Testatut seikkailuvinkit kesälomalle

Koska itselläni ei juuri kesälomaa ole, päätin kirjoittaa muiden iloksi artikkelin, jossa on mukana hauskimmat kesäkohteet, joissa olen parin vuoden sisään käynyt. Mukana isompaa ja pienempää tekemistä! Osaan olen osallistunut blogiyhteistöiden muodossa, osaan omakustanteisesti mutta yhtä kaikki, nämä aktiviteetit ovat saanet Pipo silmillä -blogin virallisen seikkailusuosituksen!

Pyhän tunturimaraton

Tämä tapahtuma on ollut loppukesän kohokohta jo useampana vuonna. Ensimmäisellä kerralla juoksin tunturikympin ja viime vuonna jolkottelin 21 kilometriä eli tunturipuolikkaan. Tänä kesänä on luvassa koko matka, tunturimaraton.

Vuori- tai polkujuoksu on aivan eri laji kuin varsinainen juoksu. Tempo vaihtelee maaston mukaan, ja vaikka juoksukunto ei olisi kohdillaan, hullu saa tasoitusta loikkimalla kivikossa vauhtia alamäkeen, vaikkei näkisi kunnolla eteenpäin. Sopii siis meikäläiselle kuin nenä päähän! Viime vuonna lähdin Pyhällä matkaan viimeisten joukossa, ja jäin ylämäissä aina jälkeen. Alamäissä höyrysin menemään siten, että sijoitus oli lopulta 22/100.

Ainoa miinus Pyhän tunturimaratonissa on, että se järjestetään aina samana viikonloppuna kuin Flow-festivaali. Itse olen kuitenkin huomannut viihtyväni paremmin tunturissa kuin Suvilahdessa.

Lue juttu viime vuoden tunturimaratonista täältä.

Pyhän tunturimaratonin tunnelmia viime vuodelta.

Ukkohallan wakepark

Jos haeskelet lajia, jossa pääsee testaamaan omia rajoja, suosittelen wakea eli vesihiihtoa tai vesilautailua. Perinteisesti lajeja on harrastettu vetämällä hiihtäjää veneen perässä, mutta nykyään monesta kaupungista löytyy niin sanottuja wake-kaapeleita eli ratoja, jossa liikutaan vaijerin vetämänä. Ukkohallan wakepark on niistä isoin, jossa vaijeri kulkee suorakulmion ympäri. Helsingin Hietaniemessä ja Oulussa kaapeliradoilla ”ajetaan” edestakaisin.

Vaikka olen harrastanut lautailua, wake-radalle hyppääminen jännitti aika lailla – tämä oli Hietaniemessä viitisen vuotta sitten. Vaijeri nykii aika kovaa ja alkuun veteen kaatuminen hirvittää. Mutta, tässä lajin paras puoli: vesi on kaatujalle armollinen. Jos molskahdat hyppyrin jälkeen veteen, se sattuu huomattavasti vähemmän kuin jäiseen rinteeseen tömähtäminen. Pelastusliivien ansiosta hukkumistakaan ei tarvitse pelätä. Ainoa vaiva on radalta pois könyäminen lauta jalassa.

Sitten kun homma alkaa luistaa, luvassa on vauhdikasta ja todella fyysistä puuhaa!

Lue juttu Ukkohallan reissusta täältä.

Ensimmäinen startti Ukkohallan radalla

Jukolan viesti eli se ”uusi flow”

Muutama vuosi sitten havahduin siihen, että viikonloppuna ennen juhannusta Facebook-syötteeni täyttyi Jukolan viesti -aiheisista päivityksistä. Siinä missä ennen suunniteltiin juhannusjuhlia, nyt mietittiin joukkueita, juoksuosuuksia ja kisavarustelua. Homma eskaloitui yhtä yllättäen kuin Flow-festivaali aikanaan 2010-luvun taitteessa.

Päädyin itse mukaan vuonna 2015, kun ystävieni joukkue tarvitsi sairastapauksen vuoksi sijaistajaa. Lähdin matkaan avoimin mielin, enkä voinut uskoa silmiäni! Keskelle eteläsuomalaista metsikköä oli pystytetty kokonainen suunnistuskaupunki kauppoineen, ravintoloineen ja baareineen. Maasto vilisi eri värisiä telttoja kuin partioleirillä konsanaan. Sen jälkeen kun Venlat oli juostu, ihmiset vaeltelivat keskikesän yöttömässä yössä kannustaen läpi yön juoksevia joukkueita. Otsalamput vilkkuivat.

Lue Jukolan / Venlojen viestistä täältä.

Jukolan viestin startti

Viikonlopun melontaretki Espoon suvisaaristoon

Helsingin edustalla on monia mainioita melontakohteita. En ole kovin aktiivinen meloja, mutta noin kerran kesässä olen pyrkinyt hyppäämään kajakkiin. Helsingin Melontakeskuksesta Rajasaaresta saa vuokrattua yksikköjä tai kaksikkoja useammaksikin päiväksi.

Me meloimme toissakesänä Gåsgrundiin, jonne viimeinen pätkä on jo lähes avomerta. Tuuli oli kova ja meloessa sai olla aika tarkkana! Suosittelen tarkistamaan kelin ennen lähtöä, kovalla tuulella reitti on tosi rankka.

Lue Gåsgrundin retkestä täältä.

Kohti Gåsgrundia

Kesäsurffit Norjassa

Viime kesänä pysähdyimme Lofoottien reissulla surffaamaan. En ollut aikaisemmin surffannut näin pohjoisessa, ja olin hieman arastellut kylmää vettä. Mutta paksuissa märkäpuvuissa, töppösissä ja hupussa viileä Atlantti tuntui miellyttävältä. Skagsandenissa aalto oli siistiä, juuri sopivan kokoista omille taidoilleni ja mikä parasta: breikillä ei ollut ketään muita!

Lue juttu norjasurffista täältä.

Surffilautavarikko Lofooteilla.

Vaellus Ruotsin Lapissa

Vaellus Sarekissa, Ruotsin suurimmassa erämaassa oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Lähdimme Sarekiin kesällä 2014, kun Helsinki oli muhinut helleaallossa kolme viikkoa. Sarekissa meitä odotti tuulinen, aurinkoinen sää. Muutamana päivänä saimme vettä niskaamme, muutoin ainoat haitat olivat paikoin päälakeen yltävä pusikko ja vuolaat jäätikköjoet, jotka oli ylitettävä kahlaten.

Jos halajaa vaellusreitiltä enemmän mukavuuksia (ja esimerkiksi olutta myyviä tunturimajoja), kannattaa suunnata Ruotsin suurimman vaellusreitin, Kungsledenin varteen. Miehitetyt Svenska Turistföreningenin majat pitävät huolen vaeltajasta.

Lue juttu Sarekin vaelluksesta täältä.

Kebnekaisen vaelluksesta on tulossa juttu pian!

Leiripaikka Sarekissa.

Entä jos mikään ei riitä?

Lopulta, jos on sellainen olo, että mikään ei riitä, tässä vinkki: Irtisanoudu töistä, nosta pankkitili tyhjäksi ja lähde junalla Helsingistä Hanoihin – tai sinne minne kiskot vievät. Luvassa on elämääkin kreisimpi seikkailu, sen takaan.

Muistan vielä elävästi tunteen, kun Moskovan juna lipui Töölönlahden ohi viime toukokuussa. Katsoin Ympyrätaloa ja mietin, miten absurdia on että nämä kiskot voivat jatkua Vietnamiin asti. Volgan rantatörmältä läpi Siperian kaupunkien, Mongolian vuoriston, kohti Pekingiä, alajuoksua Jangtsea pitkin. Aina Zhangjiajien ihmeellisiin maisemiin, Yangshuon kiipeilykallioille ja lopulta Hanoihin asti.

Kiipeilyä Yanghsuon kuuluisalla Moongatella Etelä-Kiinassa.