Via Dinarica after-hike: Budvan rannat Montenegrossa + Kotor & Dubrovnik

Via Dinarican vaelluksen jälkeen halusimme ottaa hetken iisisti. Matkustimme Montenegron rantakaupunkiin, Budvaan, joka oli mielenkiintoinen sekoitus modernia, jugoslavilaista ja keskiaikaista arkkitehtuuria. Se on dynaaminen, vilkas ja suoraviivainen lomakohde ja suosittelen sitä erityisesti, jos on käynyt esimerkiksi vaeltamassa Balkanin vuorilla ja kaipaa sen päälle lepoa – mutta pelkää kuitenkin pitkästyvänsä hiljaisessa lomakohteessa.

Tai jos entisen Neuvostoliiton (tai tässä tapauksessa Jugoslavian) maiden anteeksipyytelemätön ja eteenpäinmenevä meininki muuten kiehtoo – kuten itseäni. Sitä vastoin, en välttämättä suosittelisi rauhallista ja pittoreskiä Välimeren lomakohdetta etsiville.

Buvda oli sekoitus neuvostoromantiikkaa, moderneja loma-asuntoja, ruuhkaisia autoteitä sekä keskiaikaista kauppakylää

Budvassa oli myös sympaattinen, välimerellinen puolensa ja täytyy sanoa, että minä tykkäsin paikasta. Pidän tuosta yllämainitsemastani eteenpäin menon tunnelmasta joka kasvavissa talouksissa on. Rantabulevardia on pitkälti ja sen varrella voi poiketa pizza slicelle, halvalle cocktailille tai krääsätorille. Tai voit ihastella (tai kauhistella, riippuu katsojasta) rempattuja neuvostoajan rantahotelleja – tai eksyä vanhankaupungin turistikauppojen kansoittamaan vilinään, josta löytyi myös erinomainen cocktailbaari.

Lisäksi aivan Budvan rannikon edustalla on saaria, joihin pääsee edullisella venekyydillä rauhoittumaan kaupungin vilskeestä. Ja tämä kaikki tapahtuu jotenkin ihanan suoraviivaisesti ilman turhaa ihmettelyä.

Aurinko laskee Montenegron rannikon taa.

Illan hämärtyessä uimarannalla.

Budva tunnetaan myös Montenegron bilekohteena, eikä cocktailbaareista ollut pulaa.

Kaupunkia halkovat autotiet ovat ruuhkaisia ja meluisia.

Vanhankaupungin muurien ulkopuolella.

Tässä näkyy hyvin Budvan monimuotoinen arkkitehtuuri.

”Hawaiksi” kutsutulla rannalla. Porukkaa riitti sielläkin, mutta sekaan mahtui ainakin kesäkuussa.

Urheilu Budvassa

Ylivoimaisesti paras laji Budvassa, kuten muuallakin sellaisissa Välimeren rantakohteissa, missä ei ole kiipeilykallioita, on mielestäni avovedessä uiminen. Kirkas vesi ei kätke sisäänsä merihirviöitä tai mitään muutakaan pelottavaa, jota et näkisi jo kaukaa. Lämmin vesi takaa, että vilukissakin pärjää uintireissulla ilman neopreenipaitaa. Suojaisissa rantapoukamissa keli on usein tyyni, eikä aaltoja vastaan tarvitse tapella.

Budvassa uiminen oli mukavaa oikeastaan millä tahansa rannalla. Tilaa oli hyvin, eikä virtoja tarvinnut pelätä. Uin pääasiassa 1-1,5 kilometrin lenkkejä, mutta pidemmillekin olisi ollut hyvin tilaa.

Lenkkeilijälle Budvassa on myös vaihtoehtoja, mutta pienin marginaaliin merkatuin huomautuksin. Kävin Budvassa kolme kertaa lenkillä. Niistä ensimmäinen meni aika jolkotteluksi osin ruuhkaisen rantabulevardin takia, osin siksi, että olin vielä vaelluksen jälkeen väsynyt. Toisella kertaa minun oli tarkoitus juosta Budvan yläpuolella sijaitsevalle kukkulalle, mutta sinne vievä heinikkokuja oli niin pahasti hämähäkinseittien ja isojen, useiden senttimetrien kokoisten hämähäkkien peitossa, että reissu meni kirjaimellisesti limboiluksi seittien ali. Paluumatkalla pari kolme kulkukoiraa hyökkäsi minua kohti parikin eri kertaa. Pääsin niistä eroon perääntymällä ja heittämällä kiviä, mutta jouduin pummimaan autokyydin takaisin kämpille, koska koirat eivät tosiaan aikoneet päästää minua jatkamaan matkaa takaisin alaspäin. Tämä siis varoitukseksi – kannattaa lenkkeillä porukassa ja varoa kulkukoiria.

Kolmannen lenkin teimme tästä viisastuneena Valtterin kanssa niin, että minä juoksin edestakaisin hänen ympärillään, kun hän ei voinut vielä polvensa kanssa juosta. Kävimme katsomassa aivan Budvan Mogren-rantojen pohjoisppuolella sijaitsevan Mogrenin linnoituksen – josta muuten pääsee myös alas Mogrenin rannalle.

Lenkkien gpsit täällä:

https://www.strava.com/activities/2463646876

https://www.strava.com/activities/2472009303

https://www.strava.com/activities/2472948313

Uinti on parasta!

Lenkillä kaupungin kaduilla

Hämähäkkien kaverina ja kulkukoirien syötävänä…

…Mutta maisemat oli hienot!

Mogren Fortressin alapuolella.

Majoitus Budvassa

Asuimme kolme päivää aivan Budvan vanhankaupungin kupeessa mukavassa loma-asunnossa, jossa ei ollut mitään moitittavaa. Sen jälkeen siirryimme kolmeksi päiväksi Budvan pohjoispuolelle korkealla sijaitsevaan the Lighthouse -majataloon, josta oli ihanat maisemat rannikolle ja Jaz-rannalle. Tämä oli kuitenkin Budvan pohjoispuolen rannalta noin 200 verttimetrin päässä, mikä on hyvä huomioida, jos paikalle tulee ilman omaa autoa. Tuo kyseinen ranta oli vielä tyhjillään, mutta siihen rakennettiin parhaillaan rantabaaria, joten meno on ensi kesänä jo varmaan toisenlaista.

Joissain muissa jutuissa Budvasta olen nähnyt arvosteltavan rantojen siisteyttä. Ja kyllä, Budva ei ole siisteydeltään sellaista tasoa kuin vaikkapa monet Kreikan kohteet, mutta ei rannalla kovin suurtaa määrää roskia näkynyt. Mutta ihmisiä on valtavasti, ja se näkyy toki myös rannoilla. Itse koin kuitenkin epämiellyttäväksi ainoastaan vanhan kaupungin rannan, mutta minä en yleensä lilluttelekaan rantavedessä vaan siirryn kauemmas rannasta uimaan matkaa. Puhtaimmat rannat mielestäni olivat Budvan edustalla sijaitsevan saaren (paikalliset nimittävät sitä Hawaiiksi) pohjoispuolella. Sinne pääsi muutaman euron hintaisella veneellä, ja perillä sai olla hyvin rauhassa ja molskia suojaisessa kalliopoukamassa.

Budvan keskustan kämpän ulkopuolella. Sisäpuolelta ei tullut kuvaa.

En suosittele asumista Budvan vanhassakaupungissa, jossa oli tungosta lähes läpi päivän. Tässä huomattavan väljä hetki.

Lighthouse -majatalon partsilta oli hyvät maisemat, mutta sinne oli myös hieman kiipeämistä.

Montenegrossa tehdään myös ihan hyviä viinejä. Tässä lasillinen paikallista roseeta.

Maisemia parvekkeelta.

Tähdet nousevat taivaalle.

Päiväretki Kotoriin

Keskellä viikkoa teimme päiväretken Kotoriin, jonne pääsee kätevästi ja edullisesti paikallisbussilla. Liput saa ostettua suoraan asemalta ennen lähtöä, ja ne taisivat maksaa 7 euroa kappale. Odotin Kotorin näkemistä kovasti, mutta pettymyksekseni en kuitenkaan kauheasti pitänyt siitä – se oli mielestäni jotenkin ahdistava paikka, liian täynnä turisteja ja muka-pittoreskiä tunnelmaa ja palveluita.

Kiipesimme Kotorissa ylhäällä sijaiseville linnoitukselle. Kaikki oppaat varoittavat, että reitti on raskas ja kuuma, mutta näin referenssiksi, meiltä, eli tavallisesti pari kertaa viikossa urheilevilta ihmisiltä, meni ylös alle puoli tuntia, vaikka teimme retken keskellä päivää.

Kotorissa minua ehkä myös hieman häiritsi fiilis siitä, että kaupungissa tuntui olevan aika vähän mitään paikallista elämää, toisin kuin Budvassa. Emme kuitenkaan viettäneet Kotorissa kuin päivän, joten voi olla että en oikein päässyt paikkaan ”sisään”. Tämän perusteella ei siis kannata vetää kovin paljoa johtopäätöksiä.

Sen sijaan, kun matkustimme bussilla Budvasta Dubrovnikiin kiertäen koko Kotorin lahden, ihastelin lahden muita lomakyliä, joissa tuntui olevan huomattavasti rennompi tunnelma. Kaiken kruunasi tietysti Monaco-mainen Tivat lähellä Kroatian rajaa. Yksi mielenkiintoinen paikka, missä olisin halunnut myös pysähtyä, oli Herzeg Novi.

Maisemat Kotorin linnoitukselta.

Pikkuinen kylä pidempänä Kotorin lahdella.

24 tuntia Dubrovnikissa

Meidän piti matkustaa Montenegrosta takaisin Sarajevoon, josta meillä oli lento takaisin Suomeen. Kiinnostavin reitti kulki rantaa pitkin Dubrovnikiin, jossa päätimme viettä yhden iltapäivän ja yön ennen matkan jatkamista Mostariin ja sieltä edelleen Sarajevoon.

Rajamuodollisuudet Montenegrosta Kroatiaan kestivät yllättävän kauan, onhan kyseessä Schengen-raja, mutta onneksi puuttuva poistumisleima Bosnia & Hertsegovinasta ei haitannut ainakaan Suomen passilla kulkijaa. Emme siis saaneet leimaa, koska ylitimme rajan Bosniasta Montenegroon vuorten läpi Via Dinarican vaellusreittiä pitkin, missä ei ole raja-asemaa.

Saavuimme puolen päivän aikaan Dubrovnikiin linja-autoasemalle, joka sijaitsi kaupungin pohjoispuolella sataman vieressä. Olimme varanneet majatalon aivan sataman vierestä, jotta aikaa ei kuluisi reppujen kanssa kuljeskeluun – vaikkeivät ne nyt suuret olleetkaan.

Veimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Monista eri lähteistä olin lukenut, että Dubrovnik kuuluu ns. ”kiellettyjen kaupnkien listalle” – eli kaupunkeihin, joille suuret turistimäärät aiheuttavat konkreettista haittaa esimerkiksi sitä kautta, että paikallisten on hankala saada järkevän hintaisia asuntoja, koska kaikki kämpät menevät airbnb:n kautta turisteille. Tuolle listalle kuuluvat käsittääkseni Dubrovnikin lisäksi ainakin Venetsia, Barcelona, Santorini, Madrid, Italian Cinque Terre, Amsterdam sekä Islanti. Välimerellä erityistä rasitusta syntyy risteilyturisteista, jotka eivät edes tuo kaupunkiin kovin paljon tuloja, vaan pistäytyvät uikkarit päällä päiväseltään kaikissa kuuluisimmissa nähtävyyksissä.

Dubrovnikin vanha kaupunki oli siis, kuten arvasimmekin, aivan tupaten täynnä. Olihan se omalla tavallaan hieno, mutta sortsien ja läpsysandaalien järkyttävä määrä teki kokemuksesta jotenkin banaalin. Pistäydyimme uimassa kaupungin muurien ulkopuolella olevilla uimaportailla, ja jatkoimme matkaa aika ripeästi toisaanne.

Dubrovnikista löytyykin paljon myös muita alueita, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Vanhankaupungin pohjoispuoleltaa löysimme kivoja ja rauhallisia kalliouimaloita, ja sataman ja linja-aseman seutu puolestaan kuplii uusia kupplioita – olipa sivukujalta vuokraamamme kämpän viereen auennut illan aikana olutpanimon tehdasmyymäläkin, mitä emme olleet teollisuuskorttelin keskeltä aamulla tullessamme havainneet.

Dubrovnikissa en käynyt lenkillä, mutta sitä ympäröiviltä kukkuloilta löytyy varmasti paljon polkuja juostaviksi. On kuitenkin syytä muistaa, että Kroatiassa (niin kuin muuallakin Balkanilla) elää Euroopan myrkyllisin käärme hietakyy, jonka puremat voivat olla tappavia ihmisellekin. Kroatiassa sen levinneisyys on ilmeisesti suhteessa suurinta.