(Tämä juttu on jatkoa tarinalle Strynin juhannuslaskuista vuonna 2013)
Laskettuamme juhannuksen Strynissä, ajoimme Strynistä Bergeniin ystäväni luokse. Kolmen laskupäivän, telttayön ja kylmien suihkujen (Folvenin leirintäalueella lämmin suihkuvesi maksoi 40 kruunua!) jälkeen sisätilat ja ravintolaruoka maistuivat.
Bergen
Bergenin satamaa.
Bergen.
Bergenin viereiselle huipulle pääsee tramwaylla.
Bergenistä jatkoimme matkaa kohti Stavangeria, jonka lähellä sijaitsee kuuluisa Preikestolenin näköalatasanne. Matkalla pääsimme ajamaan Norjan toiseksi pisimmän tunnelin läpi – sen pituus oli kahdeksan kilometriä. Tunneli menee vuonon ali, joten ensimmäiset neljä kilometriä lasketeltiin alamäkeen, ja jälkimmäiset ylöspäin. 7 Kilometrin kohdalla Mitsu vinkui jo kakkosvaihteella ja aloin pohtia, pääsisimmekö suksilastin kanssa ylös asti. Juuri ja juuri!
Preikestolen oli upea – tietysti! Näköalatasanne on tosin aika kuumottava, sillä siellä ei ainakaan tuolloin vuonna 2013 ollut minkään sortin aitoja tai turvakaiteita. Haikki tasanteelle ja takaisin kesti noin neljä tuntia, korkeuseroa tuli reilut 300 metriä ja matkaa taisi olla 8 kilsaa.
Menossa näköalatasanteelle.
Matkalta on tosi mageet maisemat, varsinkaan kun ei vielä tiedä paremmasta.
Preikestolen.
Näköalatasanne.
Telemarkissa
Matkalla Stavagerista kohti Olsoa ajoimme Telemark-nimisen maakunnan läpi. Siinä vasta riitti riemua, kuten kuvista näkyy. Lampaita parveili tiellä niin, ettei matkanteosta meinannut tulla mitään.
Sitten jäljellä olikin enää pikainen ruokatauko Oslossa. Ruotsin puolelta löysimme mukavan leirintäalueen, jonne laitoimme leirin pystyyn yöksi. Seuraavana päivänä halusinne poiketa ennen laivan lähtöä Tukholman laitamilla sijatsevissa outleteissä. Ehdimme ajoissa vielä laivaankin. Kymmenen päivän roadtrip alkoi olla paketissa!
Oslon oopperatalo.
Pipo silmillä 