Tämä juttu on kolmiosaisen Via Dinarica -sarjan kolmas osa.
Osa 1: Sutjeskan kansallispuisto ja Prijevor
Osa 2: Via Dinarican vaellus osa 2: Maglicin huiputus sekä Trnovackon järvi
Varusteyhteistyössä Buff, Haglöfs, Merrell, Suunto
Laskeuduttuamme Maglicin vuorelta alas Mratinjen kylään ja ihanaan guesthouseen, piti meidän päättää jatkaisimmeko matkaa vai ottaisimmeko jo tästä kyydin kohti rannikkoa. Päätimme yhdessä tuumin jatkaa vielä matkaa. Niinpä seuraavana päivänä lähdimme Mratinjesta jalan kohti Mratinjen patoa, joka on muodostanut vuorten väliin aluetta hallitsevan Pivan järven. Reitti kulki kauniin Pivan kanjonin reunoja monien pienten tunneleiden läpi.
Pivan kanjonin reunoilla matkalla kohti Mratinjen patoa.
Valtteri tunnelin päässä.
Nousu Pivan ylängölle
Pivan padolla ihmettelimme hetken sen massiivista kokoa: se on 268metriä korkea. Pato rakennettiin vuonna 1975. Sen alle jäi muun muassa luostari, joka ilmeisesti kuitenkin siirrettiin ylemmäs ennen veden nousua.
Padolta alkoi vaelluksen ehdottomasti vaikeakulkuisin osuus. Reitti Pivan ylängölle nousi jyrkässä kulmassa kosteassa, pusikkoituneessa rinteessä. Kaiken lisäksi se kulki sähkölinjan alla, mikä ei ollut hyvä kombo lähestyvän ukkosen alla.
Kärpästen ja muiden öttiäisten määrä oli täysin seisovassa, kuumassa ilmassa lähes kestämätön, mutta koska asialle ei ollut tehtävissä mitään, jatkoimme sitkeästi matkaa niistä välittämättä. 593 vertikaalimetriä ja 3.6 kilometriä myöhemmin huokaisimme onneksi helpotuksesta. Olimme ylhäällä ylängöllä yli 1200 metrin korkeudessa, jossa kävi viileä tuuli ja kasvillisuus muistutti tropiikin kosteuden sijaan Alppien havumetsiä.
Ylängöllä kiemurteleva tie kulki monien pikkuisten kylien läpi. Törmäsimme myös lammaslaumaan paimenineen. Vettä saimme erään maatilan hanasta ja leiripaikkoja oli runsain mietoin vihreillä niityillä. Leiriydyimme lopulta käveltyämme ylängöllä noin kymmenen kilometriä.
Naama täynnä hikeä ja kärpäsiä.
Viimeinkin ylhäällä ylängöllä!
Reitti kulki välillä tiheiden havumetsien keskellä.
Ja välillä aukeilla niityillä.
Telttapaikka ylängöllä. Telttana meillä oli MSR:n Carbon Reflex 2, joka painaa vain 960grammaa.
Aamulla päälliteltan saattoi ottaa pois ja köllötellä viileän yön jäljiltä auringossa.
Nedajnon kylä ja guest house
Leiripaikalta oli matkaa Nedajnoon enää noin viisitoista kilometriä, ja se olisi lähes tasaista maastoa. Olisimme siis hyvin lounasaikaan perillä Nedajnossa ja ehtisimme miettiä seuraavan päivän siirtoamme ja kyytiä kohti rannikkoa. Olimme tässä vaiheessa päättäneet, että emme rasittaisi Valtterin polvea enää vaeltamalla läpi Durmitorin kansallispuiston, jossa olisi useampi kaksitonninen huippu ja paljon vaikeakulkuista maastoa.
Nedajno osoittautui sympaattiseksi pieneksi kyläksi, jossa oli mukava guest house. Illansuussa teimme kävelyretken kohti Susickon kanjonin reunaa, ja yllätyimme itsekin, miten nopeasti tasainen ylönkö päättyi jyrkänteisiin, jotka syöksyivät alas kohti kanjonin pohjalla virtaavaa Susicko-jokea.
Yövyimme Nedajnossa, ja pyysimme seuraavana aamuna guest housen isäntää heittämään meidät korvausta varten Pluzineen, josta pääsisimme joko bussilla tai liftaten jatkamaan matkaa kohti Podgoricaa ja edelleen Budvaa. Bussiaikatauluja meillä ei ollut, joten laitoimme Pluzinessa peukut pystyyn. Ensimmäisenä kohdalle sattui kuitenkin pysähtymään kaupallinen minibussi, joka oli menossa juuri haluamaamme suuntaan. Napakymppi!
Ylängöltä maisemat aukenivat kohti Durmitorin kansallispuistoa.
Montenegron vaellusreitit ovat hyvin opastettuja.
Susickon kanjoni ja lähestyvä saderintama.
Valtterin taustalla näkyy Durmitorin kansallispuisto, joka jäi meiltä seuraavaan kertaan!
Ansaitut after-hike -oluet! Viiden päivän reissulle tuli mittaa yhteensä 63 kilometriä, sis. 3700 metriä vertikaalinousua ja suurinpiirtein saman verran laskua.
Gps-träkki: Pivan kanjonista ylängölle
Gps-träkki: Pivan ylängöltä Nedajnoon
***
Lisää vaellusjuttuja:
Kebnekaisen vaellus ja huiputus
Elämäni ainoa expedition? – 9 päivää Altailla
Sarekin erämaassa pääsee kauas kaikesta
Kahden naisen keikka Keniassa, osa 2: Vuoristotaudissa Mt.Kenialla
Pipo silmillä 