Sapattivapaa Trans-Siperia Vaellus

Valtterin vieraskynä: Ensimmäistä kertaa vaeltamassa

Blogin vieraskynässä Valtteri, joka kävi kesällä ensimmäisellä vaelluksellaan Mongoliassa.

”Maasturi jätti meidät Mongolian maaseudulla sijaitsevan järven rannalle ja lähti sinne mistä oli tullukkin. Aattelin että selviytymismahollisuudet täältä pois on noin 50/50. Biitsiltä löyty haulikon hylsyjä ja hajonneita votkapulloja. Meno aika redneck. Järven vesi oli kuulemma juomakelposta. Maistui Itämereltä. Otin sitä 6 litraa mukaan. Laiton offiit naamaan aurinkorasvan sijasta ja sitten mentiin.

A SUV left us on a beach in the country side of Mongolia and returned where it came from. I thought our survival changes to be about 50/50. There were broken vodka bottles and shotgun shells. Quite redneck. Apparently the water of the lake was alright to drink. It tasted like the Baltic Sea. I took 6 litres of it. I put mosquito repellent on my face instead of sunscreen and we were off.

Kaksi päivää käveltiin ylämäkeen 30 asteen helteessä. Jurriset paikalliset kutsuivat jurttaansa polttelemaan jotain puoli kymmeneltä aamulla. Ei kehdannut mennä kun oli pitkä päivä edessä. Vielä toisen päivän loppupuolella sama järvi näkyi selän takana. Tuntu kun ei oltas liikuttu mihinkään. Linnut lauloivat, ötökät surisivat ja käki kukkui. Teltassa sisällä olis voinut kuvitella olevansa Suomen metsässä.

We walked two days uphill in 30 degree (celsius) weather. Drunk locals invited us into their ger at half past 9 in the morning to smoke something. We had a long day in front of us, so we had to decline the invitation. Even after two days the same lake was in sight behind us. It left like we weren’t moving anywhere. The birds were singing, bugs were buzzing and a cuckoo was calling. Inside the tent it sounded like a Finnish forest.

Vilvoittelua mäen jälkeen. Cooling down after the uphill.

Yamaatiin Valley eli Leopardilaakso oli kaunis. Viiteen päivään ei nähty muita ihmisiä tai rakennuksia. Reitti kulki joen vierellä ja oli hyvin vaihteleva: Metsää, kapeaa kivikkopolkua, leveää niittyä ja monta kosken ylitystä. Reitillä pysymiseen helpotti hevosen paskat. Reitti on sen verra suosittu, että matkailuyritykset tekevät sinne reissuja hevosilla. Puolen tunnin välein satoi ja paistoi.

The leopard valley was beautiful. We didn’t see any people nor buildings for five days. The route was very variable: Forests, narrow rock trails, wide meadows and many river crossings. Horse shit helped us to stay on the right path. The route is popular enough that commercial trips with horses are done there. The weather alternated between rain and sunshine every half an hour.

Leopardilaakson suu. The beginning of leopard valley

Leopardilaakso. Leopard Valley.

Näkymä tasangolle leopardilaaksosta poistuessa. The view to a plateau after exiting leopard valley.

Aamulla olivat tasangon järvet jäässä. Kaukana oli jotain outoja eläimiä. Harmiteltiin ettei ollut kiikaireita mukana. Käveltiin alas pienen järven rannalle lounastamaan. Oli ilmeisesti hyvä lounaspaikka, kun oudot eläimet tuli myös. Kameleita! Järveltä alkokin loppupäivän kestävä ylämäki suo. Satoi rakeita.

Loppumatka oli alamäkeä. Paljon jotain sopuleita ja murmeleita, vai mitä nyt olivatkaan. Ja sit yksi susi! Joku vaalea koiranolonen juoksee hirveetä vauhtia karkuun. Taidettiin pelästyttää se. Milja kysy, että mitäs nyt tehdään. Ehdotin että jätetään kahtitauko väliin. Kova haukkuminen ja ulvominen kuului. Toivottin ettei kavereita ollu kutsumassa. Taisi tulla vaelluksen nopeimmat kilometrit.

Lopun alun merkit alkoivat olla ilmassa, kun löydettiin autoreitti. Se tosin johti suoraan jokeen. Polku jatkui jyrkällä seinänvierustalla. Polku vähän arvelutti, mutta aamulla telttapaikan ohi kulkenut muuttokuorma oli mennyt tästä: pari sataa lehmää, lammasta ja hevosta sekä ratsastajia ja muuttokameleita.

In the morning the lakes were frozen. There were some strange animals far away. Unfortunately we did not have binoculars with us. We walked down to a small lake for lunch. It seemed like a fine place to have lunch, because the strange animals arrived there as well. Camels! The rest of the day we walked uphill in a swamp. It hailed.

The rest of the hike was downhill. Plenty of lemmings and marmots, or whatever they were. And a wolf! Some dog like creature run away for us as fast as it could. It started howling and barking like mad. I think we scared it. We hoped it was not calling for friends. Milja asked what should we do. I suggested that we skip the coffee break. The next few miles were probably the fastest ones of the whole hike.

Finding a car path left like the begin of the end of our hike. But it lead straight to a river. The walk path continued on a steep rock bank. It seemed a little bit sketchy, but earlier we saw locals moving along this path: with couple hundred cows, sheep and horses as well as riders and moving camels.

Muuttokuorma: Jurtta matkalla uuteen sijaintiin. A moving load: A yurt on its way to a new location.

Muutosta jälkeen jäänyt lehmä odotti kohteliaasti, että mentiin ensin alta pois. A cow was left behind from the moving load. It politely waited for us to go first.

Ihan kun joenvarsimetsän puut olisivat kasvaneet tarkoituksella tehdäkseen kävelyreittejä niiden väliin. Almost like the trees on the river bank have formed walking paths in between them on purpose.”

 

 

Lisää Mongoliasta:

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s