Parhaat kuorihousut naisille

Testihousut saatu: Partioaitta (Tierra), Cape Universal (The North Face), Vandernet (Millet)

Itse ostettu: Norrona Lofoten Pro

Aiemmin keväällä eräs tuttava kysyi, mistä kannattaisi lähteä etsimään hyviä naisten kuorihousuja talvikäyttöön. Tai mitkä ylipäätään ovat hyviä housuja, mitä kannattaisi katsoa? Erittäin hyvä kysymys.

Meitä on moneen lähtöön ja lajitkin vaihtelevat: vaellusta, vuoristoseikkailuja, vapaalaskua, rinnelaskua. Ylös ja alas menoa. Eri tarkoituksessa housujen eri ominaisuudet korostuvat. Mutta koska kunnolliset kuorihousut ovat kalliita, yleensä noin 400-600euroa, ei niitä viitsisi kovin montaa paria hankkia kaappiin odottelemaan, erityisesti, jos lajien harrastamista rajoittavat toimistotyöläisten vuosilomat.

Kysyin Instagram-tililläni kokemuksia hyvistä naisten housumalleista, ja niiden perusteella kasasin laajan listan, joka pitää sisällään useita kuorihousumalleja, jotka kaikki vaikuttavat päteviltä. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä, mutta kaksi ensimmäistä, Tierran Roc Blanc sekä Norronan Lofoten Pro saivat gallupissa useita ääniä, osin varmasti siksi, että niitä on hyvin Suomessa jälleenmyyjillä saatavilla.

Listalle pääsyn edellytys on korotettu vyötärö tai bib, jonkin sortin reisitaskut sekä 3-kerroksinen vedenpitävä materiaali, joka kestää hyvin kulutusta. (Tähän listaan eivät siis kuulu housut, joissa on erillinen vuorikangas tai normaali vyötärö.)

• Tierra Roc Blanc
• Norrona Lofoten Gore Tex Pro
• The North Face Brigandine Bib / Purist
• Marmot Spire Bib
• Klättermusen Freke
• Arcteryx Shashka
• Millet White Neo Cargo
• Elevenate Bec de Rosses
• Sweet Protection Supernaut Gore-Tex Pro Pant

Kuorihousut testiin!

Sain kerättyä muutamat listalla olleet housut testiin, ja testailin niitä pääasiassa Pyhätunturilla skinnatessa ja laskiessa. Testattavat housut olivat Tierra Roc Blanc koko L, The North Face Purist koko M, Millet White Neo Cargo koko L sekä aiemmin jo omistamani Norrona Lofoten Gore-Tex Pro koko L.

Referenssiksi kuvia varten, että olen 170cm pitkä ja painan noin 65 kiloa.

Kuvassa vasemmalta: The North Face Purist, Tierra Roc Blanc, Millet White Neo Cargo, Norrona Lofoten Pro.

Käyn ensin läpi kuorihousujen yleisiä ominaisuuksia, ja sitten käydään testihousut läpi yksitellen:

Vedenpitävä materiaali

Kuten kirjoitin yllä, listan kriteerinä oli vedenpitävä materiaali, jossa ei ole erillistä vuorta. Useimmiten tämä tarkoittaa materiaalia, jota kutsutaan ”kolmikerroksiseksi”. Siinä vaatteen päällikangas, vedenpitävä kalvo sekä vuorikangas ovat laminoitu päällekkäin. Tämä suojaa vedenpitävää kalvoa hyvin ja tekee materiaalista kestävän. Siitä lähtien, kun vedenpitäviä kalvoja on tehty, valmistajat ovat keskittyneet tekemään materiaaleista hengittävämpiä. Gore-Tex on hallinnut markkinaa lähes suvereenesti pari vuosikymmentä eri kalvotuotteillaan, kuten Gore-Tex Pro, Paclite ja XCR. Kilpailijoitakin on, kuten esimerkiksi eVent, Pertex Shield+ sekä merkkien omat, kuten esimerkiksi Drymax (Halti), MemBrain (Marmot). Vuonna 2011 fleece-valmistajana paremmin tunnettu Polartec toi markkinoille NeoShell -kalvonsa, joka oli valmistajan mukaan hengittävämpi ja mahdollisti entistä kevyempien materiaalien valmistamisen. Tämän vuoden (2019) ISPOssa The North Face lanseerasi uuden materiaalin, Futurelightin, jonka ilmoitetut hengittävyysarvot ovat muita vedenpitäviä materiaaleja oleellisesti korkeammat (voit lukea matskusta tarkemmin esimerkiksi Gearjunkie-verkkolehden jutun). Futurelight on saanut aikaan alalla kiinnostusta ihan aiheutetusti, mutta koska se tulee kuluttajien laajasti saataville vasta ensi kaudella, ei massakokemuksia vielä ole paljolti.

Kankaan paksuus / ohuus

Tämä on yksi oleellisimmistä kysymyksistä housun valinnassa. Peukalosääntö on, että paksu kangas kestää paremmin, mutta ohut hengittää enemmän ja tuntuu käytössä notkeammalta ja kevyemmältä. Paksu kangas saattaa usein tuntua sen takia lämpimämmältä, että se pitää kovassakin tuulessa paremmin muotonsa, eikä painaudu ihoa vasten. Kankaan paksuus/ohuus on siis myös käyttäjäkohtainen mieltymys. Voisi kuitenkin sanoa, että viime vuosina trendi on kulkenut kohti ohuempia kankaita, juuri hengittävyyden takia.

Korotettu vyötärö / bib

Tämä puolestaan on melko yksiselitteinen juttu: korkeasta vyötäröosasta on hyötyä lumessa, koska esimerkiksi laskiessa, jos sattuu kaatumaan, se estää lumen pääsyn housunkauluksesta sisään. Jos on tarvis liikkua ilman takkia, se suojaa yläkroppaa tuulelta ja lämmittää. Bibin materiaali voi olla joko samaa kuin housujen, taikka ohutta, hengittävää, stretch-kangasta. Kokonaan irroitettava bib taas mahdollistaa housujen käytön esimerkiksi vaeltaessa, jolloin korkeaa vyötäröä ei useinkaan tarvita.

Erilaisia bibejä. Vasemmalta: Tierra Roc Blanc, Norrona Lofoten Pro, The North Face Purist, Millet White Neo Cargo. Kaksi ensimmäistä kokonaan irroitettavia, kaksi viimeistä kiinteitä. Viimeisessä ei lainkaan henkseleitä.

Tuuletusvetoketjut

Nämä ovat tärkeät, sillä vedenpitävät vaatteet hiostavat suhteellisen paljon. Takin kohdalla asia on yksinkertaisempi, sillä sen voi ottaa esimerkiksi kiivetessä tai skinnatessa pois. Housut sen sijaan on pidettävä koko ajan jalassa. Niinpä olon viilentämiseksi on tärkeää, että housuja saa avattua siten että ilma vaihtuu housujen sisällä.

Tässä suurin ero on siinä, onko vetoketju puolipitkä vai kokopitkä. Puolipitkät vetoketjut ovat laskuhommiin suunnitelluissa housuissa yleisempiä, koska silloin housut ovat yleensä koko ajan päällä eikä kokopitkää vetskaria välttämättä tarvitse. Kokopitkä vetoketju puolestaan mahdollistaa housujen riisumisen ja pukemisen kengät jalassa, mikä voi olla tarpeellista esimerkiksi hiihtovaelluksilla. Useissa malleissa vetoketjut toimivat myös ”vessankäyntiluukkuna”, kun niiden avulla takaosan saa tiputettua alas.

Puolivetoketju on luultavasti yleisin laskuhommiin tarkoitettujen 3-kerroskuorihousujen vetoketjuvaihtoehto. North Facella tuuletus onnistui hyvin sen avulla. Vetoketju on auki ylös asti.

Milletin versio puolivetoketjusta.

Tässä kuvassa näkyy Tierran kokopitkä vetoketju. Usein, jos sellainen on, pidän sitä melko alas asti avonaisena, koska yleensä on aina kuuma.

Tässä arkistokuvassa näkyy hyvin myös Norronan kokopitkä vetskari.

Taskut

Naisten housuissa on monesti vähemmän taskuja kuin miehillä. Historiallisesti katsoen tämä johtuu siitä, että naisilla ei ennen vanhaan ollut omaisuutta, mitä laittaa taskuihin, joten kukapa siinä taskujakaan tarvitsi. Nykyään, taskuissa säilytettävää tavaraa on, niin kaupungilla kuin vuorillakin. Vaikkapa radiopuhelin, tavallinen puhelin, huulirasva, rahaa, eväspatukka (täältä voi katsoa mun videon, mitä kaikkea taskuissa voi säilyttää). Erityisesti skinnatessa, kun takki on monilla repussa, pitää housujen taskuun mahtua ne tavarat, joita tarvitsee usein tai nopeasti.

Yleinen neuvo on, että piipperiä ja puhelinta / radiopuhelinta ei kannata säilyttää läheisissä taskuissa, etteivät signaalit ota häiriötä toisistaan, joten piipperin ollessa useimmiten ylävartalon alueella, on muut signaaleja lähettävät laitteet laitettava housuntaskuun. Tässä lisäksi muutama huomioitava asia taskuista:

Taskun koko. Taskusta tulisi saada kätevästi otettua ne asiat, mitä siellä säilyttää eli nyrkin pitää mahtua sisään. Tämä riippuu paljon käden koosta. Omat 8-9 -kokoiset käteni tarvitsevat aika ison aukon, kun taas sirommat kädet sujahtavat pienemmästä. Lisäksi, kun taskussa on tavaraa, pitäisi kyykistymisen tai istumisen onnistua normaalisti. Lisäksi taskun tulee olla vedeltä ja lumelta suojattu ja suljettu siten, että tavarat eivät putoa sieltä kaatuessakaan.

Pidän radiopuhelinta aina reisitaskussa. Tierran taskuihin se mahtui erinomaisesti.

Milletin tasku oli selvästi pienempi, sinne mahtui puhelin, mutta radiopuhelin jäi ulkopuolelle.

Usein saatan laittaa skinnatessa myös pipon reisitaskuun, jotta sen pois ottamista varten ei tarvitse erikseen pysähtyä ottamaan reppua pois. North Facella oli kaksi reisitaskua, joista ylempään mahtui pipo, alempaan esimerkiksi pipo.

Taskun vetoketju. Esimerkiksi skinnatessa tai lasketellessa, jos on vastattava vaikka puhelimeen (tai otettava selfie), sitä siirtää usein ensin molemmat sauvat yhteen käteen vapauttaakseen toisen käden toimintaan. Tällöin on tärkeää, että taskun voi avata ja sulkea ja sieltä voi ottaa tavaraa yhdellä kädellä.

Taskun sijoittelu. Tämä riippuu melko paljon käyttäjästä. Kun testailimme testihousuja kaveriemme kanssa ristiin, pitkäselkäiselle melko korkealla olevat housujen etupuolella olevat taskut tuntuivat sopivilta. Minulle, pitkäkätiselle ja lyhytselkäiselle, ylätaskut olivat osin repun lantiovyön alla, ja käteni ulottuivat luontevasti alemmas reisitaskun korkeudelle. Siksi onkin hyvä, että monissa housuissa löytyvät sekä ylä- että alataskut.

Vahvistetut lahkeet ja niiden kiristys

Jos housuja aikoo käyttää laskiessa, lahkeensuiden sisäreunojen tulisi olla vahvistetut, sillä muutoin ne ovat pian täynnä kanttiviiltoja. Jos käyttää jäärautoja, kulutus on vielä kovempaa. Jos taas haluaa käyttää housuja normaalien kenkien kanssa (ei monojen tai ylävuoristokenkien), on tärkeää, että housun lahkeen suut saa velcrolla tai napeilla kiristettyä, etteivät ne laahaa maassa.

Näin käy helposti, jos lahkeet eivät ole vahvistetut. Kuvassa ei ole mikään testihousuista.

Kuvassa taustalla miesten punaiset Tierran Roc Blancit, jossa näkyvät lahkeiden vahvistukset hyvin. Lisäksi pinkeissä housuissa esillä myös sisäpuolen tuuletusvetskari, jota en ole tässä juurikaan käsitellyt.

Sitten itse testiin.

Tierra Roc Blanc

Tierran housut ovat paksuudeltaan keskikastia (ohuemmat kuin vaikkapa Norronan Lofoten, mutta taas jämerämmät kuin TNF:n Purist). Kalvomateriaali on Gore-Tex Pro. Bib on hengittävää stretch materiaalia, ja kokonaan irroitettavissa vessassa käyntiä varten. Vyötäröllä on vyölenkit sitä varten, jos housuja haluaa käyttää ilman bibiä ja henkseleitä.

L-koko tuntuu 170cm/65kg -koolleni hieman reilulta, mutta ei liian. Samankokoinen ystäväni sanoo, että hän ottaisi mieluummin M-koon, minä taas pysyisin L:ssä, jotta alle mahtuu tarvittaessa untuvahousut. Henkselit ovat tukevat. Materiaali tuntuu ylipäätään siltä, että se kestää kovemmankin kulutuksen.

Lumipussit saa hyvin monojen päälle ja pois, ja pitkät sivuvetoketjut aukeavat hyvin tuuletusta varten. Taskut ovat tilavat. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että taskujen vetoketjua on hankala saada yhdellä kädellä kiinni.

Housut ovat kaiken kaikkiaan hyvät, enkä ihmettele ollenkaan, että näitä ovat monet suositelleet. Varsinkin kun näitä saa mustan lisäksi myös kirkkaan punaisena (testikappaletta vain ei ollut saatavilla siinä värissä).

Housujen tulee taipua moneen mooviin! Tierran housuissa liikkuminen oli mukavaa.

The North Face Purist

Sain valita, otanko testattavaksi naisten housujen ns. kärkituotteen, Brigandine-housun vai ohuemman, skitouraamiseen suunnitellun Puristin. Päädyin Puristiin, sillä sen keveys ja väri kiinnostivat. Sanottakoon kuitenkin, että Brigandine oli myös ominaisuuksiltaan kiinnostava; samanpaksuinen kangas kuin Tierrassa, tuuletukset ulkovetskarien lisäksi myös sisäpuolella, sekä kiinteä, korkea ja paksu bib. Mutta harmi kyllä, Brigandinea ei saa kuin mustana.

Keskitytään siis neonpersikan väriseen Puristiin (saatavilla myös oliivinvihreänä). Housussa on The North Facen uusi, Futurelight-kalvo. M-kokoinen Purist on minulle sopiva, mutta ottaisin luultavasti L-koon, jos lähtisin näitä ostamaan, koska lahkeet jäävät aavistuksen vajaaksi omaan makuuni.

Pyhätunturilla pyydan perässä.

Puristin materiaali tuntuu kevyeltä ja joustavalta. Bib on samaa kangasta kuin itse housu, ja se nousee sopivalle korkeudelle, mutta hieman matalammalle kuin vaikkapa Tierralla. Bibissä on edessä tasku, johon saa sujautettua piipperin. Henkselit ovat ohuemmat kuin Tierrassa.

Tuuletus”räppänät”  eli sivuvetoketjut saa hyvin auki. Vessassa käydään avaamalla sivuvetskarit kainaloiden alta ja kääntämällä takaläppä alas. Tämä tuntui aavistuksen hankalammalta kuin vetoketjulla kokonaan irroitettava bib, mutta se on luultavasti vain tottumiskysymys.

Housut ovat The North Facen uutta Futurelight-kalvomateriaalia. Se tuntuu, kuten luvattiinkin selvästi hengittävämmältä kuin muut housut, mutta auringossa skinnatessa tulee silti sen verran lämmin, että avaan tuuletukset. Mutta: Tätä pitää ehdottomasti päästä testaamaan lisää.

Puristin taskut ovat hieman pienemmät kuin Tierrassa, ja joudun karsimaan normaalia, melko laajaa tavaravalikoimaani (mikä ei ole välttämättä huono asia, koska jokaisella skitourilla ei tarvitse esimerkiksi eri kokoja kuusioavaimia). Taskut saa kiinni ja auki yhdellä kädellä. Taskuja on runsaasti, kaksi ylempänä ja kaksi alempana reisien kohdalla. Molemmat jäävät minulle repun lantiovyön alapuolelle, ja ovat siten hyvin käytettävissä.

Kuvassa näkyvät hyvin bib-tasku sekä kaksi reisitaskua.

Kuvassa housut 163cm pituisella ystävälläni.

Millet White Neo Cargo

Tämä housu on testin villi kortti, sillä näissä on bib, mutta ei henkseleitä. Polartecin NeoShell -kalvomateriaali on hyvin samantuntuista kuin The North Facessa, mutta huomattavaa on, että näihin vaihtuu ensi kaudeksi Gore Texin Soft Shell -kalvo, joka on paksumpi.

Sekä sivu- että taskujen vetoketjut rullaavat hyvin yhdellä kädellä. Miinusta tulee taskuista, joita on vain yksi, toisessa lahkeessa. Tällä kertaa joudun todella pohtimaan, mitä tavaroita tarvitsen eniten.

Bib tuntuu mukavan joustavalta, ja henkselitön olo on jopa vapauttava. Housujen koko, vaikka se on L, on testin pienin. Housut menevät lanteista juuri ja juuri päälle, mutta bib-osa jää minulle vähän löysäksi (mutta olenkin yläkerrasta kokoa 36 ja alhaalta 42, joten tästä ei kannata vetää johtopäätöksiä). Joka tapauksessa, on hyvä huomata, että näiden housujen mitoitus on todella ranskalainen, eli kokoa saa skaalata pykälän, ellei jopa kaksi, isommaksi.

Kuvassa Milletin housut ystävälläni Miialla, alla untuvahousut.

Norrona Lofoten Pro

Näitä housuja olen käyttänyt jo kaksi talvea, joten en tehnyt tänä keväänä erillistä testiä. Kävin kuitenkin katsomassa tämän kauden mallia, ja se näyttää olevan ominaisuuksiltaan identtinen.

L-koko on minulle suunnilleen samakokoinen kuin Tierran. Kangas on testin paksuin, ja se tekee housuista hieman kankeat ja painavat. Lahkeiden vahvikkeet ovat todella jytää tekoa, ja niitä onkin melko vaikea edes taittaa. Nämä eivät siis sovellu kovin hyvin vaellukseen tai retkeilyyn, osin painon, osin lahkeiden takia.

Pidän kuitenkin siitä, että kovassakin tuulessa housun kangas pysyy irti ihosta. Nämä ovatkin siten testin selvästi lämpimimmät housut. Lisäksi, en ole kahden vuoden aikana saanut niihin aikaiseksi edes yhtä viiltoa, joten nämä kestävät varmasti hyvin, hyvin pitkään.

Kuvassa näkyy hyvin isot lahkeiden vahvikkeet, jotka ovat jopa hieman liiankin paksut ja kankeat.

Taskut ovat tilavat, suunnilleen samankokoiset kuin Tierran Roc Blancissa, ja niiden vetoketjut rullaavat hyvin. Kokopitkät sivuvetskarit mahdollistavat sen, että paksuja housuja voi pitää vaikka koko mitaltaan auki ylöspäin skinnatessa. Bib on stretch-materiaalia ja sen saa kokonaan irti vessassa käyntiä varten.

Kuvasta näkyy hyvin reisitaskujen reilu koko.

Yhteenveto

Testin housut ovat kaikki hyviä housuja. Hyväksyisin kaikki housut käyttööni pidemmälle vapaalaskureissulle. On mahdoton sanoa, mikä näistä on paras, sillä housuissa on keskenään erilaisia ominaisuuksia.

Jos tekisin ammatikseni työtä vuorilla, valinta olisi luultavasti joko Tierran Roc Blanc, The North Facen Brigandine tai Norronan Lofoten Pro. Ne vaikuttavat hyvin kestäviltä ja taskuihin mahtuu paljon tarpeellista (ja tarpeetonta).

Jos taas haluaisin mukavan, hengittävän housun skinnailuun, päätyisin melko varmasti joko TNF Puristiin tai Milletiin niiden keveyden vuoksi. Henkseleitä inhoavalle Millet on oiva ratkaisu, taskuista kiinnostuneille suosittelen The North Facea.

Valinnassani keskittyisin yläosan istuvuuteen, taskujen asetteluun sekä lahkeiden pituuteen. Kaikki meistä ovat vähän eri pituisia, joten on tärkeää löytää sopivan mittainen housu. Monon päälle toki housu kuin housu laskeutuu, mutta jos housuja käyttää muulloinkin, on hyvä etteivät ne ole liian pitkät.

Tämä oli tältä erää tässä! Jos tykkäsit, laita juttu ihmeessä jakoon. Kysymyksiä ja kommentteja voi heittää alle.