Olin odottanut pääseväni käymään Sarajevossa pitkään. Sarajevolla on ollut minulle erityinen merkitys, sillä siellä oli käynnissä olympialaiset silloin kun synnyin. Sain vauvalahjaksi Sarajevon olympiakirjan, jota selasin jo kauan ennen kuin opin lukemaan. Osoittelin kasaritoppatakeissa kulkevia urheilijoita ja katselin rakeisia kuvia sumuisesta Jugoslaviasta. Ja lopulta järkytyin kun ymmärsin, että tässä kaupungissa, josta kirja kertoi, oli käynnissä sota, josta silmälasipäiset miehet kertoivat vakavan näköisinä iltaisin televisiossa.
Sarajevo ja monet historian kerrokset
Sarajevon tunnelmaa tummentaa jo sen rooli ensimmäisen maailmansodan käynnistymisen symbolina; kaupunkina, jossa ammuttiin kuuluisat Sarajevon laukaukset. Vaikka sodan juurisyyt olivat muualla, Sarajevosta tuli yksi musertavan aikakauden symboleista, kulminaatiopiste, jonka jälkeisinä vuosikymmeninä, maailmansotien aikana tai niiden seurauksena kuoli noin 80 miljoonaa ihmistä.
Maailmansotien jälkeen Sarajevo kasvoi Bosnian pääkaupunkina, osana sosialistista Jugoslaviaa. Kaupungin valinta vuoden 1984 talviolympialaisten isäntäkaupungiksi oli merkittävä poliittinen virstanpylväs. Sen varjossa on sitäkin karmaisevampaa, että olympiatulen sammumisesta ei kulunut kuin kahdeksan vuotta, kun maa oli keskellä yhtä verisintä lähihistorian sotaa. Jugoslavian hajoamisen ja siihen liittyneen Bosnian sodan myötä alkoi Sarajevon piiritys, joka on pisin modernin sodankäyntiajan piiritys, lähes neljä vuotta.
Piirityksen lisäksi Bosnian sodan aikana tapahtui julmia kansanmurhia, ja niitä sekä muita sodan aikaisia hirmutekoja on puitu kansainvälisessä oikeudessa aina näihin päiviin saakka. Vaikka nämä hirveydet eivät enää näy vierailijalle suoranaisesti bosnialaisten arjessa, on hyvä muistaa, että Bosnia & Hertsegovinassa jokainen vastaantuleva yli kolmekymppinen on elänyt sota-ajan läpi.
Sarjajevon historiasta kertovia museoita on kaupungilla runsaasti. Myös piirityksen aikaiseen pakotunneliin on mahdollista päästä käymään. Suosittelen perehtymään kaupungin historiaan ja koko 90-luvun vaiheisiin Balkanilla – ne auttavat ymmärtämään modernia Balkania huomattavasti paremmin.
Sarajevon olympialaisista on 35 vuotta, mutta muistot historian kerroksista on valettu betoniin.
Olympiakohteiden vierailut Sarajevossa
Muun historian lisäksi olympia-aiheiset nähtävyydet ovat Sarajevossa ”must”. Kävimme Sarajevossa kahdessa eri olympiakohteessa, vanhalla kelkkaradalla Trebevićin vuorella, sekä olympiastadionin ja jäähallin kompleksissa hieman keskustan pohjoispuolella.
Trebevićin kelkkarata
Trebevićin kelkkarata on olympianähtävyyksistä suosituin. Sinne menee uusittu gondolihissi aivan Sarajevon keskustan tuntumasta. Kelkkaradan tunnelma on aavemainen, ja sen reunoihin kaiverretut tarkka-ampujien aukot karmaisevia. Niiden väleistä piirittäjät tähtäsivät alas vuoren rinnettä kohti sarajevolaisia kaupungin piirityksen aikaan – vain muutamia vuosia olympialaisten jälkeen.
Kaupunkia lähinnä sijaitsevalle olympiavuorelle, Trebevićille, pääsee uusitulla gondolihissillä, joka lähtee aivan kaupungin keskustan vierestä.
Sota ja kuluneet vuosikymmenet ovat rapisuttaneet kelkkaradan lähes kokonaan.
Kelkkaradalle pääsee liikkumaan täysin vapaasti; siellä voi kävellä, juosta, pitää piknikkiä – tai vaikka vetää leukoja. Rata on aika pitkä, ja sieltä löytyy täysin rauhallisia pätkiä. Näimme kävellessämme myös muutamia työntekijöitä, jotka kunnostivat radan pinnoitteita: kaupunki haluaa varmasti pitää radan turvallisena vierailijoita varten. Radan alkupäästä on myös mahdollista kävellä ulkoilureittejä pitkin takaisin alas Sarajevon kaupunkiin.
Karmaisevinta ovat kelkkarataan puhkotut tarkka-ampujien aukot, josta piiritettyä Sarajevoa aikanaan valvottiin.
Olympiastadion ja olympiamuseo
Tämän lisäksi kävimme vanhalla olympiastadionilla, jonne pääsee keskustasta bussilla. Kompleksissa on oikeastaan kaksi osaa – pienempi aukio, jonka yhteydessä on avajaisista tuttu torni – mitä kaikessa huvittauudessaan korostaa olympiarenkaiden ohella nykyään mäkkärin logo.
Tämän kompleksin yhteydessä on myös jäähalli. Siellä on edelleen Bosnia & Hertsegovinan olympiakomitean toimisto, jonka yhteydessä on pieni olympiamuseo. Tätä museota ei ole merkattu mihinkään – se on koottu toimiston auditorian yhteyteen ja sitä voisi nimittää paremminkin olympiakomitean näyttelyksi kuin varsinaiseksi museoksi. Esillä on mielenkiintoista esineistöä ja kuvamateriaalia vuoden 1984 olympialaisista, kuten pipoja, videokameroita, maajoukkueiden pelipaitoja, pinssejä, suksi, julisteita… Museoon ei ollut pääsymaksua, eikä muita turisteja ollut käynyt paikalla varmaan viikkoihin. Aukioloaikoja ei lukenut missään, mutta oletettavasti museo on auki silloin kuin toimistokin on eli virka-aikaan. Me löysimme paikalle sattumalta, kun kokeilimme, olisiko jäähallin ovi auki.
Tämän lisäksi halusimme nähdä Sarajevon olympiastadionin, missä järjestettiin kilpailujen avajaiset. En oikein tiedä, onko stadion varsinaisesti auki, mutta kuljimme sisään avonaisesta portista, ja varoimme häiritsemästä ketään työntekijöitä. Sisätiloissa olivat meneillään myös paikallisen salin cross fit -treenit! Niitä kerrostumia taas.
Olympiatornissa ovat edelleen renkaat – ja toisella puolen myös mäkkärin logo.
Stadionkompleksin alueella kaikki näyttää jääneen suunnilleen niille sijoilleen olympiatulen sammuessa vuonna 1984.
Olympiamuseo löytyy jäähallirakennuksesta, olympiakomitean toimiston vierestä.
Museon esineistöä.
Tässä kuva Trebevicin vuorelta olympialaisten aikaan.
Olympialaisten viralliset sauvat.
Marja-Liisa Kirvesniemi (silloin Hämäläinen) hiihti Sarajevon olympiakilpailuissa kolme kultaa ja yhden prossin.
Kuva Trebevicin kelkkaradalta.
Toimitsjoita mäkihyppytornien juurella.
Juliste.
Kisamaskotti.
Pressilaukku.
Juan Antonia Samaranchin takki, jota hän käytti avatessaan olympialaiset 8.2.1984.
Tunnistatteko mäkihyppääjän?
Kaiken kaikkiaan olympiamuseo oli, vaikkakin ränsistynyt, lähestulkoon mielenkiintoisin kohde Sarajevossa. Esineistön myötä olympiahistoria tuli käsinkosketeltavaksi eikä retrohuumalta voinut välttyä.
Nykypäivän Sarajevo
Historian kerrosten lisäksi Sarajevossa on varsin kutkuttava, moderni tunnelma. Viihtyisiä kahviloita, putiikkeja ja hotelleja löytyy lähes joka kujalta. Iltaisin yöelämä ja baarit keskittyvät muutamiin kortteleihin vanhankaupungin kupeeseen.
Sarajevon vanhakaupunki ja sen keskustori on nykyään vilkas turistikeskus.
Iltaisin baari levittävät jakkaransa ja pöytänsä kaduille. Ei voi välttyä ajatukselta, että Sarajevossa elämä on nykyään lähempänä sadan vuoden aikaista tunnelmaa kuin koskaan tällä välillä.
Sarajevon läpi virtaa joki, jonka ympärille kaupungin keskusta on muodostunut.
Kaupunki sijaitsee vuorten ja kukkuloiden keskellä, ja maisemaa peittävät punakattoiset rakennukset.
Paikallisessa lounasravintolassa. Bosnialaisessa ruoassa on paljon itäiseltä välimereltä tuttua makumaailmaa.
Iltapäiväkahvilla.
Päiväunetkin maistuis, kuten tälle kahvilan katille!
Muita juttuja Balkanin reissulta:
Via Dinarican vaellus osa 1: Sutjeskan kansallispuisto ja Prijevor
Via Dinarican vaellus osa 2: Maglicin huiputus sekä Trnovackon järvi
Via Dinarican vaellus osa 3: Pivan kanjoni, Pivan ylänkö ja Nedajno
Via Dinarica after-hike: Budvan rannat Montenegrossa + Kotor & Dubrovnik
Muiden bloggaajien juttuja Bosniasta:
Anna kuulua: https://www.annakuulua.com/2017/08/10/monivivahteinen-mostar/
Sunnuntaiaamu: http://sunnuntaiaamu.fi/tag/bosnia-ja-herzegovina/
Seikkailumielellä: https://www.rantapallo.fi/seikkailumielella/tag/bosnia/
Matkakuume.net: https://www.matkakuume.net/2018/06/kravice-waterfalls-bosnia.html