Tapasimme Pohjois-Italiassa heti Ranskan ja Italian rajan ylitettyamme miehen, jonka olisi sellaisenaan voinut pudottaa mihin tahansa Hollywood-elokuvaan esittamaan sivuosaa italialaisena ravintolanpitajana.
Kavi ilmi, etta seta oli tohtorismiehia ja matkalla aitinsa kanssa kotiin Salernoon. Saimme häneltä hyvan pikakurssin maan tapoihin. Erityisen tarkeaa oli hanen mukaansa muistaa, ettei koskaan sano vabene, joka tarkoittaa ”I agree”. Sen sijaan on jarkevaa vastata aina kaikkeen ”si, si”, joka kaantyy englanniksi ”maybe”.
Taman jalkeen ei ole vaikea arvata, mita genovalainen asemavirkalija vastasi kysymykseen ”do you speak English?” Italiaisen logiikan mukaan ainoa oikea vastaus tahan kysymykseen on tietysti ”maybe”. Si si!
Samainen genovalainen asemavirkailija tunsi myos maanmiehensa ilmeisen hyvin, silla buukatessamme lippuja Sisiliasta lahtevaan yojunaan han vastaili hyvin sutjakasti omiin kysymyksiinsa: ”Do you want to have a female sleeper car? Yes I think you want to have a female sleeper car.”
Matkan tahanastista antia ovat lisaksi olleet keskustelut pulujen elintasosairauksista. Nizzan rantabulevardilla vaappuvat sulkapallerot tuntuivat nimittain painavan aivan eri sarjassa kuin roomalaiset pulut.
Olemme myos todenneet, etta Pisan torni on ihan oikeasti kalteva, joskaan ei niin halyttavasti kuin mita kuvissa nayttaa.
Yksi reissun ehdottomia kohokohtia oli niin ikaan Firenzessa, kun kavimme katsomassa Michelangelon kuulua Daavid-patsasta. Pakko myontaa, etta naiden tyttojen leuat tipahtivat totaalisesti Daavidin edessa. On siina miehella mittaa. Ja mika poussi!
Pipo silmillä 