Matkat

Suunnitelma: Junalla Venäjältä Kazakstaniin

Keski-Aasia! Ollut haaveena tosi pitkään, ja viimein tälle talvelle löytyi seuraa, joka on siitä yhtä innoissaan kun minäkin. Pari viimeistä talvea on vierähtänyt Georgiassa, josta kannen kuvakin on, mutta nyt on aika vaihtaa maisemaa!

Kohteena on Kazakstanin entinen pääkaupunki Almaty (entiseltä nimeltään Alma-Ata), joka sijaitsee vuorien juurella. Sieltä pitäisi löytyä laskettavaa, jos vain on lunta, ja jos ei ole, niin ainakin joidenkin lähteiden mukaan ”Keski-Aasian paras yöelämä.” Raportoidaan sitten jälkikäteen kummastakin.

Mutta se kulkeminen sinne. Lentäminen on alkanut ahdistaa minua koko ajan enemmän – osin ilmaston takia, mutta vielä suurempi syy on se, että lentäminen on alkanut tuntua jollain tapaa todella stressaavalta. On ahdistavaa istuskella ja odotella lentokentillä. Mulla on aina paljon kamerakalustoa (objektiiveja, dronea, varavirtoja, goprota) mukana, ja ne on kaikki kuljetettava käsimatkatavaroissa, sekä akkujen että särkyvyyden takia. Lisäksi usein on vielä läppäri kuvien editointia ja duunin tekoa varten, eväitä, vesipulloa, kindleä.. Ja koska talvisin mukana on myös lumiturvallisuusvaruste, paukkureppu – joka niin ikään kannattaa olla käsimatkatavarana, voi tästä laskea yhteen, että tuloksena on tuskaista kamojen vekslaamista, survomista, esiin penkomista ja raijaamista turvatarkastuksissa.

Erityisen paljon stressaavat loman alut, kun usein töitä kasaantuu loman alle. Sitä pakkaa hirveässä kiireessä ja syöksyy Helsinki-Vantaalle viime tingassa, ja sitten lentokenttäsähläyksen, paineistetussa purkissa tärisemisen ja vaihtojen jälkeen on yhtäkkiä aivan liian nopeasti jetlagissa jossain Kazakstanissa – ja pitäisi lähteä laskemaan! Amerikan alkuasukkaatkin sen jo tiesivät: Sielu ei pysy perässä, jos matkustaa liian nopeasti liian kauas.

Reppu vajaa kolme vuotta sitten, kun lähdin vähän pidemmälle junareissulle kohti Aasiaa.

Tämä kaikki velloi päässäni mönttinä, kun mietin miten päästä Etelä-Kazakstaniin. Kaiken huipuksi stressaavat ylimääräiset Finnairin pisteet, joita roikkuu tilillä vaikka kuinka, eikä niillä ikinä saa ostettua lentoja silloin kun tarvitsisin. Sitäpaitsi, kun oma lentäminen vähenee suunnitelmani mukaan asteittain tulevina vuosina, niin parempi olisi tyhjentää sekin pajatso pois alta houkuttelemasta, ettei ainakaan tule ostettua niillä mitään turhaa lentomatkaa. Sisäinen bonuskorttishoppailijani ei myöskään ole vielä kypsä antamaan niitä lahjoitukseen (lahjoitan mieluummin vaikka sitten suoraan jonnekin muualle).

Avasin Google Mapsin ja tuijottelin etäisyyksiä. Katselin junkarttoja ja lentokenttiä. Ja kah: sain kuin sainkin speksattua omannäköiseni reitin perille. Varasin Finnairin yhdensuuntaisen pistelennon Jekaterinburgiin, joka lähtee vasta puoliltaöin. Jekaterinburgissa voisin tehdä lentokentällä töitä ja hoitaa kaikessa rauhassa rästejä vielä yhden päivän, ja jatkaa sitten matkaa yöjunalla kohti Kazakhstania. Juna Astanaan kestää 20 tuntia, josta on vaihdettava vielä Almatyn yöjunaan, joka kestää 12 tuntia. Siihen myytiin Grande Class -luksuslippuja kolmellakympillä! Täydellistä.

Tältä näytti Jekaterinburg silloin. En kyllä olisi arvannut, että palaan sinne näin pian.

Kun selitin suu vaahdossa suunnitelmaani kotona (puoliskoni ei pääse lähtemään reissuun polvivamman takia), hän katsoi minua pitkään ja totesi, että jotakuta muuta päivä venäläisellä lentokentällä, pari junavaihtoa keskellä Siperiaa ja kolmen päivän matkustaminen saattaisi stressata enemmän kuin 10 tunnin lentomatka. Tämä asia ei ollu juolahtanut mieleenikään, mutta myönnettävä on, että kaikki, joille olen asiasta tähän mennessä kertonut, ovat lähinnä pudistelleet päätään ajatukselleni ”stressittömästä” matkasta. Mutta näin me olemme kaikki erilaisia, pääasia, että tietää mikä on itselle hyvä.

Saattaa tietysti olla, että aika on kullannut muistot, mitä tulee junamatkailuun Venäjällä. Tämä myöskin edelliseltä reissulta. Silloin matkustin halvimmassa luokassa, jossa ei ole hyttejä vaan punkat ovat avoimesti sijoiteltuina ympäri vaunua.

Käytännön asioita junalippujen ostosta Kazakstaniin

Miten tämä käytännössä tapahtui? Sain ostettua Venäjän rautateiden sivuilta online-lipun yöjunaan Jekaterinburgista Astanaan, kupé-luokassa eli hytissä. Sen hinnaksi tuli noin 70euroa.

Kannattaa huomata, että nuo RZD:n sivuilta ostetut kansainväliset liput eivät kelpaa junassa sellaisenaan, vaan ne on printattava asemalla. Onneksi Jekaterinburgin asema on tuttu, siellä hengailin muutama vuosi takaperin Trans-Siperian reitillä.

Kannattaa varautua ostoprosessiin myös muutaman eri pankin luottokortilla, sillä omistani Osuuspankki ei päästänyt maksua läpi, mutta Nordean kortilla onnistui.

Seuraavaksi tarvitsin lipun Astana – Almaty yöjunaan. Kazakhstanin rautateiden verkkosivut ovat hieman sekavat, mutta kun selvisi, että englanninkieliseen versioonkin pitää syöttää asematiedot kyyrillisillä kirjaimilla, ja että Almatyn asema kulkee järjestelmissä edelleen vanhalla nimellä Alma-Ata, ja että yöjuna tällä välillä käyttää (toisin kuin päiväjunat) asemaa Alma-Ata-2, homma alkoi pikkuhiljaa luonnistua. Kazakstanin rautateiden sivustolle pitää tehdä profiili ostoa varten. Niin ja ostoprosessista ei ole englanninkielistä versiota, joten se kannattaa tehdä Chromella jolla voi kääntää joka sivun. Siellä kokeilin suoraan tuota Nordean korttia, ja sillä ostos meni läpi.

Lippuja katsellessani selvisi myös muutama juttu:

Venäjällä junalippuja on mahdollista ostaa 90 päivää etukäteen. Sitä ennen junat eivät edes näy sivuston aikatauluissa. Kuitenkin, kansainväliset junaliput (esimerkiksi Moskova-Astana), voi ostaa vasta 45 päivää ennen matkaa. Junat tulevat kuitenkin näkyviin hakuun 90 päivää ennen, mutta sillä välillä järjestelmä näyttää että ne ovat ”sold out”. Tämä aiheutti muutaman paniikinomaisen hetken, kunnes googlen uumenista löytyi tieto tästä 45 päivän karenssiajasta.

***

Aikaa lähtöön ei itse asiassa ole kuin reilu kuukausi. Viimeinkin Kazakstaniin!

Aiempia juttuja Venäjän matkailusta:

Jekaterinburgista alkaa Siperia

Nizhny Novgorod oli ihanan hip

Pimp my lada! – Irkutskin kaupungin 355-vuotisjuhlat

Kaukana shamaanien maassa

3 kommenttia

  1. ”hän katsoi minua pitkään ja totesi, että jotakuta muuta päivä venäläisellä lentokentällä, pari junavaihtoa keskellä Siperiaa ja kolmen päivän matkustaminen saattaisi stressata enemmän kuin 10 tunnin lentomatka.”
    😀 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s