Viime kesän Via Dinarican vaellusreissulta ei jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Reissun päätteeksi vierailimme nimittäin paluumatkan varrelle osuneissa Kotorissa, Dubrovnikissa sekä Mostarissa, jotka ovat todella suosittuja matkakohteita – niin suosittuja, että ne kärsivät yliturismista. Viime syksyn Japanin pitkällä matkalla kävimme myös Kiotossa, jossa vierailijoita oli aivan käsittämättömän paljon.
Nyt, kun COVID-19 on pysäyttänyt globaalin matkailun hetkeksi lähes kokonaan, mietin, onko postauksen aihe täysin vanhentunut. Tavallaan kyllä, sillä sen sijaan, että jutussa mainitut paikat kärsisivät tällä hetkellä yliturismista, tilanne on päinvastoinen. Suurimmalta osalta turismin kanssa tekemisissä olevilta on mennyt elanto alta täysin, ja näyttää siltä, että koko kesästä tulee laiha. Lapin kauppakamarin ja Lapin Matkailuelinkeinon Liiton selvityksen mukaan puolet Lapin matkailuyrityksistä ei selviä ensi talveen menetetyn kevät- ja kesäsesongin takia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä allaolevat vinkit ovat aivan yhtä valideja, kun maailma pikkuhiljaa palautuu koronaepidemiasta, vaikka siihen kuluisikin useampi vuosi. Itse ainakin aion palata koronan jälkeen kuvioihin taas entistä vastuullisempana matkailijana.
Mitä on yliturismi?
Yliturismi käsitteenä on noussut esiin viime vuosina. Se se tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että monissa kohteissa turisteja on niin paljon, että se aiheuttaa hyötyjen sijaan ongelmia paikallisille – esimerkiksi asumisen, liikkumisen, vapaa-ajan vieton tai luonnon (kasvien tai eläinten kärsimisen) muodossa. Monissa kaupungeissa tämä on johtanut siihen, että paikalliset ovat alkaneet suhtautua turisteihin vihamielisesti.
Suurimmiksi syiksi yliturismiin on yleisimmin listattu 1) Kaupunkien ja muiden matkakohteiden politiikka, joka tähtää matkailijoiden määrän kasvattamiseen 2) halvat lennot, jotka mahdollistavat lyhyetkin vierailut, mikä puolestaan kasvattaa ruuhkahuippuja 3) sosiaalisen median välittämät kuvat matkakohteista, jotka eivät yleensä vastaa todellisuutta 4) Home-share alustat kuten AirBnb sekä 5) risteilyturismi.
Seuraukset näistä ovat haitat paikallisille. Olen nähnyt uutisia muun muassa turistibussien puhkotuista renkaista, seinään sprayatuista teksteistä ”we don’t want you here”, ja niin edelleen.
Mitkä paikat sitten kärsivät yliturismista? Tähän löytyy eri lähteistä useita eri määritelmiä – sillä liian paljon turisteja on hyvin venyvä käsite eikä myöskään ole mikään on-off -ongelma, joka alkaa kun turistien määrä ylittää tietyn pisteen. Se kuitenkin on varmaa, että pulma ei koske pelkästään kaupunkeja, vaan myös luontokohteita, kuten Isle of Skye Skotlannissa.
Mitkä kohteet maailmalla kärsivät yliturismista?
EUROOPPA
- Amsterdam, Alankomaat
- Barcelona, Espanja
- Cinque Terre, Italia
- Cliffs of Mohar, Irlanti
- Dublin, Irlanti
- Dubrovnik, Kroatia
- Islanti
- Isle of Skye, Skotlanti
- Lissabon, Portugali
- Madrid, Espanja
- Malta
- Praha, Tsekki
- Santorini, Kreikka
- Venetsia, Italia
MUUT
- Angkor Wat, Kambozda
- Bali, Indonesia
- Bhutan
- Chichen Itza, Meksiko
- Galapagos, Ecuador
- Great Ocean Road, Australia
- Ha Long Bay, Vietnam
- Kioto, Japani
- Machu Picchu, Peru
- Maya Bay, Thailand
- Mount Everest, Nepal
- New York, Yhdysvallat
- Taj Mahal/Agra, Intia
- Zhangjiajie, Kiina
Huom! Tämä lista on koottu useiden verkkoartikkeleiden listoista, eikä sitä ole tieteellisesti validoitu, eikä millään muotoa myöskään kattava. Mutta se on joka tapauksessa varmaa, että matkustamisen kulttuuri on viimeisen 6-7 vuoden aikana muuttunut länsimaissa aivan toisella tapaa arkisemmaksi kuin ennen, ja on parhaillaan muuttumassa Aasian isoissa maissa. Se paisuttaa väistämättä suosittujen paikkojen suosiota entisestään, koska ihmisten on tapana mennä sinne, minne muutkin menevät. Ja nyt tieto siitä, minne muute menevät, kulkee ja kertautuu nopeampaa kuin koskaan.
Mitä asialle voi tehdä?
Yliturismi sinänsä ei ole uusi ilmiö, ja joidenkin verkkoartikkeleiden mukaan rajoitustoimenpiteitä on jouduttu jo aiemmin tekemään esimerkiksi Antarktiksella, Galapagos-saarilla sekä Ruandan gorillapuistoissa (vaikka näissä edelleen on ilmeisesti liikaa vierailijoita.) Mutta on silti selvää, että yliturismiin puuttuminen vaatii ensijaisesti poliittisen tason päätöksiä sekä toimenpiteitä. Sen lisäksi, omaan käyttäytymiseen voi aina vaikuttaa.
Vaihda matkakohdetta
Yksilötasolla yksinkertaisin toimenpide on tietysti lopettaa matkustaminen näihin kohteisiin ja mennä sen sijaan johonkin muualle, sillä maailmassa riittää kyllä ihania paikkoja. Netistä löytyy paljon hyviä ”Where to go instead” -listoja, joita kannattaa tutkia.
Lisäksi useita hyviä kohteita löytyy läheltä. Tänä kesänä monet varmasti suuntaavat kesälomansa Suomeen, missä on toki myös riskinsä – alla lisää luontokohteiden käytösetiketistä. Mutta sitten kun matkustaminen ulkomaille on jälleen mahdollista, kannattaa matkakohteita katsoa esimerkiksi Venäjältä, kuten vaikkapa Volgan rannan Nizhny Novgorod tai Viipuri. Murmanskissakin on kuulemma hyvä meininki nykyään! Talvella menimme junalla Pietarin kautta Sochiin laskulomalle.
Itä-Euroopassa puolestaan voi tutustua esimerkiksi Romaniaan, Ukrainaan, miksei Valko-Venäjäänkin (haaveilen roadtripistä tuonne!). Kauempaa taas kannattaa tsekata esimerkiksi Keski-Aasian maat, joissa turismi on vielä verrattain pientä ja paikalliset ovat aidosti iloisia, kun saavut paikalle.
Mutta on toki tilanteita, jolloin edessä on syystä tai toisesta reissu yllämainittuihin kohteisiin. Silloinkin asiaan voi vielä vaikuttaa monin keinoin.
Etsi sivukujilta ja kaupungin laitamilta vähemmän käytyjä kohteita, ei AirBnb:lle
Hyvä tapa on etsiä suosittujen nähtävyyksien ja usein keskustan ulkopuolelta kivaa tekemistä ja kuluttaa rahaa paikallisten pienyrittäjien palveluissa sekä mahdollisuuksien mukaan yöpyä majatalossa tai hotellissa – ei AirBnb:ssä. AirBnb on yksi isoimmista ongelmista monissa paikoissa, ja olen itse saanut kokea tämän esimerkiksi Madridissa jo vuonna 2015, jossa keskusta-asuntomme rapun muut asukkaat olivat silmin nähden tympääntyneitä AirBnb-vieraisiin, myös meihin. Tämä on yksi syistä, miksi nykyään mietin usein kaksi kertaa, ennen kuin vuokraan kämppää sitä kautta.
Kunnioita matkakohdetta
Sanomattakin on selvää, että roskata ei saa, ja muutenkin kohteeseen ja sen asukkaisiin pitää suhtautua kunnioittavasti – kuin kohde olisi oma kotikaupunki. On hyvä kunnioittaa myös paikallista pukeutumiskulttuuria. Esimerkiksi Tokiossa vierailija huomaa nopeasti, että paikalliset eivät käytä juurikaan sortseja, ja rantaläpsyt kuuluvat harvassa paikassa katukuvaan. Oleellisinta on muistaa maalaisjärki ja ennen kaikkea tilannetaju. Tässä minulla itsellänikin on petraamista, sillä kuljen välillä matkoilla sellaisissa vaatteissa, jossa en esimerkiksi kehtaisi mennä omalle työpaikalleni.
Missä tahansa liikkuu, tulisi kameraa käyttää huomaamattomasti, eikä tukkia katuja tai käytäviä kuvaussessioiden ajaksi. On hyvä miettiä, milloin dronesta lähtevä ääni häiritsee ihmisiä tai eläimiä, ja milloin selfiekepit aka katugiljotiinit aiheuttavat tarpeetonta häslinkiä.
Huolehdi jätteistäsi ja eritteistäsi luontokohteissa
Luontokohteissa, ja tämä koskee myös Suomen kansallispuistoja, tulee kiinnittää erityishuomiota jätehuoltoon – myös ihmisten eritteisiin. Lyhyesti: Käytä aina vessaa, jos sellainen on. Tämä koskee myös miehiä sekä myös virtsaamista. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa ongelma on varmasti tuttu. Jos nuotio- tms leiripaikkojen ympärille virtsataan jatkuvasti, kasvillisuus muuttuu ja pian siellä rehottavat vattupuskat.
Surullinen havaintoni on, että Suomen kansallispuistoissa käy kasvava määrä sekä kotimaisia että ulkomaisia turisteja, jotka eivät piittaa autiotupien käyttäytymisohjeista, muiden retkeilijöiden kunnioittamisesta tai yhden yön majoitussuosituksesta, vaan käyttävät tupia ”ilmaisina hotelleina”. Tämä ongelma voi korostua erityisesti ensi kesänä, kun moni suuntaakin kesälomamatkalle Suomeen.
Metsähallitus julkaisikin hiljattain Retkietiketin, jossa on koottuna ohjeet, miten toimia luonnossa. Lisätietoa ja tarkempia vinkkejä löytyy täältä: https://www.luontoon.fi/retkietiketti
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Uutiset matkailun aiheuttamista lieveilmiöistä ovat masentavaa luettavaa. Moni myöskin turhautuu moisten listojen lukemisesta: tämänhetkinen ajattelutapamme perustuu pitkälti malliin, jossa arkisella työssä ahertamisella ”ansaitaan” lomat, mikä muuntautuu usein vaatimukseen oikeudesta matkustaa minne haluaa ja miten haluaa.
Kyse ei ole siitä, että edellä mainittuihin paikkoihin ei saisi matkustaa tai niissä käyneen pitäisi potea syyllisyyttä. Miten voisikaan, kun vielä kymmenen vuotta sitten matkustamisesta puhuttiin lähes pelkästään positiiviseen sävyyn. Käsi ylös, kuinka moni aikoinaan kritisoi Ryanairin 9,90 euron lentolippuja, kun lentoyhtiö aikanaan vuonna 2005 tuli Suomeen? En minä ainakaan, vaan jonotin kiltisti paperisen, paikattoman lipun kanssa Pirkkalan lentokentällä lähtöä Frankfurtiin kuin viimeistä päivää.
Ajat ovat tuosta muuttuneet radikaalisti ja huoli matkailun ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista kasvanut. Olen yrittänyt navigoida ulos tästä lohduttomasta ajatusten katiskasta seuraavin peukalosäännöin:
– Matkustan harvemmin. Niin mukavia kuin Euroopan kaupunkiviikonloput ovatkaan, niistä olen luopunut kokonaan. Jos matkustan lentäen, olen perillä vähintään viikon. Sitä lyhyemmät reissut olen vaihtanut pääasiassa pohjoisen yöjunaan tai roadtrippeihin – ja nauttinut esimerkiksi pitkän viikonlopun tunturimaisemista. Vaihtoehtona kaupunkikuumeeseen on onneksi myös aina yhtä kiva Pietari, jonne pääsee myös junalla.
– Matkustan pidempään. Kahden lennon tai yli kolmen tunnin suoran lennon päähän pyrin lähtemään aina vähintään kahdeksi viikoksi. Se mahdollistaa useimmiten tutustumisen muihinkin kuin pääkaupunkeihin tai -nähtävyyksiin. Tämä vaatii rankkaa priorisointia sekä usein myös neuvottelua työpaikalla. Itse olen ollut onnellinen, että työnantajani on mahdollistanut minulle sen, että voin matkustaa arvojeni mukaan.
– En valitse yliturismista kärsivää kohdetta päämatkakohteeksi. Tämä ei mielestäni ole edes vaikeaa: en useimmitenkaan halua mennä kohteisiin, jossa on paljon turisteja. Jos pidemmän reissun varrelle osuu sellainen kohde, saatan käydä siellä, mutta pyrin hyödyntämään aidosti paikallisia palveluita.
– Pyrin matkustamaan ”tyylikkäämmin”. Tällä en viittaa ulkonäköön vaan ylimalkaan tapaani vierailla muissa kulttuureissa. Usein esimerkiksi retkeilyturistina sitä lampsii ympäriinsä likaisissa housuissa, villapaidassa ja kengissä, kun pienellä vaivalla voisi hieman siistiä itseään. Avainsanoja tässä kehityksessä ovat matkustaminen kohteliaasti, hillitysti ja avoimin mielin.
Lisää lukemista:
https://www.responsibletravel.com/copy/what-is-overtourism
https://www.thewanderfulme.com/overtourism-destinations/
https://edition.cnn.com/travel/article/places-to-avoid-2018/index.html
Herättikö juttu ajatuksia tai onko sinulla lisättävää listaan? Kommentoi kernaasti alle, mutta muistathan tehdä sen rakentavasti 🙂
Pipo silmillä 