Arki-illan seikkailua: tähtitaivasretki Porkkalanniemeen

Varusteyhteistyössä: Halti, Merrell, Millet, Petzl, Superyellow Headwear, Skhoop

Viime tiistai-iltana luvattiin suuria revontulilukemia. Sellaisia, että loimut näkyisivät hyvällä tuurilla Baltiaa myöten. Siispä tulin töistä kotiin, pakkasin reppuun uuden Cumuluksen Quilt -untuvapeittoni, makuualustan, untuvatakin ja toppahameen ja suuntasin Porkkalanniemeen. Sain mukaani Lauran, jonka vieraskyniä vieraskyniä Amerikan puuterikentiltä olette saaneet lukea täällä blogissakin aiemmin. Lisäksi seurueeseen liittyi muutama iltaretkeiläinenkin.

Porkkalanniemi on verrattain lähellä pääkaupunkiseutua, ja sieltä ehtii hyvin aamuksi töihin – eritoten kun oma työpaikkani sijaitsee Ruoholahdessa. Revontulien ja tähtitaivaan kannalta se on riittävän kaukana isojen kaupunkien valoista, vaikka taivaanrannassa loimottaakin aina pieni oranssi kajo.

Kävelimme niemen kärkeen pimeällä, pystytimme teltan. Harmiksemme revontulia ei näkynyt. Ilmeisesti loimualue teki juuri Suomen kohdalla koukkauksen pohjoiseen, sillä Instagramia selatessa revontulikuvia näkyi Göteborgia myöten. Se ei siltikään haitannut, sillä pelkästään aaltojen kohinan ja puiden huminan kuuntelu oli vaivan väärti. Maistelimme nuotiolla hieman malbecia ja söimme suklaata. Ja otimme kuvia tähtitaivaasta, tietenkin.

Petzlin valokeilalla voi melkein valaista Otavan.

Jos ette vielä ole lukeneet, tsekatkaa Lauran vieraskynä viime talvelta, jossa hän reissasi kundien kanssa Amerikan puuterin perässä.

Olin ottamassa kuvaa pohjoisesta taivaasta, mutta otsalampun valokeilat hieman sotkivat tunnelmaa. Ihan hauska siitä tuli silti. Monet ovat kysyneet, millä kuvaan öisiä kuvia: minulla on Nikonin täyskennoinen D610-runko sekä yökuvaukseen tarkoitettu Iriksen 15-millinen manuaaliobjektiivi 2.4 aukolla. Se tekee hyvin terävää järkeä, eikä etualakaan jää kovin epätarkaksi isolla aukolla.

Eteläisellä taivaanrannalla vilkkuivat majakat.

Yksinäinen kelomänty keskellä Porkkalan kallioita.

Otimme mukaan teltan, koska tuuli oli sen verran navakka, että riippumatossa olisi voinut tulla viileä. Testasin ekaa kertaa uutta, talvella tilaamaani Cumuluksen Quilt -untuvapeittoa, joka kiinnitetään makuualustan ympärille. Siinä ei ole laisinkaan kangasta tai untuvaa selän alla. Peitto oli hieman kapeampi kuin muut makuupussini, mikä teki siitä lämpimämmän – lämmitettävää hukkatilaa oli vähemmän. Parasta siinä oli se, että se pysyi paikallaan kylkeä kääntäessä, siinä missä makuupussi kiertyy aina tuhannen mutkalle.

Nukuin tapani mukaan untuvatakki päällä, ja tarkenin peiton alla hyvin. Sen mukavuusarvo on +2. Porkkalassa oli yöllä arviolta noin viisi astetta pakkasta. Painoa tuolla Quilt 350-mallilla on 585 grammaa, eli se on paljon kevyempi kuin vastaava makuupussi.

Mukana oli myös Petzlin kätevä otsalamppukotelo, jonka saa kätevästi ripustettua telttaan kattolampuksi. Kotelossa on päällä pehmeää muovia, jonka läpi valo leviää tasaisesti joka puolella ja jonka läpi otsalampun saa laitettua päälle ja pois.

Aamulla ehdimme hetken ihastella merimaisemaa, vaikka keli olikin viileä. Onneksi lempivarusteeni, untuva ja toppa lämmittivät! Aivan sattumaa oli, että Merrellin vaelluskenkäni sopivat uuden untuvatakin siniseen väriin. Aikaisemmin talvella sain myös testiin muutaman Skhoopin toppahameen, enkä enää tiedä, mitä tekisin ilman niitä.

Laura hörppii aamukahvia.

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Lyhyillä retkillä ja arjessa käytössä on ollut Milletin Ubic -reppu, kooltaan 40 litraa. Se tuntuu olevan pohjaton, ja sinne mahtui kameravarusteet, untuvat, makuupussi, alusta, pieni keitin, kaasupullo, eväät, vesipullot ja viinikin mainiosti. Ja vannon, että tämäkin väriyhdistelmä on sattumaa!

Sitten olikin aika lähteä takaisin kaupunkiin, jossa odotti aamun ensimmäinen palaveri klo 9:30.