyskuussa ihanan hiljaista. Meri oli jo alkanut viiletä, eikä päivälläkään enää tukahtunut kuumuuteen.
Mount Olympus (2918m) oli reissun viimeinen etappi. Sen kiipeäminen on kätevin aloittaa Litochoron kylästä, jossa yövyimme yhden yön. Sieltä on ajettava autolla vielä kansallispuiston rajalle, josta alkavat vaelluspolut.
Kiipesimme huipulle päivässä, ja palasimme alas yöksi vuoristomajaan. Tulimme huipulta alas melko myöhään, kun ulkona jo hämärsi. Illallistarjoilu oli päättynyt, mutta onneksi keittiöstä löytyi joitakin leipiä nälkäisille.
Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin katsomaan auringonnousua, joka oli ehdottomasti vaivan väärti. Pienen odottelun jälkeen loimuava aurinko nousi alhaalla laaksossa makaavasta pilvimerestä ja värjäsi ympäröivät vuoret oransseiksi. Ei ollut vaikea ymmärtää, minkä takia näiden vuorten uskottiin tuhansia vuosia sitten olevan jumalten koti.
Meteoran luostari. Rakennukset ovat rakennettu hiekkakivipilareiden päälle, ja tuntuu mahdottomalta, että niihin oikeasti pääsee kiipeämään. Tuolloin en ollut vielä kiipeillyt ulkona, joten en osannut ihailla kallioita sillä silmällä – mutta alue on tosiaan myös erinomainen kiipeilypaikka.
Kalliotorneja Meteorassa. Näin jälkeenpäin ei voi kun miettiä, että mitä ihmettä minä siellä niitä luostaripytinkejä ihmettelin, kun ympärillä on tällaisia kiipeilyseiniä!
Rantamaisemaa matkalta Agios Ioannikseen. Se sijaitsee Kreikan itärannikolla, kapealla niemellä, jonne ajetaan Voloksen kaupungin kautta kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä pitkin.
Tämä söpöliini tuli vastaan Agios Ionniksessa.
Vaikka oli vasta syyskuun alku, rantakaupungissa oli kumman autiota. Olimme lähes ainoat vieraat koko paikassa, ja rannalla oli tilaa. Kuvassa luen kirjaa ilta-auringossa.
Agios Ioannis.
Sitten oli aika lähteä kiipeämään. Mount Olympusta lähinnä oleva kylä on nimeltään Litochoro ja sieltä käsin on hyvä aloittaa retki.
Maisemat Litochorosta vuorten suuntaan.
”Are not allowed”. Parkkipaikka, kuten tämä kylttikin, sijaitsivat noin kilometrin korkeudessa. Vajaan kahdentuhannen vertikaalimetrin matka ylös oli melko jyrkkä ja se kesti pitkälle iltapäivään. Pidimme myöhäisen lounastauon vuoristomajassa, joka oli muistaakseni ”Refuge A” 2100 metrissä. Halusimme lähteä käymään ylhäällä vielä samana iltapäivänä, vaikka kello olikin jo aika paljon. Keli oli kuitenkin hyvä, ja laskimme ehtivämme sinne ja takaisin hyvin.
Maisemia reitin varrelta.
Minä Mount Olympuksen huipulla! Tai tarkemmin, yhdellä niistä. Korkeimmalle huipulle reitti olisi jatkunut vielä sen verran haastavan näköisenä, että jätimme sen suosiolla väliin.
Mount Olympuksen korkein huippu Mytikas, 2918m.
On helppo ymmärtää, miksi vuoren ajateltiin kreikkalaisessa mytologiassa olevan jumalten asuinpaikka.
Aamuvarhaisella vuoristomajalla herättiin aikaisin vahtimaan oranssia aurinkoa, joka nousi Egeanmerestä.
PS. Viime aikoina liikkeellä on ollut paljon juttuja, joissa on käyty läpi aikaa Facebookin alkuajoilta. Itse olin liittynyt Facebookiin juuri tänä syksynä,tarkalleen 27.8.2007, juuri ennen tätä reissua. Kreikan matka ansaitsi tässä uutukaisessa mediassa seuraavat maininnat:
Seuraa blogia!
Facebook: http://facebook.com/piposilmilla
Instagram: http://instagram.com/milja.maaret
Pipo silmillä 