Matkat

Rakastan vuoria, mutta en haluaisi lentää niiden luokse

Tämä postaus on osa #kestäväreissu -kampanjaa, jonka aloittivat Aamukahvilla- blogin Henriikka sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Kiitokset naisille rohkeasta avauksesta. Olen heidän kanssaan samaa mieltä, että erityisesti matkabloggaajien keskuudessa asia on ollut liian vaiettu – mukaan lukien oma blogini.

***

Edessä on taas se aika, kun kertyneet lomapäivät ilmestyvät työpaikan lomapankkiin. Niihin on jälleen kirjoitettu monta vielä toistaiseksi nimetöntä seikkailua – mutta tänä vuonna tiedän, että edessäni on pahempi jaakobinpaini kuin koskaan aikaisemmin.

Lokakuun vaellus UKK-puistossa

Elämyksiä yöjunan päässä: Lokakuun vaellus UKK:n kansallispuistossa

Jo viime keväänä alkoi olla mahdoton pakoilla asiaa, jonka rakkaiden lajieni perässä matkustamine aiheuttaa: karmivat vuosittaiset lentokilometrit. Lyhyitä lentoja pohjoiseen lumen äärelle, pidempiä vähän isoimmille vuorille – joko kiipeilyn tai laskemisen perässä. Lomamatkoja kavereiden luokse, viikonloppupyrähdyksiä sinne sun tänne.

Lentäminen kuumentaa maapalloa, ja kiihdyttää talviemme ja minun niin kovasti rakastaman lumen vähenemistä entisestään. En syvenny asiaan nyt yksityiskohtaisemmin, mutta vuoden verran useita laskureita täytelleenä ja artikkeleita lukeneena voin todeta, että kaikki muu, mitä yritän maapallon lämpenemisen estämiseksi tehdä, kuten kasvispainotteinen ruoka ja pyörällä liikkuminen on kärpäsenkakkaa lentomatkojeni hiilijalanjälkeen verrattuna. Älkääkä käsittäkö väärin, aion jatkaa niitäkin, mutta pidän asioiden laittamisesta kontekstiin noin yleensä.

Kolin vaarojen maraton, pikamatka

Elämyksiä ilman lentokonetta: Kolin Vaarojen Maraton

Ensin koetin olla ajattelematta asiaa, mutta se ei onnistunut. Kuluneena talvena vaihdoin kaksi pohjoisen matkaa lennoista autojunaan, ja pidensin molempia, että en tekisi turhaan lyhyitä pyrähdyksiä.

Kuulostaa vähältä, mutta nekin merkitsivät useamman sadan euron lisäkustannuksia. Nyt, ensi kesän ja talven matkoja suunnitellessa, olen päätynyt jo yhden matkan osalta vaihtamaan ulkomaankohteen kotimatkaan junan kyydissä. Luultavasti vaihdan toisenkin pidemmän reissun kotimaan pyöräretkeen. Grönlantiin lentäminen kun tuntuisi jotenkin kaikista tekopyhimmältä näiden ajatusten keskellä.

Kakarsberget, 2017

Kiipeilyä ihan lähellä: Kakarsberget Kirkkonummella

Työskentelen Helsigissä täysipäiväisessä työssä, joten matkustamismuotojen vaihtaminen junaan onnistuu lomapäivistä tinkimättä vain pohjoisen yöjunilla -niiden osalta olenkin jo VR:n vakiasiakas. Makuupaikat ovat kalliita, mutta viime aikoina hintaero on alkanut tuntua maailman mittakaavassa epäolennaiselta. Silti hirvittää, että junahinnat kallistuvat kallistumistaan kun Lapin kansainvälinen turismi kasvaa.

Pyöräretki Viron Terviseteellä

Elämyksiä pyöräillen: Viron Tervisetee ja Hiidenmaa

Monet ovat huomauttaneet, että pitää järjestää koko elämä niin, ettei pohjoiseen tarvitse matkustaa. Mutta se ei ole niin yksinkertaista: puolisoni on etelässä, ikääntyvät vanhempani myös. Puhumattakaan mielenkiintoisesta työstä, jota ei voi siirtää lumen äärelle. Jos en halua lentää, on tingittävä joko lähimmäisistä, työstä tai harrastuksista.

First world problems, sanoo moni. Tietysti, mutta vain toistaiseksi. Ennusteet siitä, kuinka paljon turismimatkailu lisääntyy kehittyvissä talouksissa, ovat päätä huimaavia. Siihen verrattuna minun Lapin lentoni ovat pieni murhe. Mutta en myöskään kestä ajatusta, että 50 vuoden päästä (sikäli kun olen elossa) minulta kysytään mitä minä tein estääkseni lumien katoamisen. Puhumattakaan suuremmista katastrofeista, joita vedenpinnan nousu sulavien jäätiköiden myötä tulee aiheuttamaan.

Talvi 16/17 parhaat

Elämyksiä autoillen: Vapaalaskua Lyngenissä

Jatkan siis jaakobinpainia. Koska laskeminen, vaeltaminen ja kiipeily uusissa kohteissa on yksi elämäni suurimmista intohimoista, en voi luvata lopettavani kaikkea lentämistä, päinvastoin, lentomatkoja on nyt buukattu seuraavalle lomakaudelle kolme (sentään lyhyitä). Mutta lupaan, että vaihdan jälleen ensi vuonna entistä useamman matkani junaan, vaikka se maksaisi enemmän. Pyrin vaihtamaan kaukokohteita lähemmäksi. Luopumisen prosessi on hidas, mutta uskon, että jo parin vuoden päästä lentopäästöni ovat nykyistä reilusti matalammat, kun totuttelen ajatukseen matkustamisen vähentämisestä.

Osallistu keskusteluun alla kommenteissa tai tägillä #kestäväreissu.

Kaunissaari 2017

Elämyksiä veneellä: Kesäyö Kaunissaaressa

10 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! 🙂 Tämä on tosi tärkeä aihe, josta puhutaan ihan liian vähän. Moni luonnonystäväksi identifioituva panostaa paljon ympäristöystävälliseen elämäntapaan muilta osin, mutta reissaa kuitenkin monta kertaa vuodessa lentäen ulkomaille luontomatkailemaan. Samaan aikaan ikään kuin rakastaa luontoa, mutta päästäkseen tekemään sitä, mitä juuri itse haluaa siellä tehdä, käyttää matkustusmuotoa, joka kuormittaa luontoa hirveästi. Se on aika yksipuolista rakkautta. Otetaan vain, muttei anneta mitään.

    No, tämä nyt kuulostaa tosi tuomitsevalta kommentilta, vaikka en minä nyt oikeasti näin jyrkästi lentämiseen suhtaudu. 😀 Lentokoneen valitseminen on vain yksi valinta. Matkan aikana tulee vastaan monta muutakin valinnan hetkeä, samoin omassa arkisessa elämässä. Jokaisella valinnalla on merkitystä, ja vaikka se lento sitten tuottaisikin ilmastopäästöjä koko vuoden ruokavaliovalintojen edestä, ne kaikki muut hyvät valinnat toimivat ainakin esimerkkinä ja luovat markkinoille painetta kehittyä parempaan suuntaan.

    Tein joskus nuorena idealistisena ekohippinä päätöksen, etten ikinä lennä, enkä ole vielä joutunut pyörtämään sitä. Olen kyllä jo useaan otteeseen pohtinut, että jos joskus täytyy lähteä työmatkoille ulkomaille, olen sinut sen kanssa, että joudun joskus lentämään. Mutta vaikken lennä, kuormitan luontoa monella muulla tapaa, muun muassa yksityisautoillen. Koen kuitenkin niin, että ”maailman pelastamisessa” on kyse talkoista, joissa kukin tehköön oman osuutensa parhaansa mukaan. Yksi syö pelkkiä kasviksia, toinen ei koskaan lennä.

    Lentomatkojensa ilmastovaikutusta voi myös pyrkiä kompensoimaan maksamalla lennoistaan vapaaehtoista ilmastokorvausta. Lahjoituksia vastaanottavia toimijoita on pilvin pimein, joten valinnanvaraa riittää. Eihän se sitä lentoa tee tekemättömäksi, mutta ainakin sillä saa paremman omantunnon, ja tuleepahan ainakin tehtyä jotain. Lisäksi se antaa vähän taloudellista tasoitusta valintojen tekemiseen, jos tuplaa suunnittelemiensa lentomatkojen hinnat (jos siis aikoisi maksaa matkan hinnan verran ilmastokompensaatiota) ja vertaa niitä sitten muihin liikennevälineisiin. Lappiin lentäminen ei enää olisi niiiin paljon houkuttelevampaa. 😀

    Toivottavasti tästä #kestäväreissu-keskustelusta kasvaa iso ja huomionarvoinen tapaus! 🙂

    Liked by 2 people

  2. Kiva kun tästä puhutaan nyt enemmänkin! Tuskailin aiheen kanssa Yosemite-reissuni jälkeen ja vaikken ole lentoja kokonaan jättänyt olen tehnyt Norjaan vegaanikompensaatiokokeilun sekä vähentänyt pikkupyrähdyksiä sinne tänne. Suurin vaikutus lienee kuitenkin sillä, että kaikki vähentää vähän (verrattuna siihen, että harvat luopuu kokonaan) eli hyvä kun aiheesta keskustellaan!

    Tykkää

  3. Hyvä ja tärkeä aihe! Itselläni lentolakkoa tulee jouluna kuluneelsi 20 vuotta. En usko jääneeni kauheasti mistään paitsi. Autoilen kyllä, mutta aina tilanteen salliessa käytän julkisia. Ja aina otan kyytiini kimppakyytiläisiä!
    Surullisen harva uskoo omilla arjen valinnoilla olevan merkitystä. Niillä on!

    Liked by 1 henkilö

  4. Tärkeä asia ja hyvä kirjoitus! 👍Olenkin odottanut aiheeseen tarttumista mm. Protect Our Winters -järjestön taholta, koska heillä(kin) on näkyvyyttä ja jo toivottavasti vaikuttamismahdollisuutta kohderyhmään.

    Tykkää

  5. Eikö ne lyhyet lennot ole juurikin niitä pahimpia ilmastontuhoajia? Eli jos lentää, olisi parempi lentää pitkiä matkoja ja pitkäksi aikaa, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin…? 🤔 Kuulun ehdottomasti siihen kastiin, että haluaisin elää entistä vihreämpää elämää ja ennen kaikkea oppia ekoteoista ja syy-seuraussuhteista niiden takana lisää, mutta en ole valmis totaalikieltäytymään eläinkunnan tuotteista enkä lentämisestäkään. Olisihan se hienoa mennä junalla joka paikkaan, mutta satun nyt asumaan kaupungissa, josta ei pääse junalla minnekään (ellei hypää jänikseksi rahtijunan kyytiin). Ehkä kasvavan ekoajattelun myötä se henkilöjunaliikennekin vielä palaa Raumalle, joka vuosihan siitä keskustellaan mutta laihoin tuloksin. Bussit sentään kulkevat.

    Fakta on sekin, ettei monella ole mahdollisuutta lomailla sitä aikaa, mitä muilla julkisilla kulkeminen vaatisi. No sitten seuraavaksi vaaditaan luopumaan lomista. Mutta ei sekään nyt ihan realistista ole. Olen lähimatkailun ja kotimaanmatkailun puolestapuhuja, mutta haluan silti nähdä myös maailmaa. Tosin lennän paljon vähemmän kuin moni muu matkabloggaaja ja matkailen kotimaassa ja lähiseudulla TODELLA paljon enemmän kuin moni muu matkabloggaaja. Kannan pientä vihreää ylpeyttä siitä, ja ehkäpä minun tärkein ekotekoni onkin kuuluttaa lähimatkailun ilosanomaa entistä kovempaa. Voisikohan tämän kamppiksen liittää tämän vuoden Reilut blogit -haasteeksi… Aihe on ainakin tärkeä.

    Tykkää

  6. Tähän tosiaan nivoutuu tosi monta asiaa, ja tuntuu mahdottoman vaikealta ensinnäkin suhteuttaa asioiden mittasuhteita ja toisekseen luopua kertaheitolla kaikesta lentämisestä. Kuten sanottu, tämä on hidas prosessi ja jo sekin, että kaikki lentäisivät vähemmän, varmasti tuntuisi aika paljon. Mitä tulee noihin lentojen pituuksiin, niin lentokone kuluttaa käsittääkseni eniten polttoainetta lähtiessä. Jolloin tavallaan olisi suhteellisesti järkevää lentää pidempi matka – mutta jos vaihtoehtona on lentää lomalle esimerkiksi Etelä-Amerikkaan tai Budapestiin, ensimmäisestä aiheutuu paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä.

    Tykkää

  7. Tämä on todella tärkeä aihe. Joudun silloin tällöin lentämään työni vuoksi, mutta kykenen onneksi rajoittamaan lentojen määrää pariin kertaan vuodessa. Vapaa-ajalla en halua lentää lainkaan ja haluaisin rajoittaa autoiluakin, mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista. Olen tosin kyllä vakavasti harkinnut kaasuautoon vaihtamista, silloin kasvihuonekaasua eli metaania voisi käyttää polttoaineena, ja kokonaisuutena hiilijalanjälki olisi merkittävästi pienempi.

    Yöjunat ovat hyvä vaihtoehto! Kalliista hinnoistaan huolimatta ne ovat silti usein aivan täynnä. Kysyntää siis olisi enemmän kuin kapasiteettia riittäisi.

    Tykkää

  8. Tämä on todella vaikea aihekokonaisuus. Tuskailen itsekin tämän kanssa jatkuvasti.

    Itse olen luopunut lähes kokonaan ulkomailla lomailusta ja pyrin viettämään lomani Suomessa ja erityisesti pohjoisessa. Tämä kuitenkin aiheuttaa melkoisia aikatauluhaasteita. Oma työnikään ei mahdollista pohjoiseen muuttamista, kuten perhetilannekaan. Usein on kova hinku maksimoida pohjoisessa vietetty aika, jolloin sinne pitäisi lentää. Junat ovat kalliita ja jos loma ”täytyy” viettää vähänkään sesonkiaikaa liippaavana aikana, niin paikkoja ei ole juurikaan tarjolla. Toki niitä paikkoja voisi olla, jos pystyisi suunnittelemaan loma-aikataulut todella aikaisessa vaiheessa, mutta itselläni tämä ei onnistu.

    Tietääkseni myös Protect Our Winters on tätä aihetta pohtinut ja ainakin jossain vaiheessa heillä oli suunnitelmia tähän liittyen. En osaa sanoa tarkkaan miksi aiheesta ei ole kuulunut sen enempää, mutta veikkaukseni on, että he eivät ole saaneet sovittua sopivaa kampanjaa tähän liittyen.

    Tykkää

  9. Nuo yöjunat on kyllä mielenkiintoinen kombo – ja vielä mielenkiintoisempaa nähdä, mitä tapahtuu, jos/kun pitkien matkojen liikenne avataan kilpailulle. En itse ainakaan tiedä, onko esimerkiksi Kolarin/Kemijärven/Rovaniemen yöjunaliikenne kannattavaa noillakaan hinnoilla vai ei.

    Tykkää

  10. Hyvin samat ajatuset. Itse onneksi olen pystynyt suunnittelemaan matkoja sen verran etukäteen, että yöpaikkoja junaan on vielä saanut – toki usein aika kalliilla. POWin osalta tilanne on kinkkinen; lentokoneet tuovat hyviä asiakkaita hiihtokeskuksiin, koska he tulevat ilman autoa ja käyttävät luultavasti enemmän rahaa asumiseen, syömiseen ja liikkumiseen verrattuna esim. autolla tuleviin, jotka voivat käydä kaupassa ja asua oman keittiön äärellä mökissä, vähän kauempanakin keskuksista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s