Juhannuksen pyöräretki: Saariston rengastie lyhyempänä versiona

Saariston rengastie on yksi suomen hienoimmista matkailureiteistä. Olin halunnut pyöräillä sen jo pitkään, mutta koska lomat tulevat käytettyä yleensä talvisin, ylimääräisiä lomapäiviä kesälle ei tahdo löytyä. Viikonlopussa 250 kilometrin reittiä ei oikein ehtisi retkeilytyyliin, varsinkin kun ottaa huomioon siirtymisen Turkuun ja takaisin.

Juhannukseen osuu onneksi yksi ylimääräinen vapaapäivä. Lisäksi, jos reittiä voisi hieman lyhentää, ei tarvisi polkea kuin viimeistä päivää. Toki reitistä on tehty myös lyhyempi versio, Pieni rengastie, mutta sen ulkopuolelle jäävät kaikki hienoimmat ulompana saaristossa sijaitsevat pätkät.

Niinpä suunnittelimme reitin siten, että ajaisimme autolla suoraan Rymättylään, ja ottaisimme sieltä lautan Nauvoon. Ohittaisimme siten reitin pätkän Turusta Paraisille. Siitä pääsisimme jatkamaan jo perjantaina suoraan Houtskariin. Takaisin tullessa Rymättylä olisi lähestulkoon matkan varrella, eikä matkaa tarvitsisi jatkaa Turkuun saakka. Näin reitistä tulisi noin 170 kilometriä pitkä alkuperäisen 250 sijaan.

Kulkemamme reitti kartalla.

1. päivä: Juhannusaatto, Rymättylä – Houtskari 71 km

Minulla ei tuohon aikaan, 2014, ollut edes kunnollista pyörää, jossa olisi ollut pakkaria pyöräilylaukulle. (Sittemmin toki selvisi, että niitä saa ostettua irrallisina). Niinpä haimme juhannusaattoaamuna minulle lainaan pyörän. Siinä vaiheessa huomattiin myös, että pyöräilykypärät olivat jääneet matkasta, joten lainasimme nekin.

Pääsimme Rymättylään iltapäivällä. Keli oli poutainen, mutta siltä varalta, että joku ei muista, niin mainittakoon, että 2014 oli se juhannus, kun Etelä-Suomessakin satoi lunta. Keli oli todella kylmä, eikä lauttojen terasseilla ollut paljoa istuskelemista.

Ensimmäinen pätkä Rymättylän keskustasta kulki Röölän kylän läpi Hangan lauttasatamaan. Matkalla on yksi lyhyt lossi, jota emme kuitenkaan joutuneet odottelemaan. Hangassa hyppäsimme yhteysalukseen, joka kulki Seilin kautta Nauvoon (aikataulu täältä)

Lossissa Rymättylässä.

Ekassa yhteysaluksessa vielä yritettiin hengata ulkona.

Nauvon satamassa.

Retkimuonat pusikossa. Tämä taisi olla koko juhannuksen lämpimin hetki.

Nauvossa olivat leirintäalueella nuorison juhannusjuhlat jo hyvässä käynnissä. Jatkoimme matkaa länteen kohti Korppoota. Pysähdyimme syömään – keittelimme kaasukeittimellä retkiruoat tienpenkalla ja jatkoimme pian matkaa. Pärnäisten kohdalla on lossi ja sen jälkeen vielä hieman matkaa Galtbyn lauttarantaan, josta lähtisi laiva Kittuisiin Houtskariin. Matkaa kertyi Nauvosta Galtbyhyn yhteensä 55 kilometriä, ja sen jälkeen päivän polkemiset olivatkin siinä. Lautta Kittuisiin kesti puolisen tuntia, ja leiriydyimme heti perille saavuttuamme Kittuisten leirintäalueelle.

Yöllä lämpötila kävi nollassa. Onneksi emme olleet lähteneet kevyimmällä varustuksella matkaan.

2. päivä: Houtskari – Askainen 80km

Seuraavana päivänä aloitimme reitin Houtskarista Iniöön. Välillä oli kaksi lossia, ja jouduimme polkemaan melko reippaasti ehtiäksemme aina seuraavaan. Ilma oli tosin niin, kylmä, ettei pysähtyäkään oikein huvittanut.

Kuljimme juhannuspäivänä läpi Houtskarin, Iniön ja Kustavin aina Askaisiin saakka. Askaisissa majotuimme Louhisaaren kartanon aittamajotuksessa, jota voin suositella lämpimästi. Louhisaaren kartano on rakennettu 1650-luvulla. Se tunnetaan Suomessa kenties parhaiten Mannerheimin lapsuudenkotina. Kartano oli joka tapauksessa vierailun arvoinen oli kiinnostunut suurmieshistoriasta tai ei. Olimme tuona juhannuspäivänä aitan ainoat majoittujat. Illalla lämpesi myös rantasauna, josta pääsimme kokeilemaan aivan jääkylmää merivettä.

Kittuisista kertyi matkaa Mossalan lauttarantaan noin 23 kilometriä, sisältäen siis nuo edellämainitut lossit.

Lossia odottelemassa.

Valtteri lukee seuraavia lautta-aikatauluja.

Houtskarin saaristomaisemaa.

Reitillä näkyi muitakin pyöräilijöitä suhteellisen runsaasti viileästä kelistä huolimatta.

Tässä luetaan karttaa Kustavissa.

Kustavissa olisi ollut juhannustanssit. Harmi, kun meidän piti vielä jatkaa matkaa.

Iltapäivää kohti keli sen kuin kylmeni. Tässä pyöräilyvarustus: untuvatakki, kuorihousut, villapipo ja windstopper-hanskat.

Louhisaaren kartanon renkitupa ulkoapäin.

Louhisaaren kartanon renkitupa sisältä.

Rantasauna oli niin ikään patinoitunut ja tunnelmallinen – vaikkakin enemmän 1950-luvun hengessä.

3. päivä: Askainen – Rymättylä 27,2km

Viimeiselle päivälle jätimme tarkoituksella lyhyen pätkän, sillä meidän piti vielä sunnuntai-iltana palauttaa pyörä sekä ehtiä kotiin Helsinkiin. Jo aamulla tummat pilvet roikkuivat horisontissa, ja odottelimme, milloin kaatosade iskee.

Pääsimme melkein Rymättylään saakka, jonne olimme jättänyt auton, mutta emme ihan. Kastuimme litimäriksi viimeisen kympin aikana.

Valtteri polkee pilviä pakoon.

Pakkailemassa kamoja renkituvan edessä. Minulla oli pyöräilylaukkujen lisäksi CamelBakin pyöräilyreppu, jossa oli vesileili.

Sitten valmista!

Viimeisellä etapilla kastuimme aivan totaalisesti.