Huhhuijaa. Rankkaa tama lomailu. Toissapaiva kului surffatessa, eilinen paistinuunissa Mazunten rannalla. Seurauksena kramppeja ja lampohalvaus. En ollut aikaisemmin tajunnut, etta surffaaminen on noin rankkaa puuhaa, mutta kun kahden metrin aallot moyhentavat edestakaisin pari tuntia, niin vahemmastakin jo saa tarpeekseen. Mutta kivaa se oli, mustelmista huolimatta.
Puerto Escondidosta lahdettiin siis eilen aamulla ja Josén pick-upin lava toi viimeiset kilometrit hiljaiselle Mazunten kilpparirannalle mukavan vilpoisasti. Mutta siihen se vilpoisuus sitten loppuikin. En ole tajunnut aikaisemmin, etta jossain pain maailmaa voi olla nain kuuma. Hiki valuu noroina varjossakin ja yollakaan lampotila ei laske alle 30 asteen.
Kilppareihin tein lahempaa tuttavuutta Mazunten kilpparikeskuksessa, jossa niita lillui altaassa mielin maarin. Ne ovat kiehtovalla tapaa esihistoriallisia otuksia, eika niista oikein osaa sanoa mille planeetalle ne kuuluisivat. Tahtoo yhden lemmikiksi!
Pipo silmillä 