Italia on aikamoinen maa. Heinolan kokoisessa kylassa syntyy iltpaivaruuhka, kun paikalla on kaksi bussia, vespa ja pari jalankulkijaa. Lisaksi olen saanut koko vartalon kattavan ihottuman Rooman hostellin luteista, olemme yopyneet bordellissa seka istuneet tuntikausia paikallaan seisovassa junassa 20 minuutin paassa paateasemalta. Eilen palatessamme Amalfin rannikolta kapeita ja erittain mutkikkaita vuoristoteita pitkin, bussikuski puhui samaan aikaan sujuvasti puhelimeen, vaihtoi kuulumisia matkustajien kansa, tervehti avoimesta ikkunasta kadullakulkijoita seka naukui etupenkilla istuvalle puudelille. Ja ohjasi tietysti bussia.
Ja mikä hassuinta – italialaiset tuntuvat silminnahden nauttivan alituisesa kaokesta ja siita, etta kaikki hoituu kylla – huomenna.
Olen tullut tulokseen, etta kyse on yhta lailla myos suomalaisen kulttuurin oudoista piirteista. Suomessa kaikkea leimaa todellinen ”asiattomilta paasy kielletty” -asenne, joka tarkoittaa, etta koko ajan on oltava menossa johonkin. On oltava joku tehtava siella, mihin ikina onkaa menossa. Kaikki turha notkuminen ja paamaaraton oleskelu on karsittu minimiin. Taalla on toisin. Kadulla notkuminen kuuluu asiaan, oli henkilo minka ikainen hyvansa. Se on yksinkertaisesti tapa olla.
Tavallaan italialainen malli on rentouttava. Ei tarvitse huolehtia siita, etta pitaisi koko ajan nayttaa tietavan, mihin menossa; sita eivat tieda paikallisetkaan. Esimerkiksi junan lahto on aina yhta kaaosta: raide- ja lahtoaikatiedot ilmestyvat tauluihin aikaisintaan viitta minuuttia ennen junan lahtoa. Jos juna on rutkasti myohassa, sen myohastymisesta ilmoitetaan aina vain viisi minuuttia kerrallaan, jotteivat ihmiset hermostuisi. Toki on parempi edeta pikkuhiljaa, little by little, kuten roomalainen pappi sanoi kertoessaan aklimatisoitumisesta katakombeihin.
Oikeastaan fraasi kuvaa hyvin myos tekemaamme matkaa. Pikkuhiljaa olemme pudotelleet alas etelaan Rooman, Napolin, Pompein, Salernon ja Amalfin kautta. Ansaitut kaksi rantapaivaa Taorminassa ovat ohi ja on aika sanoa heipat saapasmaalle. Suunta kohti pohjoista.
Pipo silmillä 