Siuranan kiipeilymekka tavallisen harrastajan silmin

Kesäkuun alussa kävin kiipeilyreissulla Siuranassa, Espanjassa. Alue on ammattilaisten ja tosiharrastajien keskuudessa suosittu kiipeilykohde ja siellä sijaitsee muun muassa yksi maailman tunnetuimmista vaikeista kiipeilyreiteistä, La Rambla (9a+).

Itse olen kiipeilypiireissä varsin tuore keltanokka ja tasoltani keskiverto. En ehkä enää aivan aloittelija, mutten kovin paljoa enempää. Olin reissussa itseäni kokeneemmassa seurassa, mikä tarkoitti, että sain kiivetä yläköydellä tosi haastavia reittejä. Normaalisti tasoni on 6a-6b, mutta tuolla kiipesin väkipakolla ja usealla levolla yhden 7a+ -reitin, kaksi kolmasosaa 7b -reittiä ja monta 6c:tä. Mutta sen tunsi kyllä kotiintullessa; jokaisesta sormesta kuoriutui seuraavien viikkojen aikana kaikki nahat, ja tuntui etten hetkeen halunnut nähdäkään kiipeilyseinää.

Majoituimme Camping Siuranassa, jossa oli kesäkuun alussa hyvin tilaa. Se, kuten vanha Siuranan kyläkin, sijaitsee ylhäällä jyrkän vuorenharjanteen päällä. Lähin kylä, josta löytyy muutama pieni ruokakauppa, on Cornudella de Montsant. Sinne ajaa ylhäältä kiemurtelevaa serpentiinitietä noin vartin.

Suurin osa Siuranan kiipeilysektoreista on saman tien varrella, autolla muutaman minuutin päässä leirintäalueelta. Auto on alueella ehdoton, ilman sitä kuumuudessa tarpominen olisi ollut liian tuskaisaa. Barcelonan kentältä vuokrattu Seat Ibiza riitti meille mainiosti.

Siuranan sektoreista kiintoisin oli kuuluisa El Pati, jossa sijaitsee myös La Rambla. Mutta siellä on vain muutama helpohko 6b:n ja 6c:n reitti, loput alkavat seiskalla ja siitä ylöspäin. En liidannut siellä lainkaan, paitsi yhden 6c:n viimeisen klipin. Tahkosin muutaman muun reitin yläköydessä lepäillen ylös. Sektorin oikeassa reinassa sijaitseva Crosta Panic (7a+) oli kaikkien meidän suosikki monipuolisine muuveineen ja otteineen. Se päättyi hauskaan kattoon, jonne minäkin sain itseni yllättäen kiskottua.

Jos haeskelee helpompia reittejä, Siuranan lisäksi lähellä on muita kiipeilyalueita. Me kävimme yhtenä päivänä Arbolissa, jossa on useita hauskoja reittejä ja liidattavia kutosiakin.

Iltapäivästä oli mahdollista suunnata Siuranan toiselle puolelle, jossa kävimme muun muassa sektorilla nimeltä Grau del Masets. Minulle sielläkin oli lähinnä yläköysihommia reittien alkaessa 6a+:sta ylöspäin. Sen sijaan Siuranan kylän kupeessa oli viileä pohjoisseinä, Reserva India, jossa kiipesin alaköydellä muutaman kutosen.

Välipäivänä kävimme Tarragonassa rannalla sekä täydentämässä ruokatarpeita Mercadonassa. Barcelonasta tulevan moottoritien vieressä Tarragonan kohdalla sijaitsee iso kauppakeskittymä, jossa on ruokakauppojen lisäksi iso Decathlon. Leirintäalueen mökissä oli pieni keittiö, jossa kokkasimme pääosan aterioista. Pariin otteeseen söimme leirintäalueen ravintolassa, jossa ei ollut moittimista.

Kävimme kahteen kertaan uimassa Siuranan tekojärvellä, jonne laakson suulle kerätty pato oli kerännyt vuoristopurosta kirkkaan, turkoosinsinisen, lämpimän järven.

Yhteenveto

Jos koko seurue olisi ollut tasoltansa samaa kuin minä, ei Siuranan sektoreilta olisi löytynyt viikoksi kiivettävää. Silloin kannattaisi ehkä asua alhaalla Cornudella de Montsantin kylässä, josta on helppo ajella autolle muille lähistön sektoreille.

Pulttaus reiteillä vaihteli jonkin verran. Ruosteisia pultteja tuli vastaan silloin tällöin, ja välillä matkat pulttien välillä olivat tarpeettoman pitkiä, yli kolme metriä.

Alueelta löytyy kaiken pituisia reittejä. Niistä Siurana valley cragsit, kuten El Pati ovat pisimpiä, muualla on myös reilusti lyhyempää.

Viikon aikana kiipesimme kuutena päivänä, muutaman pidemmän ja pari lyhyempää päivää. Vaikka pääsin kiipeämään yläköydellä haastavia reittejä, huomasin, että loppuviikoista aloin turhautua – olivathan reitit yläköydelläkin 2-4 greidiä vaikeampia kuin tasoni. Olisin kaivannut väliin joitakin puhtaita onnistumisia. Sanoisinkin, että Siuranaan kannattaa mennä vasta, kun liidaustaso on sisällä tukevasti 6c-7a. Silloinkin, on hyvä olla mukana kylmäpäisiä seiskan liidaajia, joita paikoin pitkät pulttivälit eivät haittaa.

Kesäkuussa oli toki kuuma, eikä keli silloin ole paras mahdollinen kiipeilyyn. Minä pidin kuitenkin siitä, että alueella oli todella rauhallista, emmekä nähneet kuin muutamia seurueita. Usein saimme olla sektoreilla ihan omassa rauhassa.

Camping Siuranan mökki oli viihtyisällä paikalla, ylhäällä vuorilla. Yöksi viileni mukavasti, vaikka mökki ehtikin päivisin lämmetä.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Siuranan ainoalle helpohkolle sektorille, Can Margesille. Reitit eivät olleet kovin ihmeellisiä, mutta pääsipähän alkuun!