Palattuamme jurttaleiriltä vietimme uuden vuoden aattoa Almatyssa – muun muassa käymällä aamuöistä glittersotaa paikallisessa salakapakassa – ja mietimme, mitä tehdä reissun viimeisellä viikolla. Osa porukasta lähti kotiin, ja me loput halusimme käydä Kirgisiassa, mutta sinne matkustaminen, vaikka se olikin suhteellisen lähellä, tuntui vaikealta järjestää, eikä lumitilanteestakaan ollut täyttä varmuutta.
Varasimme lopulta Kirgisian Suusamyrin laaksosta Suus Lodgesta majoituksen, jossa tiesimme järjestettävän ainakin kissahiihtoa. Emme olleet siitä niin innoissamme kuin skinnailusta, mutta voisihan sitä kokeilla. Ja oletettavasti, mikäli luvassa oli kissahiihtoa, olisi siellä myös lunta laskettavaksi.
Matka Suusamyriin oli järjestettävä kahdessa osassa: ensin kyyti Almatysta Kirgisian rajalle, joka kesti noin viisi tuntia. Sen jälkeen ylitimme rajan Kirgisiaan jalan suksi- ja lautapussejamme raahaten, ja odottelimme pimeällä tienpientareella kuljettajaamme Suusamyrista saapuvaksi. Tässä välissä oli vaihdettava myös rahaa – tiedossa oli, että Suusamyrin laaksossa ei olisi juuri mitään eikä ketään, mutta paikallista rahaa tarvittaisiin varmasti. Kiertelimme Lauran kanssa toinen toistaan epämääräisempiä hökkeleitä, kunnes löysime avoinna olevan rahanvaihtopisteen.
Kirgisian ja Kazakstanin välillä kulkee iso elintasokuilu, ja sen huomasi välittömästi, kun saavuttiin Kirgisian puolelle. Tiet sekä autokanta olivat paljon huonommassa jamassa, kuin myös rakennukset. Matka Suusamyriin kesti monta tuntia. Sinne päästäkseen oli ylitettävä korkea Töö Ashuun satula, jonka korkeimman kohdan pääsee onneksi ohittamaan kapeaa, matalaa tunnelia pitkin. Sen jälkeen on vielä alamäkeä kohti Suusamyr -laaksoa ja Suus Lodgea, jossa majoittuisimme.
Suus Lodge ja hajonnut lumikissa
Olimme varanneet Suusamyr lodgesta yhden päivän kissahiihtoa, loput 3-4 päivää ajattelimme skinnailevamme lähialueilla. Heti ensimmäisenä päivänä lodgen kissa meni kuitenkin rikki, ja pääsimme ensimmäisen nousun jälkeen lähtemään omille teillemme. Tämä sopi meille, sillä kissalla mentiin hyvin verkkaista tahtia ja lisäksi niin loiviin laskuihin, ettei niissä voinut tehdä lainkaan käännöksiä. Totesimekin pian, että sattuma oli varsin onnekas, sillä emme halunneet maksaa kissahiihdosta, koska se ei oikein palvellut tarkoituksiamme.
Harmittelimme toki tilannetta toisen ryhmän puolesta, he kun olivat tulleet tänne varta vasten kissahiihtämään. Lodgen porukka koitti korjata kissaa yötä päivää, ja oli selvää, että heillä oli tosi kyseessä, sillä kausi oli juuri aluillaan ja meidän jälkeemme lodgelle oli tulossa isompia ryhmiä.
Me sen sijaan lähdimme tyytyväisinä skinnailemaan lähimaastoon, ja löytyneet lumet sekä laskut olivat erinomaisia. Ainoa pieni miinus oli se, että lodgelta oli muutaman kilometrin verran tasahiihtoa, ennen kuin alkoi varsinainen nousu. Teimme pääasiassa alle tonnin nousuja, jolla päästiin hieman reiluun kolmeen tonniin. Lodgekin sijaitsi jo 2200 metrin korkeudessa.
Lodgella asuminen oli mukavaa ja huoneet olivat siistit. Hintaan 50e / yö, kuului täysihoito aamupalalla, lounaalla ja illallisella. Ilmeisesti lounas oli tarkoitus syödä aina kissassa kesken päivän, mutta meille se toimi laskujen jälkeisenä hätäpalana.
Suusamyrin laakso puolestaan oli jumalaisen kaunis. Ymmärrän hyvin, miksi se on suosittu matkakohde myös kesäaikaan. Ylängön puuttomuus ja avaruus muistutti Mongoliasta, talvinen maisema, jota halkoi yksi maantie bensa-asemineen narskuvassa pakkasessa taas oli kuin yksi yhteen Kilpisjärven kanssa. Osa rinteistä on loivia, mutta jyrkempääkin laskettavaa löytyy. Lumitilanne oli alkukauteen nähden hyvä, vaikka kiviä sai hieman pelätäkin. Lämpötila oli öisin ja aamuisin reilusti yli kahdenkymmenen pakkasasteen, mutta päivällä aurinko lämmitti niin, että oli käärittävä viimeisetkin hihat kyynärtaipeeseen.
Video Kirgisian reissusta:
Pipo silmillä 