Kertomuksia ulkoilusta, vapaalaskusta, kiipeilystä, vaelluksesta ja polkujuoksusta
Eikä se vieläkään lopu! Loivan yläosan jälkeen on laskettavana vielä harva metsikkö, joka jyrkkenee melko reilusti kohti Karhunjuomalampea. Kuvassa Hanna.
Minulta on kysytty usein, missä Pyhätunturilla on paras laskea. Asia ei ole yksiselitteinen. Jos puhutaan vain laskuista, on valittava hissioffareiden jyrkimmästä päästä Jackson tai Aittakuru. Mutta vastaus siihen, mikä Pyhätunturilla on parasta, on toinen.
Aamuaurinko nousi puiden takaa, kun hiihdimme kohti Karhunjuomalammen päivätupaa.
Rakkaimmat maisemat löytyvät tunturin pohjoispuolelta, sieltä missä ylitän Pyhä-Luoston kansallispuiston rajan. Hiljalleen ylös kohoavat tunturijonon rinteet, lumen peittämät havupuut ja kiviset kurut. Karhunjuomalammen sympaattinen päivätupa ja kansallispuiston muut taukopaikat.
Tämä osuus reitistä Pyhän takamaastoihin vie Pyhän pohjoisrinteiltä kohti Karhunjuomalammen päivätupaa. Se on Pyhän maisemista yksi ehdoton suosikkini, ja suuntaan sinne heti, kun laskukausi marraskuussa alkaa – ja viimeisinä päivinä vapun aikaan, kun lumi sulaa jo vauhdilla. Valo lävistää harvat puut, ja pienellä koukkauksella vasemmalle voin kurkata upeaan Isokuruun.Pienen nousun jälkeen ollaan Karhunjuomalammen päivätuvalla, jonne aamupäivän aurinko paistaa puiden takaa. Tuvassa on pari pientä pöytää sekä kaasuliesi.
On vaikea päättää, pidänkö enemmän noususta vai laskusta. Noustessa vedän keuhkoihin tunturin täydeltä ilmaa ja nautin hitaasti etenevästä matkasta. Laskut sujahtavat ohi nopeasti, eikä niihin ehdi pysähtyä. Mutta silloin kun lunta on, fiilis on mieletön. Lapin puuteri on omanlaistaan lunta – ehkä sen harvinaisuus saa sen maistumaan paremmalta.
Kun lähtee kiipeämään Karhunjuomalammelta ylös kohti Ukonhattua, jota pyhäläiset kutsuvat myös Kakkoseksi, metsä harvenee ja maasto muuttuu loivaksi tunturin rinteeksi. Kuvassa Miia.Lasku Ukonhatun päältä takaisin Karhunjuomalammen suuntaan on loiva, mutta lumi säilyy siellä usein hyvänä. Rentoon telemark-menoon se sopii oivallisesti. Kuvassa Heli.Pidän tämän puolen laskuista, sillä siellä saa aina olla rauhassa – suurin osa kävijöistä laskee alas jyrkempää eteläpuolta, jolloin nämä puuterikentät jäävät koskemattomiksi. Miia kurvailee.Tunturipuuteri on paras puuteri! Saara kuvassa.
Eikä se vieläkään lopu! Loivan yläosan jälkeen on laskettavana vielä harva metsikkö, joka jyrkkenee reilusti kohti Karhunjuomalampea. Kuvassa Hanna.
Lopun pätkät ovat tosiaan jyrkkiä, ja niiden kohdalla kannattaa olla tarkkana lumiturvallisuuden suhteen. Hannan komea telemark-käännös.
Pipo silmillä 