Käytännön vinkkejä retkivalokuvaukseen

Olen harrastanut valokuvaamista omaksi ilokseni lähes niin kauan kuin muistan. Lapsena viikkorahat kuluivat Anttilan valokuvaustiskillä kuvien kehittämiseen. Sitä enempää investointeja en kuitenkaan ole harrastukseen tehnyt, ennen kuin vasta viime vuosina.

Tässä muutamia käytännön vinkkejä – ei suinkaan valokuvauksen ammattilaisen vinkkelistä, jollainen en ole – vaan harrastajalta harrastajalle. Näiden avulla olen viime vuosina saanut harrastukseeni entistä enemmän intoa ja inspiraatiota. Toivottavasti sinäkin! Sillä niin kauan kuin kuvaaminen ei ainakaan ole pääelinkeino (kuvaan jonkin verran työnkuvaani liittyen), niin sen on tärkeintä olla hauskaa.

Ota kamera mukaan ja pidä se esillä!

Ota kamera mukaan ja pidä se esillä. Kuvia ei tule otettua, jos kamera on repussa. Tähän auttaa klipsi, jolla kameran saa kätevästi kiinni repun olkahihnaan.

Klipsin vastakappale tulee repun olkahihnaan, kuten kuvassa UKK-puiston hiihtovaellukselta pääsiäisenä 2017.

Kameran pohjassa olevaan ruuvikoloon tulee toinen vastakappale, jonka avulla kamera lukittuu kiinni olkahihnaan. Siinä on lukko, jonka saa yhdellä kädellä irroitettua kätevästi. Kuva UKK-puistosta: Heli Pessala

Valmistaudu liikkuvaan kohteeseen

Jos haluat kuvata liikkuvia eläimiä, kameran asetukset kannattaa pitää sellaisina, että valotusaika pysyy riittävän lyhyenä. Jos ali- tai ylivalotat kuvia, palauta asetukset samantien takaisin neutraaleiksi, sillä äkillisessä tilanteessa niitä ei ehdi muuttaa.

Kun tämä kettu tuli vastaan, sain kameran melko nopeasti yhdellä kädellä olkahihnapidikkeestä kuvausvalmiuteen. Mutta: olin ottanut edelliset kuvat alivalotuksella, enkä ollut palauttanut asetuksia. Ketusta tuli alivalottuneet otokset, mutta kiitos alhaisen ISO-arvon ja täysikennoisen kamerakaluston, sain korjattua mokan Lightroomissa.

Aamu- ja iltapäivän valo

Tämä on klassikko, mutta pätee: valo on parhaillaan auringon noustessa ja laskiessa, kun aurinko valaisee maiseman ja kohteet viistosti. Suomen Lapissa nämä ajankohdat jatkuvat onneksi pitkään.

Kävimme illansuussa Suomunruoktun vanhalla kämpällä. Valo siivilöityi vanhoista ikkunoista kauniisti tummuneeseen tupaan. Kaiken kruunasi rotanmyrkyn väriseen 80-luvulta tuttuun juomapulloon koottu korsiasetelma!

Yökuvaus vaatii välineitä

Yökuvaukseen tarvittaan hyvä kamera, objektiivi sekä jalusta. Itse kuvaan Nikonin pienimmällä täyskennoisella D610-rungolla ja öiseen kuvaukseen hankin täksi talveksi Irix-merkkisen 15-millisen linssin. Jalustana on Siruin melko pieneen kasaan menevä jalusta.

Yökuvauksessa on hyvä muistaa, että pitkät valotusajat kuluttavat kameran akkua enemmän kuin lyhyet. Vara-akkuja kannattaa olla mukana, sillä kannettavia latureita on edelleen aika huonosti saatavilla (poikkeuksia tietysti löytyy). Kannattaa myös huomioida, että akkuja ei saa enää pakata lentokoneessa ruumaan menevään matkalaukkuun, ja jotkut lentoyhtiöt rajoittavat vara-akkujen määrän kahteen per laite.

Revontulia Äkäsjärven yllä. (Pääsiäisenä reposia ei juuri näkynyt).

Jalusta kulkee repun sivussa, kunhan se on tarpeeksi pienikokoinen.

Valokuvauskurssi on hyvä tapa oppia, mitä varusteita tarvitsee

Kunnolliset valokuvausvarusteet maksavat paljon. Hyvä tapa kartoittaa omia varustetarpeita on osallistua valokuvauskurssille, joissa näet paitsi ohjaajan, myös muiden kurssilaisten varusteita. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä hyödytä toista.

Itse en raaskinut käyttää kamerakalustoon tai muihin varusteisiin oikeastaan laisinkaan rahaa, ennen kuin vasta muutama vuosi sitten. Ja jos pitäisi nimetä yksi asia, jota kadun, niin se on juurikin tämä.

Ensimmäinen ostokseni oli kunnollinen kamerarunko. Aloitin hankkimalla siihen kiinteitä, käytettyjä objektiiveja, joiden vaihtelemiseen tottui nopeasti. Viimein tämän vuoden alussa raaskin ostaa laadukkaan, valovoimaisen zoom-objektiivin, minkä lisäksi en enää juuri muita tarvitse.

Varusteet on tehty käytettäviksi

Retkeillessä kameravarusteet joutuvat väistämättä tekemisiin huonojen kelien kanssa: Pölyä, likaa, räntää, vettä ja lunta taivaan täydeltä.  Niin kameroiden kuin muidenkin varusteiden kanssa periaatteeni kuuluu: käyttöä varten ne on tehty ja myös hankittu. Ei ole järkeä hankkia kalliita varusteita, joita ei raaski käyttää. Kamerani pyörii säännöllisesti lumihangessa, tippuu penkeiltä ja kastuu vesisateessa. Joskus kun ystäväni ottavat puolestani kuvia, huomaan että he jäävät kysymysmerkkeinä seisomaan kamera kädessä, kun eivät tiedä mihin sen laskea turvallisesti. Olen unohtanut neuvoa, että sen voi jättää oikeastaan ihan mihin vaan!

Monista näistä vinkeistä kiitos ystävälleni valokuvaaja Sampsa Suloselle. Hän on parhaillaan kiertelemässä Etelä-Amerikkaa, mutta eiköhän hänen vetämiään revontuli- ja tunturikuvauskursseja järjestetä Kiilopäällä jälleen ensi vuonna.

Varusteyhteistyössä: Millet, Halti, Superyellow Headwear, Mons Royale

 

Lisää aiheesta:

Vinkit revontuliretkelle Pyhätunturiin

Kiilopään tunturikuvauskurssi elokuussa 2016

Mahtuvatko pääsiäisen hiihtovaelluksen varusteet käsimatkatavaroihin?