Talveretkeilyn varusteet – vinkit palelijalle

Miten talviretkillä oikein tarkenee? Tätä on kysytty monesti. Totuus on, että olen aivan toivoton palelija, ja palellutan helposti varpaat sekä sormet ja kylmetyn nopeasti pakkasessa. (Oiva lajivalinta nämä talvi- ja vuoristohommat siis.) Mutta juuri siksi olen joutunut kehittämään muutamia omia tapoja ja varustekomboja, millä tiedän pärjääväni kylmässä kelissä.

On myös hyvä muistaa, että nämä palelu- ja tarkenemisjutut ovat todella yksilökohtaisia. Kukaan muu kuin itse (ja yleensä vasta kokemuksen perusteella) ei voi tietää, millaisilla varusteilla pärjää. Se makuupussi missä toinen nukkuu mukavasti, voi toiselle olla aivan liian vähän. Siinä missä yksi pärjää tunturissa merinokalsareilla ja kuorihousuilla,voi toinen joutua laittamaan päälle kolmet ja sen lisäksi vielä toppahameen (kröhm, ette ikinä arvaa kenestä tässä puhutaan) tai kaksi.

Tässä on hyvä esimerkki tarkenemisesta. Meidän viime vuoden Svanetian kämpässä ei ollut juurikaan lämmitystä – tässä olkkarissa lämpötila oli ehkä noin 5-10 asteen paikkeilla. Paikallaan istuessa mulla oli oltava paksu untuvatakki ja makuupussi jalkojen ympärillä. Laura pärjäsi paljon vähemmällä.

Näitä vinkkejä lukiessa kannattaa siis muistaa, että ne on kirjoitettu äärimmäisen palelijan näkökulmasta. En ole vielä tähän mennessä kohdannut talviretkillä ketään toista joka palelisi minua helpommin – sen sijaan monet ovat sanoneet, että luulivat olevansa herkkuä palelijoita, mutta minut nähdessään totesivat, ettei tilanne taida ollakaan niin paha.

Mutta tässä muutamia vinkkejä:

1. Kaksi makuupussia

Mun talvipussi on Suomen Höyhenen Joutsen Ruka -34, joka on peräisin ajalta ennen EN-standardia. Sen äärilämpötila-arvo lienee jotain -30 paikkeilla ja limit-arvo -15 korvilla. En kuitenkaan tarkene sillä kuin ehkä viidessä pakkasasteessa. Sen lisäksi on oltava toinen pussi. Yleensä suositellaan, että untuvapussin ympärille kannattaisi laittaa keinokuitutäytteinen pussi, koska se pitää kosteutta poissa. Ne kuitenkin painavat aika paljon, ja koska Joutseneni on aika iso, käytän tämän Joutsenen pussin sisällä Cumuluksen untuvapeittoani, jonka limit-arvo on -10.

Pukeudun pussiin yleensä untuvatakkiin ja untuvahameeseen – muutoin en pysy lämpimänä. Tästä on käyty maailman sivu aika paljon keskustelua, että pitäisikö makuupussiin mennä mahdollisimman vähissä vaatteissa vai ei. Se on kuitenkin myytti, jota ei kannata sokeasti tuijottaa. Olennaista on, että makuupussissa on juuri sopivasti tilaa niin, että kropan lämpö lämmittää nukkujan eikä karkaa yön aikana. Jos tulee hiki tai kylmä, jotain vaatetuksessa / pusseissa on pielessä. Mitä eristeeseen tulee – johan matematiikkakin sen kertoo, että kun laittaa untuvatakin päälle, on kylmän ilman ja nukkujan välissä enemmän untuvaa kuin pelkän makuupussin kanssa. Se tarkoittaa useimmissa tapauksissa, että on makuupussissa on silloin lämpimämpi.

Olen itse järkeillyt sen niin, että kun joka tapauksessa kannan talviretkelle paksun untsikan tai kaksikin, miksi en hyödyntäisi tätä untuvaa myös nukkuessa? Tuntuu jotenkin hassulta, että nukkumiseen tarvittaisiin taas eri untuvat. Tämä on toki mahdollista vain siinä tapauksessa, että makuupussissa on tilaa ja käytettävä untuvatakki on sopivan väljä ja ohutkankainen – muuten se voi hiostaa tai ahdistaa. Mun Joutsenen makuupussi on miesten tai oikeammin unisex, koska naisten varusteita ei juuri ollut myynnissä siihen aikaan kun omaani hankin. Siellä on siis tilaa hyvin yhdelle untuvatakille, miksei kahdellekin. Tykkään myös siitä, että se antaa säätövaraa – jos mulla olisi sopivan kokoinen makuupussi, luultavasti en kuitenkaan pärjäisi pelkästään sillä, eikä sinne silloin mahtuisi väljästi lisävaatteita.

2. Kaksi makuualustaa

Käytän talvella alimpana alustana Thermarestin eristetäytteistä, itsestääntäyttyvää Prolitea sekä sen päällä kolmen vuodenajan puhallettavaa Thermarest Neoairiani. Meillä on nykyään taloudessa myös neljän vuodenajan Neoair, joten joskus olen lainannut myös sitä. Alusta on talvella vähintään yhtä tärkeä asia kuin makuupussi, sillä maasta ja pussin reunoilta hohkaa paljon kylmää.

3. Kaksi untuvatakkia päällekäin

Olen sen verran toivoton palelija, että talvella yksi untuvatakki ei riitä mihinkään. Otan talviretkelle mukaan yleensä kaksi: keskikokoisen takin, jota voi käyttää puuhastellessa sekä paksun, Norronan miesten Lyngen-takin, jonka voi laittaa edellisen päälle sitten kun ollaan paikallaan. Tätä paksua takkia käytän myös laskuhommissa taukotakkina – siltä varalta että vuorilla keli muuttuu yllättäen, tai tapahtuu jotain, minkä takia on odotettava paikallaan pidempiä aikoja. Tälle kaudelle sain testiin Haglöfsin Essens Mimic -takin, joka ei muuten ole untuvaa vaan sen ”keinountuva” on kierrätettyä keinokuitumatskua. En tiedä onko se suunniteltu ominaisuus vai ei, mutta se pitää melko paljon paremmin tuulta kuin tavallinen untsikka ja sopii siten juuri mainiosti mun tuohon keskikastin lokeroon yleiseksi puuhastelutakiksi.

Laskutakin alla käytän useimmiten Patagonian untuvapaitaa, joka on ohut ja kevyt. Se on myös hyvä skinnaukseen viileällä kelillä.

Vasemmalta viime kaudelle hankkimani Norronan Lyngen-takki (miesten), Haglöfsin Essens Mimic (yhteistyö), sekä Patagonian Down Sweater, jonka jäi hetken mielijohteesta käteen mayrhofenilaisesta alennusrekistä kolme vuotta sitten, sen jälkeen siitä on tullut yksi rakkaimmista varusteistani.

Tämä yhteistyönä saatu Haglöfsin Essens Mimic on ollut päällä melkein joka päivä siitä lähtien kun sain sen. Kuva Aakenukselta lokakuun lopusta.

4. Toppahame ja toppahousut

Näitä ilman en lähde talvisin mihinkään. Mulla on North Facen Primaloft -taukohousut, jotka on ostettu jo 10 vuotta sitten, mutta ovat edelleen kuranttia tavaraa. Jos retki on lyhyempi tai ei ole aivan kauhean kylmä, otan toppahousujen sijasta mukaan Skhoopin pitkän ja paksun toppahameen. Usein mulla on vielä kävelyä varten mukana lyhyt, kevyt toppahame joka pitää kankut lämpimänä liikkuessa.

Vasemmalta: Skhoopin pitkä toppahame (yhteistyö), alimpana The North Facen toppahousut, joissa on täysimittaiset sivuvetskarit, jotta ne saa puettua helposti kenkien yli. Edessä ohuempi toppahame.

Toppahame käytännössä.

5. Powerstretch -alushanskat, untuvarukkaset ja laskuhanskat

Käytän talvisin aina kaksia hanskoja: alla Warmpeacen Powerstretch-hanskat, päällä joko untuvarukkaset tai Milletin paksut Gore-Tex -rukkaset. Nuo Warmpeacen hanskat ovat paksut mutta napakat ja pitävät paremmin tuulta kuin villahanskat. Usein on kuitenkin otettava päällihanskat pois ja näperreltävä jotain pientä – noilla hanskoilla pystyy hyvin näpertelemään pienet hommat. Merinovillaiset hanskat mulla hajoo sormenpäistä yleensä alta aikayksikön – monojen soljet, lautasiteet, repun klipsit ynnä muut sellaiset rikkoo sormenpäät nopeasti.

Skinnatessa, hiihtäessä ja vaeltaessa käytän useimmiten Milletin kevyitä laskuhanskoja, joissa on ranneremmit. Ne ovat minulle hikiliikuntaan juuri sopivan paksuiset kovissa pakkasissa.

6. Merinovillaiset sortsit

Käytän talvisin usein kaksia villasortseja. Alimmaksi puen Acliman tuulenpitävät merinosortsit, sen jälkeen pitkät merinokalsarit. Jos on todella kylmä keli, laitan niiden päälle vielä suomalaiset paksut villasortsit, jotka olen ostanut hartolan markkinoilta. Tämän takia kuorihousuissa on oltava reilusti tilaa.

7. Untuvapusero kuoritakin alla

Laskiessa käytän usein kuoritakin alla ohutta Patagonian untuvapuseroa, jossa ei ole huppua. Sen alla on vuorostaan merinovillainen huppari, jonka alla merinokerrasto.

Tämä Patagonian untuvapusero on tosi monikäyttöinen – tässä olen kirjoittamassa vieraskirjaan Muorravaarakan tuvalla maaliskuussa 2016.

8. Windstopper-panta pipon alla

Käytän usein tuulisella pakkasäällä windstopper pantaa, joka mahtuu hyvin paksun pipon alle. Muuten viima käy pipon reunojen alta helposti korviin, ja niitä alkaa särkeä.

9. Monot

Laskiessa valinnanvaraaa kengissä ei kauheasti ole. Onneksi viime vuosina monojen ja lautakenkien eristävyys on kehittynyt aika paljon. Mulla on lautakenkänä Salomonin Moxie (taitaa olla lopetettu malli, mutta oli silloin naisten jäykin malli, ja siinä pysyy varpaat melko hyvin lämpiminä merinovillasukkien kanssa). Dynafitin alppimonot sekä Scarpan tellumonot ovat myös olleet ihan ok, jopa leirihommissa, silloin kun on oltu yön yli vaelluksilla (esim. Georgiassa ja UKK-puistossa).

10. Talvivaelluskengät

Liikun usein talvisin monoissa, joten en ole aiemmin tullut ajatelleeksi talvivaelluskenkiä – ennen kuin nyt, kun edellisellä Aakenuksen reissulla meinasi varpaat jäätyä lopullisesti. Posti toikin juuri Merrelliltä uudet talvivaelluskengät, jotka lähtevät nyt torstaina mukaan, kun lähden Hossan kansallispuistoon. Niissä on pitävä Arctic Grip -pohja ja sisällä lämmittävä eriste. Ne tuntuvat kuitenkin napakoilta ja hyvältä myös pidempiin kävelyihin. Ovat varmasti hyvät myös lumikenkäilyyn.

Merrell Thermo Freeze -kengät on saatu yhteistyönä. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, etten tarvitse talvivaelluskenkiä. Haloo! Ihminen, jonka varpaat jäätyy juhannuksenakin. Mulla on sellainen fiilis, että näistä tulee mulle kaverit pitkäksi aikaa.

Extra: The North Face tent boots

Näitä oli myynnissä jo siihen aikaan, kun olin hommissa Partioaitassa. Muistan miettineeni, että mihin ihmeeseen tällaisiakin tarvitaan, kun villasukat on keksitty. Viimein kahdeksan vuoden jälkeen ostin ne kuitenkin itselleni hetken mielijohteesta – ja voi elämä! Kahdeksan hukattua vuotta! Nämä ovat melkeinpä ihanin talviretkivaruste, mitä minulla on. Niissä on paksu eristävä pohja ja niillä voi hyvin kävellä pakkaslumella ulkona. Autiotuvassa ei liikannu villasukat, kun pitää nämä jalassa. Ne ovat kevyet, väljät ja lämmittävät varpaiden päältä ihanasti. Vahva suositus!