Kreikassa eräänä aamuna klo 11
Minä: ”Onpa mukavaa, kun saa lomalla nukkua pitkään! Tää on ensimmäinen kerta pariin vuoteen, kun oon nukkunut lomalla pitkään.”
Valtteri: ”Vai onks tää on sun ensimmäinen loma tosi moneen vuoteen?”
Jäin miettimään näitä puolivitsaillen virkottuja lauseita. Jos lomalla tarkoitetaan fyysistä lepäämistä, niin en tosiaan muista, milloin olisin lomapäivänä nukkunut ilman herätyskelloa, ilman mitään suunnitelmia koko päiväksi – tai ainakaan tehnyt niin kahta päivää putkeen. Puhumattakaan viikosta.
Tykkään monista harrastuksista, jotka vievät paljon vapaa-aikaa. Lomapäivät tarkoittavat aikaisia herätyksiä: lentokoneisiin, juniin, aamusurffille, aamuvarhaiseen hiihtohissiin, vuoren huiputukseen, yön jäljiltä vielä viileille kiipeilyseinille, juoksukisaan, vaellusreiteille. Ihanaa tekemistä, joka on henkistä lepoa, mutta kun sitä laittaa vuosien ajan jonoon työaamujen perään, syntyy pitkä putki aikaisia aamuja. Putki, joka on muovannut minusta kroonisen aikaoptimoijan, joka karsastaa kaikkea sellaista, mikä kuluttaa viikonlopuista ja lomapäivistä kallisarvoisia tunteja.
Mutta nyt olin päätynyt Kreikkaan, viikoksi pakettimatkakohteeseen, lomamatkalle sanan varsinaisessa merkityksessä. Joutenolo tunki mukaan tämän vuoden kesälomalle takaovesta, sillä puolisoni toipuu parhaillaan jalkaleikkauksesta loukattuaan polvensa toukokuun lopussa. Suunnitellut kesäreissut (ne, joilla taatusti olisi herätty kukonlaulun aikaan joka päivä) peruuntuivat. Halusimme kuitenkin päästä yhteisellä lomaviikolla irti arjesta – tällä kertaa se vaan piti tehdä muuten kuin adrenaliinin avulla.
Kävimme kesäkuun puolivälissä läpi mahdollisuuksiamme. Emme yleensä lomaile heinäkuussa, joten oli pieni yllätys, että heinäkuun ensimmäisellä viikolla aika moni muukin suomalainen halusi lähteä reissuun! Lopulta kävi ilmi, että Tjäreborgin pakettimatka manner-Kreikassa sijaitsevaan Pargan kylään oli mielenkiintoisin ja kustannustehokkain vaihtoehto. Siellä olisi hyvää naposteltavaa, minulle lenkkeiltäviä polkuja ja vertikaalimetrejä, ranta jolla voisimme yhdessä loikoilla ja minä uida.
Kaksi päivää laiskottelua sujui hyvin. Olimme tosi hyviä lomalijoita! Sen jälkeen jalat alkoivat tuntua hieman levottomilta. Onneksi olin ennakoinut tämän, ja ottanut juoksutossut mukaan. Kävin kolmena aamuna aamulenkillä läheisillä kukkuloilla. Mutta loput neljä aamua nukuin, loikoilin, torkuin ja käytin aikaa tuhlaillen. Oivalsin: tätä on olla todella lomalla. Että tunteja ei tarvitse laskea eikä miettiä, miten tehdä kaikki asiat mahdollisimman tehokkaasti, että ehtisi taas seuraavaksi aamuksi aikaisin vuorille, kallioille tai poluille. Se vaati sen, että olimme paikassa, joissa lajivalikoima oli rajattu (ei surffiaaltoja, sukellusfirmoja tai kiipeilykallioita välittömässä läheisyydessä). Kun olin käynyt lenkillä ja sen päälle uinut kilometrin, ei lisätekemistä ollut suoraan nenän alla härnäämässä.
Ja tiedättekö mitä? En harmitellut kertaakaan ”hukkaan” mennyttä päivää, tuhlattuja tunteja tai hotellihuoneen neljän seinän sisällä nukuttuja päiväunia. Koska kerrankin, tunteja oli kokonaisen viikon verran käytössä niin paljon, ettei tiennyt mitä kaikkea niillä tekisi. Meillä ei ollut edes hotelliaamupalaa, jonne olisi pitänyt herätä.
(Tunnustan, että aivan sataprosenttisesti en laiskottelussa onnistunut; luin viikon aikana loikoillessani seitsemän kirjaa, mikä meinasi karata hieman suorittamisen puolelle.)
En silti usko, että matkustan vastaavalle reissulle toviin uudestaan, mutta juuri tämän kevään jälkeen, tämä oli hyvä ratkaisu, jota en välttämättä olisi tajunnut tehdä muuten kuin olosuhteiden pakosta. Ja ennen kaikkea, tämä oli meille molemmille jotain aivan uutta ja eksoottista. Ihan jo pelkästään se, että minulla oli matkalla mukana neljä eri mekkoa. Neljä. Tekisi mieleni nauraa ääneen, sillä sellaista en muista tapahtuneen aikuisiälläni ikinä. Tuskin koskaan.
Polkujuoksulenkkejä Pargan alueella
Parga on manner-Kreikan länsirannikolla, lähellä Albanian rajaa. Maasto on vuoristoista ja kyläkin sijaitsee rinteessä. Suoraan kylästä käsin pääsee tekemään mainioita juoksu/ -haikkilenkkejä. Tässä listassa omat lenkkini, jotka päättyivät aina meren rantaan pulahdukseen, koska se nyt vaan on about siisteintä mitä voi hikipäissään tehdä.
Keli on heinäkuussa kuuma, mutta starttaamalla aikaisin, seitsemän-kahdeksan aikaan, pääsee pahimman helteen alta aurinkovarjon alle lepäilemään. Ja minä tein nämä lenkitkin lomamoodissa, hyvin verkkaista vauhtia, jottei kuumus hyydyttäisi.
Tässä kulkemani reitit:
Pargan kierros itäpuolelta, 7km
Tämä reitti kiertää kylää kehystävien rinteiden kautta idänpuoleisen lenkin. Löysin reitin alunperin Suunnon Movescountista, mutta jaoin sen kahteen osaan.
(Katso reitti Suunto Movescountissa)
Pargan kylästä Lichnos-rannalle, 8km
Tämä reitti nousee jyrkähköä polkua pitkin Pargan eteläpuolella sijaitsevan kukkulan yli. Matkalla on hieno kappeli, josta on upeat maisemat Pargaan. Kukkulaa voi lasketella alas joko Lichnnoisin rannalle asti tai kääntyä vähän aikaisemmin paluumatkalle, kuten minä tein.
(Katso reitti Suunto Movescountista)
Parga-Ali Pasha Castle-Valtos, 11km
Tältä reitiltä löytyy ylivoimaisesti hienoimmat maisemat! Alkumatkasta ylös kohti Anthousaa saa hieman väistellä autoja, mutta Anthousasta pääsee kääntymään linnalle vievälle polulle, jonka jälkeen voi lasketella pieniä teitä pitkin Valtosin rannalle, josta on enää vajaa kilometri takaisin Pargan puolelle.
(Katso reitti Suunto Movescountista)
Miksi tämän kaiken kertominen nolottaa?
Ajattelin etukäteen, etten postaa tai varsinkaan kirjoita tästä reissusta blogiin. Olen huomannut aikaisemmin, että matkat perinteisempiin lomakohteisiin (kuten viime vuonna Ranskan rannikolle ja sitä aiemmin Singaporeen, Pekingiin tai Jangtsen risteilylle) eivät puhuttele lukijoita samalla tavoin kuin toisenlaiset kohteet.
Pakettimatkalle lähteminen tuntui jotenkin nololta. Huomasin matkan varattuamme, että matkasta puhuakseni minun täytyi lievittää sitä ironialla. Äh, vaikka päätin ajat sitten, että luovun ironiasta, koska se hyvin usein tuntuu olevan vain ylimielisyyttä muka ovelammassa muodossa. Pakettimatkoissa, ja siinä, että monet matkustavat sellaisilla, ei ole yhtikäs mitään vikaa, eikä minulla pitäisi olla mitään tarvetta korostaa omaa erilaisuuttani. Päinvastoin, suorat lennot täpötäysissä, ahtaissa koneissa ovat itse asiassa ympäristön kannalta parempia kuin puolityhjinä kulkevat reittikoneet, joita usein joutuu Euroopan sisälläkin vaihtamaan.
Jostain tämä vaikeus suhtautua asiaan silti kumpusi. Nämä ajatukset karisivat onneksi tuota pikaa Välimeren rantahietikkoon. Pargassa ei ollut sen enempää turisteja tai krääsäkauppoja kuin paratiisirannoilla jossain ”eksoottisemmissa”tai ”aidommissa” kohteissa. Päinvastoin, suojaisista poukamista oli helppo löytää rauhallisia paikkoja, ja aivan keskustan tuntumastakin löysimme kuppiloita, joissa myös paikalliset istuivat kahvikupposten äärellä – sekä pikku puoteja, joissa myytiin maukkaita vihanneksia. Kraanasta tuli juotavaa vettä, eikä reissun aikana tarvinnut ostaa kilokaupalla muovipulloja, joista monet päätyvät lopulta mereen roskalautaksi.
Tämä reissu ja kirjoitus on tarjonnut hyvän mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksiani siitä, miksi koen (tai koin) tämän kiusalliseksi tai hankalaksi asiaksi. Loppujen lopuksi taitaa olla kyse siitä, että hyväksyn itse sen, että välillä haluan olla vain lomalla, tekemättä yhtään mitään erikoista.
Pipo silmillä 
Taas kirjoitus, johon pystyn samastumaan paljon. Pakettimatka kuulostaa lähtökohtaisesti joltain oudolta hirvitykseltä, jota pitää vältellä, vaikka voisi se olla joskus ihan kivaakin ostaa valmiiksi suunniteltu matkakokonaisuus ilman, että täytyy itse selailla ja pläräillä ja pohtia yökausia, mihin mennä ja mitä tehdä. En tiedä, miksi vierastan niin paljon pakettimatkoja! Myös löhölomailu on minulle vierasta ja kummallista. Miksi? En tiedä. 😀
Olen kyllä huomannut, että välillä ”lomareissun” jälkeen kotiin tullessa toivoisi, että olisi vielä toinenkin viikko lomaa sen jatkoksi, että ehtisi sitten rauhassa levätä kotona ja toipua reissun rasituksista. Jossain vaiheessa sitten aloinkin suunnitella reissujani niin, että jos aikaa vain riittää, pidän aktiivisuuspäivien lisäksi myös löhöpäiviä, jotta ehdin palautua jo itse matkan aikana. Tietysti se ”ajan riittäminenkin” on aika suhteellinen juttu. Jos reissu kestää yhden viikonlopun, aikaa löhöilyyn ”ei vain ole”, ainakaan minusta. 😀 Jonkun mielestä viidestä reissuaamusta neljänä aamunkoitossa linturetkelle herääminen on ihan kauheaa puuhaa, kun taas itse pystyn hölläämään juuri ja juuri sen yhden aamun verran – silloin nukutaan pitkään ja löhöillään majoituspaikassa, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä aamunkoittoa fiilistelemään. No, onneksi joskus käy niinkin, että hirveät sääolosuhteet pakottavat löhöilemään enemmän. Niiltä reissuilta kotiin tullessa on jotenkin ihmeellisesti levänneempi olo.
Sekin on hassua, miten majoituspaikassa sisätiloissa löhöilystä tulee jotenkin sellainen fiilis, että on tuhlannut aikaa ja heittänyt lomansa ihan hukkaan, vaikka kyse olisi juuri siitä, mikä lomailussa on ehkä olennaistakin – kiireettömyydestä ja rennosti ottamisesta. Muistelen yhä sitä, kuinka Kevolla joskus viikon kenttäkurssin jälkeen jäin vielä yhdeksi päiväksi majoittumaan tutkimusasemalle, ja kuinka olin suunnitellut seikkailevani erämaahan ja palaavani majoituspaikkaan vasta illalla tai tekeväni autoreissun Jäämerelle, mutta sitten olinkin kurssin jälkeen niin väsynyt ja vähän flunssainenkin, että vietin koko päivän sisällä mökissäni, torkuin välillä, mässytin herkkuja ja katselin tyhmiä videoita tubesta. Jälkeenpäin oli ihan epäonnistujafiilis, vaikka tosiasiassa se löhöilypäivä oli elintärkeä. Ilman sitä, en olisi jaksanut pitkää roadtrippiä kotiin.
Yhden asian olen havainnut edistävän aivan merkittävästi löhöilyn lisäämistä reissuihin – mukavan majoituspaikan! Jos majoittuu niin kivassa paikassa, että siellä todella tekee mieli löhöillä, se kyllä lisää todennäköisyyttä, että siellä tuleekin vietettyä aikaa leppoisasti. Toinen hyvä niksi on ottaa reissuseuraksi joku löhöilyhenkinen kaveri. 🙂
TykkääTykkää
En kyllä lainkaan ymmärrä miksi valmismatka muka jotain nolottaa. Valmismatkassa on se etu että joku on tarkistanut myös hotellin. Ja tietysti kertoo myös oleellisia asioita lomapaikasta.
TykkääTykkää
Ai että! Tein just täysin saman, lauantaina lähtö. Tää postaus auttaa valtavasti 😀
TykkääLiked by 1 henkilö