NUTS Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumaan on enää silmänräpäys aikaa. Tarkoituksenani oli juosta siellä 53 kilometrin matka – ensimmäinen ultramatkani, mutta sairastelun takia jouduin tiputtamaan matkan 31 kilometriin. En ole voinut oikeastaan juosta puoleentoista kuukauteen, ja sitä ennen lähinnä hiihtänyt, joten Rukan reissusta tulee todellinen seikkailu.
En kuitenkaan ole lähdössä Oulankaan ensi kertaa. Olen käynyt vaeltamassa Karhunkierroksen klassikkoreitin kymmenen vuotta sitten, tarkalleen lokakuussa 2008. Silloin kiersimme sen väärään suuntaan ja osittain kuumetaudin kourissa. Harmaalta taivaalta vihmoi vettä ja mutaraidat housuissa ylsivät reisiin.
Nyt säöolosuhteet näyttävät rutkasti kesäisimmiltä – ennemmin pelkään, että päivästä tulee liian kuuma. Olen talviurheilija, helmikuun lapsi ja rakastan pakkasta. Kuumilla keleillä minusta ei ole oikein mihinkään.
Rukan pohjoisrinteet. Tästä meidän retkemme alkoi – ensi launtaina tästä alkaa viimeinen nousu Rukatunturin yli ennen maalia.
Ystäväni Helin vanha, sittemmin jo edesmennyt Karrimor Panther -rinkka. Klassikko sekin! Taustalla Rukan hiihtokeskus.
Maisemia Valtavaaran huipulta. Saa nähdä, ehtiikö viikonloppuna paljon niitä katsella.
Valtavaaran päivätupa.
Kiersimme tuolloin vuonna 2008 reitin tosiaan ikään kuin väärään suuntaan, aloittaen kaikista rankimmista nousuista.
Siihen aikaan kansallispuistoissa ja autiotuvilla liikkui aika paljon vähemmän porukkaa, joten saimme olla Porontimajoen autiotuvalla ihan keskenämme.
Kitkajoen vartta.
Porontimajoen tupa.
Maisemia Kitkajoelle.
Kuva on hieman tärähtänyt, mutta tykkään tästä tunnelmasta. Minä Kitkajokihaaran laavulla, sen jälkeen kun olimme käyneet uimassa jääkylmässä Kitkajoessa.
Nallokin oli silloin vielä nuori ja kirkkaan punainen!
Sumpit tuloillaan Kitkajoen varrella.
Muta ei loppunut kesken.
Kiutakönkäällä.
Kiutakönkään komeat kallioseinämät.
Ja mustat kuohut.
Matkalta kohti Taivalköngäksen tupaa. Kuumeilun takia jouduimme lyhentämään reitin ja rämpimään Maaninkaojaa pitkin päätielle josta liftasimme Sallaan, suoraan kylpylän poreammeeseen. Oli muuten silloinen Juukan kyläkauppias, joka otti meidät mutaisien kamojen kanssa kyytiin – jos olet kuulolla niin kiitoksia vaan!
Pipo silmillä 