Yhteistyössä: Jalanjälki juoksuvalmennus, Buff, CamelBak, Merrell
Tuijotan keittiön ikkunasta ulos harmaaseen lonkerokeliin. Pöydällä on läppäri ja kahvikuppi. Olin ajatellut, että kirjoitan tästä tämän blogijutun nopeasti aamukahvin jälkeen, ja sitten lähden juoksuohjelmassa odottavalle kolmen tunnin pitkikselle.
Kello on kaksi. Niin tyypillinen tarina viime viikoilta ja siitä, miten jostain syystä ulos jäisille poluille lähteminen tuntuu todella vastenmieliseltä. Ei sen takia, että en jaksaisi juosta, vaan sen takia, että tiet ainakin täällä Itä-Helsingissä ovat olleet peilijäätä kohta kuukauden putkeen. Vaikka omistan ihan hyvät nastakengät, en kerta kaikkiaan jaksaisi enää niiden kolhoa tuntumaa tiehen.
Nastoja on tänä talvena tarvittu.
Kysyin toissapäivänä Jalanjäljen valmeltajalta MP:ltä, miten ihmeessä tästä jääkaudesta oikein selviää täysijärkisenä.
”Hyvin mielin vaan ja muistaa, että ehkä kevät joskus tulee vielä 😀 Voi myös kokeilla uusia lajeja ja miksata harjoittelua, kunhan muistaa pitää myös säännöllistä juoksua mukana. How about luistelellen töihin?”, sain vastauksen.
Tähän kiteytyy mielestäni juuri se meininki, johon Jalanjäljen tyyppien kanssa samaistun ja minkä takia tämä valmennus tuntui alunperinkin hyvältä idealta. Kun tuskailen välillä milloin mistäkin juoksuun liittyvästä, heiltä löytyy aina sopivat sanat siihen kohtaan. Mielikuva hokkareista Porkkalankadulla naurattaa niin paljon, että lenkkari kevenee kummasti.
Sveitsissä oli mukana nastoista kevyt matkaversio, jotka laitetaan kengän päkiän ympärille. Nuo vievät vähän tilaa, ja toimivat hyvin kotonakin, jos on epävarma siitä, tarviiko nastoja koko lenkillä.
Kun kolmen tunnin lenkeistä tuli normaalia
Kun palasin Sveitsistä, minulla alkoi niin sanottu kovempi treenijakso. Se tarkoittaa siis minun tasollani sitä, että juoksua on määrällisesti minulle paljon (50-60 minuuttia melkein joka päivä), minkä lisäksi muutamia kovempia vetotreenejä sekä viikonloppuisin 2-3h pitkikset. Ensinvilkaisulla ohjelma hirvitti, mutta huomasin, että kun lähdin tekemään noita pitkiä harjoituksia, eivät ne olleetkaan niin kamalia mörköjä, kuin mitä etukäteen luulin.
Kuten olenkin aiemmin kirjoittanut, sairastelin oikeastaan koko syksyn, enkä päässyt kunnon harjoittelurytmiin. Kun juoksutreenit sen jälkeen alkoivat, huomasin, että kropalla kesti useita päiviä tottua siihen, että nyt treenataan käytännössä joka päivä. Mutta koska olen kuitenkin hiihtänyt ja skinnaillut talven aikana flunssasta huolimatta, pääsin treenin vauhtiin yllättävän hyvin. Juokseminen alkoi tuntua jo toisella viikolla kivalta. Ensimmäistä kertaa varmasti syyskuun jälkeen tuntui myös siltä, että uskalsin ja pystyin nostamaan sykettä lähelle maksimitasoa. Toistuvat flunssat syksyllä tekivät minut hyvin varovaiseksi.
Treenit sujuivat siis hyvin. Alkoi tuntua siltä, että tästähän voi tullakin jotain. Ensimmäinen pitkä lenkki tuntui jaloissa aika pahalta, mutta toinen sujui jo paljon paremmin. Kaverini Miian kanssa, joka treenaa myös Jalanjäljen kanssa, puhuimme jo ihan kasuaalisti viikonlopun pitkiksistä ja siitä, mihin väliin kolmen tunnin lenkin kulloinkin ajoittaa. Ihmiset katsoivat kuin tärähtäneitä. Kun tähän polkujuoksukuplaan on ikään kuin vahingossa vajonnut yhä syvemmälle, unohtuu se, että nämä jutut saattavat kuulostaa hieman erikoisilta.
Kolmen tunnin pitkiksellä, jonka väliin piti tunkata Paloheinässä vielä vertikaalimetrejä. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa kävi mielessä, että jotkut ovat tähän aikaan lauantaina skumppabrunssilla. Vertikaalimetrit jäivät vajaaksi tavoitteesta, mutta juoksin sitä vastoin enemmän. Joka tapauksessa, olin jälkikäteen aivan sairaan ylpeä siitä, että menin ja tein treenin.
Miten nämä lenkit oikein aikataulutetaan?
Kun kalenteriin yhtäkkiä ilmestyy aikaisempaa enemmän treeniä, pitää miettiä vähän tarkemmin, miten kaiken järjestää. Tämä on mielestäni hankalin osuus valmennuksessa, jonka kanssa tuskailin jo viime syksynä, mutta flunssien takia en päässyt niidenkään osalta kunnon rutiiniin.
Tykkään vapaa-ajalla puuhata paljon kaikkea aina kiipeilystä retkeilyyn, mökillä käymiseen ja blogin pitämiseen. Kun päälle lisää sen, että aika usein innostun töistäkin niin paljon, että jään työpaikalle iltamyöhään, tulos on kalenterikaaos. Kun tekemistä on aikataulutettu paljon, enkä pysty pitämään vaikka töistä lähtemisen aikataulusta kiinni, syntyy dominoefekti, joka saattaa kestää useamman päivän. Tiedän, että minun pitäisi rakentaa aikatauluuni enemmän puskurivaraa, mutta kun on niin paljon kivoja asioita mitä haluaisi tehdä!
Onneksi Jalanjäljen MP ja Juuso jaksavat aina neuvoa mitä tehdä, kun laitan viestiä, että nyt jäi tämä tai tuo lenkki tekemättä tai että teinkin vahingossa väärän treenin, koska katsoin kiireessä huolimattomasti treeniohjelmaa (kyllä, tämäkin on mahdollista!). Luulen, että olen heidän valmennettavistaan pahimmasta päästä – Stravan ja muun empirisen havainnoinnin perusteella kaikki muut juoksijat tuntuvat yhtä järjestelmällisiltä ja kurinalaisilta kuin Karo Hämäläinen kirjassaan ”Miksi Juoksen” – mutta yritän antaa sen olla häiritsemättä. Yritän kuitenkin parhaani, ja tämä on kivaa! Lyhyessäkin ajassa saa fiilistä siitä, että pystyy juoksemaan pidemään ja reippaampaa vauhtia.
Vinkit jääkeleillä juoksemiseen
Tässä tiivistettynä vielä ohjeet, mitkä olen saanut talvikeleillä juoksemiseen:
- Kovemmat treenit tulisi tehdä sisätiloissa radalla tai matolla loukkaantumisten välttämiseksi.
- Reittien suunnitteluun kannattaa käyttää enemmän aikaa – sulaa pätkää löytyy yleensä, kun vain malttaa miettiä ja etsiä.
- Jos juoksee paljon nastakengillä, pitää säännölliseen kehonhuoltoon ja lihaskuntoon kiinnittää tavallista enemmän huomiota.
- Pk-treenejä voi tehdä hiihtäen tai miettiä muita mahdollisia treenimuotoja. (Tosin hiihtäminenkin on näillä jääkeleillä vähän niin ja näin).
Jos valmennus ja polkujuoksut kiinnostavat, Jalanjäljellä on myynnissä paketteja kaikkiin Trail Tourin kisoihin. Ne sisältävät etävalmennuksen sekä kisapaikan (monet kisoista on jo myyty tai myydään loppuun). Täältä löytyy lisätietoa: http://jalanjalki.com/trail-tour-finland-kisapaketit.html