Taitoimme tanaan 363 kilometrin matkaa rajan yli 13 ja puoli tuntia. Tasta Kambodzhan puolella oleva 150 kilometrin osuus kesti 8 tuntia. Kaksi tuntia kestaneen rajanylityksen jalkeen paasimme onneksi bussiin, joka pysahtyi kolmen kilometrin jalkeen puolen tunnin kahvitauolle. Lipunmyyjan lupaama ilmastointi oli tietysti ’rikki’. En tieda miksi minusta tuntuu, etta olen kuullut tuon selityksen joskus aiemmin… Kuten esimerkiksi viime viikolla tai sita edellisella viikolla. Hassu sattuma.
Edellisenä päivänä olimme heranneet ennen auringonnousua, jotta ehtisimme ajoissa katsastamaan Angkorin temppelikaupunkia. Sotkimme kymmenen kilometrin matkan kaupungin porteille, jossa lipunmyyja kieltaytyi hyvaksymasta toista 20 dollarin seteleistamme. Tyyppi ei ilmeisesti ollut kuullut siita, etta eri vuosina painetut taalat saattavat olla erinakoisia. Jostain kumman syysta myos ongelman kohteena ollut seteli vaihtui jossain vaiheessa karhamaa toiseksi. Paasimme kuitenkin sisaan kun kaavimme taskun pohjalta epamaaraiset paikalliset setelit, jotka kelpasivat mainiosti.
Kiersimme temppeliraunioita kiertävän 40 kilometrin lenkin pyörillä, mikä oli mainio idea! Pysähyimme tietysti katsomaan muun muassa Tomb Raiderin kuuluisaa kuvauspaikkaa.
Kaiken kaikkiaan Kambodzha on ihan kiva maa. Viihdyimmehan siella huomattavasti kauemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Historian tapahtumat heittävät kuitenkin varjonsa maan ylle.
Turismin kannalta Kambodzha on todella vastakohtaisuuksien maa. Rantakohteet eivät välttämättä ole kehittyneet kaikista parhaimpaan suuntaan ja niissä näkee monia asioita, joilta haluaisi ummistaa silmänsä. Joka tapauksessa tuo polyinen ja mutainen mutta tietylla tapaa sympaattinen maa on nyt jaanyt taakse. Kohti Thaimaata ja kotia.
Pipo silmillä 