Tuote saatu testilainaan Garminilta
Aikaisemassa jutussa kerroin Tacx Neo 2T laitteen kokoonpanosta ja ensimmäisistä treeneistä Tacx-virtuaalimaailmassa. Tässä osassa käsittelen hieman trainerin liittämistä toiseen pyörään ja ensimmäisiä ajoja Zwift-virtuaalimaailmassa.
Sitten edellisen älytrainerista kertovan jutun jälkeen elämässä on tapahtunut paljon! Otin vastaan uuden työpaikan Rukalta, ja perustimme toisen kodin talvitavaroinemme tunturin kupeeseen. Ensimmäisissä muuttokuormissa pakkasin mukaan myös Tacx Neo 2T -trainerin, sillä viime talven perusteella osasin hieman odotella sitä, että mieli alkaisi kaivata vaihtelutreeniä kaiken talvipuuhan keskelle.
Liitin traineriin täällä Rukalla uuden pyöräni, jonka hankin viime keväänä – osin uuden pyörän hankinnassa motivaationa oli myös tämä sisäharjoittelu, sillä vanha pyöräni oli melko äänekäs voimansiirrossaan.
Sain trainerin kytkettyä marraskuun lopussa, juuri sopivasti kun kovat pakkaset alkoivat paukutella nurkissa. Tykkään liikkua ulkona myös kylmillä keleillä, mutta alkukaudesta helppoja latuja on aika vähän, ja pakkasella mäkisistä laduista tulee luistellen nopeasti liian raskaita päivittäiseen treeniin – tästäkin viime vuonna oppineena!
Viime keväänä käytin pyöräilyyn Tacxin omaa sovellusta, jossa on videokuvaa oikeista maailman reiteistä. Kävin polkemassa muun muassa Normandiassa, Barcelonassa, Garda-järvellä, Mallorcassa sekä Firenzessä. Kun hikoiluun sopivat virtuaalilasit tästä vielä hieman kehittyvät, niin monet maailman paikoista voi varsin hyvin käydä ihmettelemässä virtuaalipyörälenkillä!
Zwift-virtuaalimaailma = vähän kuin videopeli
Päätin tällä kerralla ottaa käyttöön Zwiftin, joka on piirretty mielikuvitusmaailma, jossa risteilevät vedenalaiset tunnelit, korkeat lasisillat, tippukivikalliot ja palmurannat. Lisäksi mielikuvitusmaailman rinnalle on piirretty ikään kuin futuristisia versioita vaikkapa New Yorkista, missä kuvitteelliset elementit yhdistyvät osin todenmukaisiin piirroksiin.
Zwiftin pääjuju on pelillisyys. Se on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa ”the virtuaalipyöräsovelluksena”, ja tänä syksynä yhä useampi omistakin tutuista on liittynyt palveluun. Yritän kuvata tämän lyhyesti; maailman/pelin juoni noudattelee tyypillisistä tietokonepelin juonta, mitä enemmän pelaat ja pidemmälle etenet, peli avaa sinulle sitä mukaa uusia varusteita, reittejä, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia – eli sitouttaa palkitsemalla. Olen itse jo saanut ”unlockattua” muun muassa ajopaidan eri väreissä, hienomman kypärän ja aurinkolasit. Lapsekasta ja hieman hoopoa, kyllä. Koukuttavaa ja hauskaa, todellakin. Eipähän tarvitse ostella romppeita oikeassa maailmassa ja tuhrata siihen luonnonvaroja.
Zwiftin toinen kiehtova puoli on sen sosiaalisuus. Ymmärtääkseni kaikki virtuaalimaailmassa näkemäni hahmot ovat toisia pelaajia, jotka ovat samaan aikaan samalla reitillä. Ohittajille tai ohitettaville voi moikata, tai heidän beesiin voi lähteä polkemaan, jos siltä tuntuu. Zwiftissä voi järjestää yhteislenkkejä kaveriporukan kesken tai liittyä tuntemattomien mukaan ajotapahtumiin. En ole vielä uskaltanut kokeilla! Mutta noin muuten, olen ”pelaamiseen” koukussa kuin 16-bittiseen Segaani aikoinaan.
Vinkki: Lue ohjeet ennen kokoonpanoa
Kun liitin uutta pyörääni Tacxiin, huomasin pian, että tarvitsin Tacxiin muutaman lisäosan. Uudessa pyörässäni oli läpiakseli, elikä sellainen paksumpi akseli, mitä maastopyörissä monesti näkee. (Tämän termin muuten opin tässä pyörän tätä asennusta selvittäessäni!). Läpiakseliin tarvitsee Tacxin lisäadapterisetin, jotta sen saa kytkettyä oikein Tacx Neoon. Lisäksi hankin myös korvaavan rataspakan, ettei jatkossa tarvitse irroitella rataspakkaa, kun vaihtaa pyörän sisämoodista ulkomoodiin.
Sanottakoon tässä kuitenkin se, että koska en ole varsinaisesti syntynyt pyörätyökalut kädessä, niin pyörällä on tullut ajettua trainerissa myös siten, että asennukset olivat hieman vinksallaan. Suosittelen tässä katsomaan rauhassa ensin läpi ohjeet, sitten varmistamaan, että kaikki tarvittavat osat ja työkalut ovat saatavilla. Esimerkiksi rataspakan irroittamiseen tarvitsee aivan tietynlaisen työkalun, mitä ei kenties joka taloudesta löydy. Onneksi en ole aiheuttanut mitään vahinkoa sen kummemmin pyörälle kuin trainerillekaan. Tacxin kunniaksi on myös sanottava, että vaikka pyörän asennus traineriin ei ole mikään viiden minuutin viheltelyhomma, niin laite on kuitenkin suunniteltu siten, että minun kaltaiseni pyöristä mitään tietämätön onnistuu sen kyllä asentamaan – kunhan muistaa lukea ne ohjeet!
Aikaisempi artikkeli, missä selitän hieman tarkemmin, mitä älytrainerit ylipäätään ovat, ja miksi sellainen on nyt myös minulla.
Pipo silmillä 