Rauman saaristo ja Raumanmeri on minulle osin tuttu jo aiemmalta retkeltä, kun kävimme toissakesänä yhteysaluksen kyydillä ulkosaariston Kuuskajaskarissa ja Kylmäpihlajalla. Silloin emme kuitenkaan kierrelleet lähimmillä saarilla, mutta tein retkikohdemuistioon merkinnän; tänne olisi palattava!
Tänä kesänä, kun kotimaankohteita on ehtinyt kiertää enemmänkin, päädyimme heinäkuussa myös Raumalle.
Aloitimme melomisen Rokinnokasta, jonne olimme sopineet Rannikon seikkailut -nimisen vuokra- ja opastusfirman kanssa treffit. Saimme heiltä kaksi kajakkia alle, ja lähdimme melomaan kohti Reksaarta. Tuuli puhalsi lounaasta, joten Rokinnokasta pohjoiseen keli oli varsin suojainen – muistutti enemmänkin sisävesimelontaa, vaikka olimme merellä.
Rantauduimme Reksaareen eteläisen vieraslaiturin viereen. Sitä ei ollut merkattu karttaan, mutta kyltit näkyivät hyvin väylälle. Laitoimme leirin pystyyn. Päivä oli ollut todella lämmin ja rantakalliot olivat vielä illallakin vielä aivan kuumia.
Saaressa oli yllättävän hiljaista. Rauman saariston monet kohteet ovat käsittääkseni (ja edellisten kokemustemme perusteella), paikkoja, johon veneilijät kokoontuvat usein viettämään iltaa. Nyt seureita oli vain muutama, vaikka viikonloppu oli lämmin. Saimme olla koko illan ja aamun aivan omassa rauhassamme.
Telttana meillä oli tällä kertaa hieman painavampi glamping-teltta, the North Face Homestead Domey 3. Siinä on kolme ovea sekä kattoikkuna, jonka voi kirkkaalla kelillä jättää auki. Minulta oli juuri viikko sitten varastettu molemmat Cumuluksen untuvapeittoni pakettiauton mukana, joten makuupussina oli tällä kertaa melko lämmin Haglöfsin LEO 10. Valtterilla oli Cumuluksen Quilt 250, joka oli nukkujan mielestä oikein mukava ja lämmin.
Seuraavana aamuna kävelimme saaren luontopolun ja kävimme aivan saaren pohjoiskärjessä olevalla tulipaikalla. Kävelylenkille kertyi pituutta n. 10 kilometriä, joten se olisi myös oiva polkujuoksulenkki.
Sen jälkeen lähdimme taas vesille. Ajatuksenamme oli ensin kiertää koko Reksaari, mutta etelätuuli oli voimistunut sen verran, että paluumatka Reksaaren pohjoiskärjestä Rokinnokkaan olisi ollut aika siivu vastatuulessa. Kävimme siis melomassa hieman Reksaaren etelä- ja itäpuolisissa salmissa, ennen kuin lähdimme takaisin kohti Rokinnokkaa.
Reksaarta kiertävät salmet ovat paikoin varsinaisia kaislikkolabyrinttejä.
En ollut tajunnut aikaisemmin, että tämä Garminin kellossa näkyvä karttahan on erinomainen apu myös meloessa, kun puhelinta ei voi pitää koko ajan esillä. Sinne voi tosiaan ladata Suomen valtion ilmaisen maastokartan, jossa näkyvät paitsi vesiväylä, myös lähes kaikki retkeilyalueet ja niiden palvelut kuten wc:t. Karttaan on myös piirretty luonnonsuojelalueet, joten siitä on helppo tarkastaa, millaisella rajoitusalueella tarkalleen liikkuu.
Meloessa suunnistaminen on erityisen haastavaa, koska mereltä käsin ei näe maaston muotoja, ja rantaviivankin muodot ovat hankalia hahmottaa. Meillä oli paperikartta, jonka saimme kajakkien mukana sekä kajakkiin kiinnitettävä melontakompassi, joka myös tuli heidän kauttaa. Valtteri suunnisti niiden mukaan ja minä seurasin reittiä Garminista.
Palautimme kajakit klo 15 maissa. Vajaan vuorokauden mittaiselle vuokralle ei kertynyt hintaa kuin 80 euroa, joka oli mielestäni ihan kohtuullinen kahdesta kajakista.
Esitteen kartta kuvana alla. Kuten siitä näkyy, Nurmeksen, Aikonmaan ja Reksaaren väliin jäävä alue on hyvin suojaisa, eikä siellä käynyt kova aallokko. Kävimme melomassa myös pätkän verran Nurmeksen eteläpuolella, mutta siellä aallokko oli reippaan lounatuulen takia jo ihan reipasta.
Pipo silmillä 