Tältä erää työurakkani Mumbaissa on ohitse. Toissapäivänä vietin viimeiset hetket toimistollamme silppuroiden kaikkea materiaalia, joka kahden kuukauden aikana ehti kertyä.
Viimeiset päivät Mumbaissa ovat kuluneet kuin siivillä. On ollut illallisia, keikkoja, jouluostoksia.
Maanantaina kävimme Kristinin kanssa purjehtimassa. Vanha puuvene oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta jälleen yllätyin siitä, miten tietyt asiat ovat ympäri maailmaa aivan samanlaisia. Kuten purjeveneet.
Illalla olin myös naapurini Ashun pikkusiskon syntymäpäivillä. Minut istutettiin lattialle heidän muutaman neliön kokoiseen majaansa, ja minulle tarjoiltiin juhla-ateria. Koko 12 henkinen perhe istui ympärilläni ja katseli, kuin söin peltilautaselta riisiä, kurpitsakastiketta ja intialaista leipää.
Loppuillaksi minun oli kiirehdittävä syntymäpäiviltä vielä erään brittiläisen tuttavani illalliselle, jossa kävi ilmi, että kyseinen herra onkin prinssi Charlesin kavereita. Asunto sekä tarjoilut olivat sen mukaiset.
Toisin sanoen, matkustin muutaman tunnin sisällä intialaisesta ääripäästä toiseen. On vaikea sanoa, kummassa paikassa ihmiset tuntuivat onnellisimmalta.
Pipo silmillä 