Teimme helatorstaiviikon päätteksi kahden päivän pyöräretken, kun pyöräilimme mökiltä Sysmästä kotiin Helsinkiin. Yövyimme matkalla teltassa, joten mukana oli makuupussit sekä alustat ja teltta – mutta ei keitintä, sillä matkan varrelle osui paljon ravintoloita.
Pyörän pakkaus retkeä varten
Olen aiemmin käyttänyt pyöräretkillä pyörälaukkuja, mutta tänä keväänä hankin uuden frame packin eli runkolaukun. Halusin mahdollisimman kevyen laukun, joka pitäisi kuitenkin vettä. Päädyin Vauden kevyeeseen laukkuun, joka suljetaan toisesta päästä rullaamalla, ja lisäksi siinä on vetoketju sivulla. Runkolaukkuun pakkasin eväät, juomapullon, tyynyt,
Tämän lisäksi pakkasin untuvapeittoni paksuun vedenpitävään pussiin ja kiinnitin sen etutankoon, missä se mahtui kätevästi käyrien sarvien väliin. Lisäksi satulan taakse sidoin niin ikään kuivapussin, jossa kulkivat sitten untuvatakki, makuualusta sekä pitkät trikoot.
Selässä minulla oli CamelBakin Zephyr-juoksuliivi, jossa on isot etutaskut, mitkä ovat pyöräretkellä kätevät – puhelin, snacksit sekä aurinkorasva yms ovat käden ulottuvilla.
Kuvassa näkyy kuvaamani säilytysratkaisut. Untuvapeiton lisäksi sidoin kuoritakin eteen, jotta sen saisi tarvittaessa siitä nopeasti päälle.
Juoksuliivi toimii pyöräillessä, jos sitä ei pakkaa liian painavaksi, jolloin se voi alkaa painaa hartioita. Mutta itse pidän siitä, sillä silloin puhelimen saa ajaessa pysähtymässä pois taskusta pois esimerkiksi valokuvan ottamista varten.
Pulkkilanharju ja Päijänteen kansallipuisto
Ekan päivän maisemat olivat upeat. Päijänteen poikki kulkeva Pulkkilanharju sekä Päijänteen kansallispuisto ovat todella kaunista katseltavaa. Lukuisat sillat saavat minut aina pysähtymään, vaikka olen kulkenut reitin monta kertaa.
Tauolla Kalkkisissa. Kalkkinen on tosi söpö pieni kylä Asikkalassa – jos et ole käynyt, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan. Kalkkisissa juostaan myös vuosittain Kalkkisten Kymppi -juoksutapahtuma, jossa olemme olleet kaveriporukalla jo parina vuonna.
Pulkkilanharjun maisemat Päijänteelle ovat tosi kauniit.
Se osa matkasta, joka kulkee Päijänteen kansallispuistossa, kulkee hiekkatietä.
Päijänteen kansallispuistoon kuuluu Pulkkilanharjun lisäksi saaria, joihin pääsee vain vesitse.
Lounas Vääksyn kanavalla
Pulkkilanharjulta jatkoimme lounaalle Vääksyyn, missä lauantain liikenne näkyi ruuhkana kanavalla – siltaa nostettiin ylös tiuhaan. Lounastimme valtavan kokoiset take away -burgerit Kanavan Kunkku-ravintolassa ja niiden voimin jatkoimme matkaa kohti Hollolaa. Asikkalan eteläosat sekä Hollolan Sairakkalan kylä ja sen lähialueet olivat todella pittoreskiä maalaisseutua, ja matka sujui joutuisasti.
Hollolalaista peltomaisemaa.
Yöpyminen Hollolassa
Illan tullen poikkesimme tieltä metsikköön, mihin laitoimme pystyyn pienen, kilon painoisen telttamme. Yöpyminen metsässä on jokamiehenoikeuksien turvalla sallittua, mutta siitä ei saa aiheutua puille, taimille tai muulle maastolle mitään haittaa, ja luonnollisesti on pysyttävä poissa asutuksen lähialueilta. Katsoimme tarkkaan, ettei telttamme alle jäänyt esimerkiksi puuntaimia, ja keräsimme – kuten aina tietysti – kaikki roskat tarkkaan mukaamme.
Ensimmäisen päivän matkaksi tuli n. 83 kilometriä. Stravan mukaan moving time oli 4:37, eli tulimme hyvin verkkaista tahtia.
Nukuimme pitkät yöunet, vaikka aikaisin heräävät linnut herättivätkin meidän varhaisella. Aamulla heräsimme, söimme mukaan ottamamme eväsleivät ja jatkoimme matkaa kohti ensimmäistä vastaantulevaa huoltoasemaa, mistä saimme aamukahvit.
Ilta-aurinko paistoi kivasti leiripaikalle.
Meillä on molemmilla Thermarestin ilmatäytteiset Neoair-makuualustat. Niissä on kuitenkin sisällä sellainen rakenne, joka eristää lämpöä kylmälläkin (erona esimerkiksi Expedin pelkkiin puhallettaviin alustoihin).
Valtterin malli (vasemmalla) on Xtherm, jolla pärjää tosi kylmässä. Mun malli on ensimmäinen markkinoille tullut Neoair todella monen vuoden takaa, joten se ei varmaan vastaa mitään nykyistä, mutta vuoden ympäri olen sillä pärjännyt, vaikka se meneekin aika paljon pienempään pakkaukseen kun tuo Xtherm. Varmaankin se Neoair all season on tätä lähimpänä.
Tyynynä olen käyttänyt vuosia Marmotin Strato -puhallettavaa tyynyä (tuossa päällimmäinen), mutta nyt hankittiin meille molemmille Sea To Summitin Aeros -tyynyt, ja mä varmaan aion jatkossa käyttää noita molempia. Mulla on yleensä aina kaikki untsikat sun muut päällä nukkuessa, enkä kuljeta vaihtovaatteita mukana, joten ei oikein ole mitään pussukoita, mitä voisi tyynyinä käyttää, siispä ne on kannettava mukana erikseen.
Kun yöpyy yksityisissä metsissä, pitää telttapaikan valinnassa olla tosi tarkkana. Me valittiin tällainen maasto, missä on nuorta kuusitaimikkoa, joiden väliin mahtui hyvin meidän MSR:n pikku teltta. Malli on Carbon Reflex 2, ja painoa yksi kilo.
Olen käyttänyt jo vuosia lähes pelkästään untuvapeittoja niiden keveyden takia – minulla on kesäkäyttöön Cumuluksen Quilt 450 ja kevät ja syyskäyttöön Comforter 500L. (Lisäksi talvipussina vanha Joutsen Ruka -34). Valtteri tykkää kuitenkin omasta, kuvassa näkyvästä kirkkaanvihreästä Haglöfs Leo -10 untuvamakuupussistaan, joka oli joskus todellinen löytöni poistomyynnistä -50% alennuksella (ovh melkein 500euroa). Se on kapeaa ja lyhyttä mallia (maksimissaan 175 senttiselle nukkujalle, puolivetoketjulla). Näillä ominaisuuksilla sen paino on saatu 920 grammaan ja comfort-arvo tälle on -4, limit arvo -10. Nyt tosin juuri tilasin Cumuluksen omasta verkkokaupasta Valtterille Cumuluksen Quilt 250:n, mikä on sopivampi kesäkäyttöön. Tämä jälkimmäinen on varmasti Suomen kesäolosuhteisiin oikein hyvä peitto, joka pitää lämpimänä vaikka ei ihan hellekeleissä mentäisikään.
Vanhaa nelostietä pitkin Helsinkiin
Mäntsälässä pysähdyimme jälleen lounaalle – kohteeksi löytyi tällä kertaa kiinalainen ravintola, josta arvelimme saavamme sen verran isot annokset, että se korvaisi kaksi päivän ateriaa. Loppumatka kulkikin sen jälkeen vanhaa nelostietä, johon oli juuri laitettu uusi asfaltti ja se oli todella nopea ajaa, vaikkakin hieman puuduttava. Mutkaisissa ja mäkisissä maalaisteissä oli enemmän tunnelmaa!
Toisen päivän matkaksi tuli 99 kilometriä (kyllä, ensimmäinen sataseni jäi rikkomatta!), mutta se tuntui yllättävän vähän jaloissa. Tulimme aika rauhallista tahtia ja pidimme useasti taukoja. 99 kilometrin kului kahdeksan tuntia kahvi- ja lounastaukoineen. Minusta pyöräretkillä on mukavaa, kun voi pitää riittävästi taukoja ja pysähdellä mielenkiintoisiin paikkoihin katselemaan maisemia.
Perillä oikeassa maakunnassa!
Kahvitauolla Järvelässä.
Matka etenee jo Hyvinkäällä! Pyöristä sen verran, että Valtteri pyöräilee sitkeästi 80-luvun Cameronillaan – jossa toki on keskiötä ja haarukkaa myöten kaikki osat vaihdettu viime vuosina. Pyörämme eivät luonnollisestikaan ole ihan samaa kaliiperia, mitä tulee vaikkapa rullaamiseen, mutta se ei retkeilyssä haittaa yhtään.Valtteri myös tykkää edelleen pakata kaikki tavaransa reppuun, eikä hänellä kuulemma tule niskat kipeäksi. Itse en voisi ajatellakaan.
Minä puolestani otin tänä vuonna jälleen käyttöön vanhan Cannondalen maantiepyöräni (olisiko se vuodelta 2008, olen ostanut sen käytettynä 2015), ja vaihdoin siihen vähän paremman setupin lyhyemmällä stemmillä (ja itse asiassa käänsin koko stemmin ylösalaisin että se nousee vähän pystyyn) ja oikealla satulalla – ja pyörä alkoikin yllättäen toimia! Kannatti siis. Tuo stemmin kääntäminen ei musta ole vaikuttanut ajotuntumaan yhtään, vaikka sanotaan, että niin ei saisi tehdä. Lisäksi tilasin myös tähän pyörään sen ainoan satulan, millä pystyn ajamaan yli 50 kilometrin matkoja: Specialized Oura Expert Gel, missä on kolo keskellä. Aikoinaan ihmettelin, miten ihmeessä ihmiset pystyivät ajamaan pitkiä matkoja, sillä takapuolen kipu ei todellakaan ollut sellaista ”mihin tottuu”. Kunnes monien kokeilujen jälkeen päädyin mittaamaan istuinluuni. Tajusin, että minun piti ostaa kaikkein levein maantiesatula, mikä internetin syövereistä löytyi, ja vielä kolollinen. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Varustelista
Minulla oli mukana melko vähän tavaraa. Kaikki tämä kulki tosi kätevästi pyörässä kiinni, ja ajaminen oli todella paljon mukavempaa kuin kahden takalaukun kanssa. Erityisesti tuo Vauden runkolaukku vaikuttaa tosi hyvältä ostokselta; sinne mahtui yllättävän paljon painavaa tavaraa, ilman että sitä oikeastaan edes huomasi ajossa.
Yöpymiskamppeet
- MSR Carbon Reflex 2 teltta (yhteinen)
- Cumulus 500L untuvapeitto
- Cocoonin silkkinen mummyliner
- Thermarest Neoair All Season -makuualusta
- Marmot Strato -tyyny
- Sea to Summit Aeros -tyyny
Vaattet
- Ohut kuoritakki
- Haltin paksu omaan taskuun pakkautuva untsikka
- Powerstretch-trikoot (Warmpeace)
- ohut pitkähihainen merinopaita (Norrona)
- pitkävartiset merino-liner sukat nukkumista varten
- merino Buff nukkumista varten
- Powerstretch -hanskat
Eväät
- eväitä (snackseja sekä eväsleipä)
- 0,7L juomapullo sekä 2 x 0,5L lötköpulloa, missä oli urheilujuomaa
- Lusikka kaupasta ostettavia jugurtteja yms varten
Pyöränhuolto yms (yhteiset)
- U-lukko sekä vaijeri
- Varakumi pyörään sekä renkaanvaihtotyökalut (yhteiset)
- Ohuita silikonihanskoja siltä varalta että pitää alkaa fiksata esim ketjuja tms.
- Öljyä ketjuihin
Tekniset vempeleet
- Canon PowerShot S110 -pokkarikamera (järkkäriä ei oikein saanut mahtumaan, mutta tämän pokkarin ostin joskus alesta, se kuvaa kuitenkin isohkoa raw-kuvaa).
- Kello Garmin Fenix 6x Pro – tällä voi mainiosti myös navigoida
- iPhone
- Varavirtapankki iPhonella (minun pitäisi vaihtaa akku tuohon puhelimeen, sillä se ei kestä edes päivää päällä enää..)
Hygienia yms
- Hammasharja ja tahna
- Korvatulpat (linnut on ihania, mutta…)
- Aurinkorasva – käytän nykyään vain Riemannin aurinkorasvaa (se kelta-oranssi-punaraitainen purkki), nytkin oli päällä 50:stä kuten yleensä, mutta silti tunsi saaneensa aurinkoa.
Lisäksi ajovarusteet
- Pyöräilysortsit, joiden päällä ohuet juoksusortsit
- Tekninen t-paita
- tavallinen Buff ajamisen ajaksi kaulaan
- Pyöräilykypärä
- Oakleyn aurinkolasit
- Pyöräilykengät (ei muita kenkiä mukana)
Pipo silmillä 