Vapaalasku Varusteet

Ensimmäisten vapaalaskuvarusteiden hankinta

Varusteyhteistyö, jutussa esiintyvät merkit: Ortovox, Extrem Skis

Mikä on varma syksyn merkki? Se, että käytettyjen laskuvälineiden kauppa pikkuhiljaa käynnistyy.

Sain juuri blogiin kysymyksen siitä, mistä varusteiden hankkiminen kannattaisi aloittaa, ja mitä vinkkejä minulla olisi. Chattailimme jonkin aikaa, ja päätin että ehkä nämä kannattaa laittaa myös tänne blogiin muidenkin luettaviksi.

Osa jutuista on suoraan kopioitu chatista, joten ovat sen tyylisiä. Jotta sain tämän pidettyä edes jossain järkevässä mitassa, olen oikonut mutkia ja koittanut nostaa esiin itselle olennaisimmat asiat. Voi olla että yksityiskohtaisemmilla varusteasiantuntijoilla nousee jutun jälkeen savu päästä – pahoittelut!

Lumiturvallisuusvälineet – hanki omat ja opettele käyttö

Perussettiin kuuluu piipperi, sondi ja lapio. Nämä siis kuuluu olla aina mukana kun lähtee takamaastoon. Sanoisin että omat on helpompi ostaa kun on päässyt ensin kurssilla testaamaan. Esimerkiksi Pyhän vapaalaskukursseilla saa hyvän intron varusteisiin. Käsitykseni on, että jos ostaa uudet niin mitkään ei ole huonoja, mut esim Ortovox, Pieps ja Mammut on ainakin piippereissä yleisiä hyviä merkkejä. Itse teen blogiyhteistyötä Ortovoxin kanssa, ja tykkään omasta 3+ -piipperistäni.

Oma lumiturvallisuussettini on Ortovoxin 3+ -setti (blogiyhteistyö). Edellinen settini oli ensimmäinen ostamani, melko edullinen, joten tämä on ollut selkeä parannus. Avabag-paukkureppu on myös ollut kevyt ja mainio – painon takia en vaihtaisi vaikka joku tulisi tarjoamaan sähkökäyttöistä vaihdossa. Mutta paukkureppu on kuitenkin varuste, jota ei mielestäni vielä aloittaessa välttämättä tarvitse hankkia, joten en ottanut niitä tähän juttuun mukaan sen enemmin.

Olen sitä mieltä, että lapion kandee olla metallia, muovisella ei tee mitään. Mitä pidempi varsi (esim kaksiosainen), sen parempi kaivaa. Lapiota ja sondia tarvitaan myös esimerkiksi lumikuoppien kaivamiseen lumipakan arvioimiseksi, joten niitä kannattaa miettiä siltäkin kantilta. Lapiota valitessa on hyvä tehdä mielikuvaharjoitus: minkälaisella lapiolla mieluiten kaivaisit pakkautunutta lumipenkkaa 30 minuuttia? Muovinen vaihoehto unohtuu siinä vaiheessa nopeasti.

Käytimme lapioita Georgiassa vuoristomökin terassin luomiseen lumesta.

Sondien eroista en tiedä kovin tarkkaan. Karkeasti voi kai sanoa, että sondeissa rahalla saa keveyttä – toki on hyvä huomioida, että pituuskin vaikuttaa painoon. Pituudet vaihtelevat välillä 220cm – 330cm (ainakin). Mun sondi taitaa olla 240cm. Sondilla voi varsinaisen lumiturvallisuuskäytön lisäksi mitata esimerkiksi lumen syvyyttä.

Lumiturvallisuusvälineistä löytyy verkosta paljon tietoa, jos lähtee tarkemmin speksaamaan. Sanoisin kuitenkin että kamojen ominaisuuksia tärkeämpää on se, että osaa käyttää omia varusteitaan ja pitää ne aina mukana. Harjoittelu on syytä aloittaa kurssilla ja muistaa kerrata joka vuosi, ei vain lajia aloittaessa.

Suomesta kamppeita saa esim. Camusta, Scandinavian Outdoor Storesta, Varuste.netistä ja verkosta; esim Sport-Conrad ja Bergfreunde.

Mistä saa käytettyjä laskuvälineitä?

Laskuvälineistä erityisesti suksia saa hyvin käytettynä, kun taas vaikkapa naisten splittien osalta second hand -tarjonta on heikompaa. Facebookin Laskukamapörssi ja verkossa Relaa.com ja Tori ovat hyviä kauppapaikkoja. GoExpo Winterissä on aina divariosasto, josta voi tehdä löytöjä.

Kannattaa muistaa myös vakuutus ja mm. matkatavaroiden enimmäiskorvausmäärä! Näillä rojuilla rajat paukkuu nopeasti.

Mitkä siteet?

Suksisetin pohdinta on hyvä aloittaa sidevalinnasta. Haluatko nk. ”tech” eli ”pinnisiteet” vai ”tavalliset” randositeet?

Tavalliset muistuttavat alppisiteitä, niissä vain lähtee ikään kuin koko side pohjaa myöten irti randomoodissa. Useimmat vuokrakamat ovat tällaisia. Niillä laskutatsi (ja laukeaminen kaatuessa) on samantyyppinen kuin tavallisilla, mut painavat kuin synti.

Tech-siteissä kiinnitys on ihan erilainen, side tulee ”pinneillä” kiinni monon etuosan sivuun. Niitä löytyy myös eri kaliiperilla, mutta yleisesti ottaen ovat reilusti kevyempiä siteitä.

Jos ei laske kovin agressiivisesti ja tykkää skinnailla, virallinen suositukseni taipuisi kyllä tech-siteisiin keveyden vuoksi. On hyvä tiedostaa, että ne eivät välttämättä irtoa jalasta yhtä hyvin kuin tavalliset, tai sitten lähtevät väärässä tilanteessa. Kaikissa tech siteissä ei ole jarruja, jolloin ne kiinnitetään karkuremmeillä monoon. Itse kaaduin melko kovasta vauhdista kiveen Norjassa viime keväänä, ja ensimmäistä kertaa tech-siteet lähtivät molemmista jaloista ja sukset sinkoilivat karkuremmeissä ja kolisivat kypärään ja ties minne kun menin puolivolttia ja kuperkeikkaa kierroksen. Kun tilanne oli ohi, ja totesin onneksi ettei mihinkään sattunut (paitsi sukseen) olivat karkuremmit niin solmussa keskenään, että ne piti irroittaa monoista, että sain ne selvitettyä. Jos ne taas olisivat olleet jarrulliset, olisi jompikumpi suksista nyt varmasti vuonon pohjassa. No, ei ehkä ihan mutta jarruthan eivät yleensä riitä pysäyttämään vauhdissa irti lähtenyttä suksea, vaan se saattaa jatkaa matkaa monta sataa metriä, jos rinnettä riittää.

Epävirallinen mielipiteeni on, että en oikein ymmärrä miksi ihmeessä joku haluaisi randoilla yhtään enempään ns. perinteisillä, painavilla randositeillä – ainoastaan jos laskee paljon hissipyydaa ja vain silloin tällöin skinnailee, sitten ehkä ymmärrän perinteisen valinnan. Tai ehkä jos laskee Alaskassa kovaa jyrkkiä mäkiä?

– Itse olen valinnut suksiini tosi kevyet Atk:n Haute Route -siteet, jotka sopii Lapissa hiihtelyyn. Ne eivät ole kovin aggressiiviseen laskuun sopivat, mutta itse käytän – toistaiseksi – suksia lähinnä Lapissa ja muualla lumilautaa, joten ne ovat toimineet kivasti tarkoituksessaan eli tunturihiihdossa.

Entä ne sukset?

Suksien valinta onkin sitten jo paljon enempi makuasiaa. Minulla on menossa viidennet vapaalaskusukset, ja seuraavat opit olen kerännyt matkaan:

– Tykkään kohtuu lyhyestä kääntösäteestä. En laske niin kovaa, että tarvitsisin junakiskoja. Armada TST:n 14 metrin kääntösäde oli kuitenkin liian lyhyt, sopivampi siitä ylöspäin, ehkä 16-19? Tämä minulle siis (171cm, 65kg, laskutyyli ehkä hieman, ei paljon, keskimääräistä kovempaa, jos naisten luokkaa katsoo).

– Tykkään pitkistä suksista. Nykyinen suksi on 179cm, ja suht lyhyehkön kääntösäteen kanssa oikein kiva. Vyötärö pitää mielestäni olla yli 100mm, ja kärjistä mielellään jotain 130-140mm. Suksen profiilissa on hyvä olla vähän ”rockeria”, joka tarkoittaa ikään kuin suksen kärjen osaa, joka ei ole enää kanttaavaa suksea. Tekee suksesta vähän banaanin näköisen.

– Hiilikuitu eli carbon on materiaalina toiminut mun laskuissa hyvin, ja hymyilen joka kerta kun otan sukset käteen, koska ne eivät paina mitään. (Painossa tietysti myös siteillä on iso merkitys).

– Mitäs muuta suksista? Ne ovat vähän sellainen homma että you live and you learn. Kuten sanottu, nyt viidennet menossa ja alan pikkuhiljaa oppia, mistä pidän. Mulla on järjestyksessä ollut seuraavat sukset:

– Karhun tellut, kapeat ja lyhyet, ei niistä sen enempää

– Armada TST 174 (miesten) sekä tellu että alppisiteillä – näissä kääntösäde vähän liiian lyhyt

– Rossignol S7 177cm (miesten) tellusiteillä – yhdet parhaimmista suksistani, mutta liian painavat

– Dynafit Manaslu 174cm (miesten) tellusiteillä – en tiedä mitä ajattelin. Olihan näillä hyvä vetää Pyhän Randonnee -kisa, jos ei muuta. Lyhyet ja kapeat ja muutenkin oudot

– Extrem Opinion Carbon 108cm (nämäkin miesten!) tellu- ja alppisiteillä (blogiyhteistyö) – kevyet ja mukavat laskea.

Uusia suksia kannattaa tulla ihmettelemään GoExpoon ja Vapaalaskufestareille, ja jututtaa esittelijöitä. Siellä tiskien takana päivystää Suomen kokeneimpia vapaalaskijoita!

Extrem Opinionit hiilikuituversiona ja… ainiin, sauvat!

Sauvat

Mulla on 11 vuotta vanhat Black Diamondin 3-osaiset Expeditionit, jotka kestää ja kestää, vaikka toinen sompa on ollut viimeiset kaksi kautta jesarilla kiinni (nämä siis kuvassa). Lautailukäyttöön ostin toissatalvena ne vielä pienempään pakkautuvat BD:n Kompressorit, mutta niistä hajosi nivel viime keväänä. Menee onneksi varmaan takuuseen, koska ei ollut mikään erikoistilanne. Mutta siis: BD on ainakin ollut hyvä, myös Lekillä on hyviä teleskooppisauvoja. Ja jos menee vain suksilla, eikä tarvi pakata sauvoja reppuun, kaksiosaiset riittävät hyvin. Teleskoopit niiden on kuitenkin hyvä olla, koska ylös mennessä haluaa usein pidentää sauvoja.

Vai ehkä sittenkin splitti?

Tässä kohtaa vedän mutkat suoriksi: kannattaa hankkia splitti, jossa on tarpeeksi pitkä nose, koska muuten upottaa. Kovaa laskiessa laudan kuin laudan saa helpommin kellumaan, mutta usein kuitenkin lasketaan vähän loivempaa ja vähän hitaampaa. Silloin laudat, joissa on lyhyt nokka ja joissa ei saa siteitä tarpeeksi taakse, sukeltavat lumeen.

Mulla on nyt käytössä Jonesin naisten Solution 152-senttisenä, jonka ostin viisi vuotta liian myöhään – sinniteltyäni huonolla (liian lyhytnokkaisella) splitillä aivan turhaan.

Splittisiteistä Karakoramit ja Sparkit ovat käsittääkseni yhtä hyviä. Burtonin splittisiteet ovat kai käytännössä sparkit, mutta eri logoilla. Tavallisten siteiden kiinnitystä Voilen setillä en suosittele, en ainakaan itse saanut niitä kunnolla kohdilleen ja systeemi myös painoi aika lailla.

Splitti kainalossa, matkalla mäkeen Georgian Svanetiassa. Lähtövalmiina myös laskukamujen menopelit: Burtonin splitti ja Black Crowsit jämerillä tech-siteillä. Jalassa Salomonin Moxiet.

Ja monotkin pitäisi hankkia…

Monojen valintaan vaikuttaa tietysti sidevalinta. Tech-siteisiin pitää olla yhteensopiva mono, jossa on kolot pinneille. Näitä löytyy Salomonilta, Dynafitilta, Headilta, Scarpalta, Nordicalta, Black Diamondilta…

Monot on vaikea ostaa sovittamatta, joten niidenkin osalta parhaat apajat lienevät GoExpossa. Nykyään kaikki monot saa lämpömuovata, se kannattaa tehdä esim suksivuokraamossa.

Mulla on käytettynä ostettu Dynafitin naisten mono, joka on kapea. Se on mallia fast & light eli ei kovin jäykkä ja tuntuu randotessa mukavalta, laskiessa niiaa myös aika paljon, jopa vähän liikaa. Eli ei full send -hommiin liian kevyttä monoa.

Lautakengissä vapaalaskussa on kiva olla normaalia jäykemmät kengät. Naisten jäykimmät kengät löytyvät Salomonilta, pari vuotta sitten toisiksi jäykin malli oli Kiana sekä jäykin Moxie, jonka hankin ja olen ollut ikionnellinen sen kanssa alkushokin jälkeen (se oli vanhaan Burtonin tohveliini verrattuna kuin skimbamono.)

Näihin mutkiin mun hyperkevyet monot oli vähän turhan joustavat.

Skinit: mikä materiaali?

Näissäkin löytyy, nailonia, mohairia, sekotusta, liimattomia skinejä. Mun parhaat skinit on olleet Kohlan mohair-nylon-sekoitusta, perinteisellä liimapinnalla. Kohlan nylon-skinikin luistaa hyvin nykyisessä suksessa. G3 nylon-splittiskini on painavampaa matskua, pitävämpi ja vähemmän luistava. G3:n liimasta olen kuullut muilta (itseni lisäksi), että liima menee ajan myötä aivan liisteriksi. Kohlan skineissä vastaavaa ei ole käynyt, niitä on ollut mulla kahdet.

Gekkon imukuppiskinit ovat olleet täysi fiasko, kun olen kavereiden painimista katsellut. G3:t ovat kestäneet jäätymistä ja kastumista parhaiten (mutta vievät eniten jerkkua reisistä).

Että tiedä nyt näistä.

Kovassa käytössä olleet G3-splittiskinit

Rahaa palaa

Tässä vaiheessa on vielä mahdollista harkita uudelleen lajin harrastamista 😀 Mitä näihin varustehankintoihin tulee, paluuta ei ole. En ole edes puhunut laskuvaatteista, kypärästä, laskulaseista. Jokaisesta varusteesta voisi tehdä oman blogijutun. Mutta niin se menee, kun laskut alkavat innostaa, myös varusteet saavat uudenlaista merkitystä. Ja halvalla näistä hankinnoista ei pääse, vaikka ostaisi käytettyjäkin. Käytetyillä on hyvä aloittaa, niin pääsee kärryille siitä, mistä itse pitää. Harmi kyllä erityisesti naisten välineiden osalta käytettyjen varusteiden määrä on Suomessa pienehkö.

Ja tässä mielestäni tärkein oppini (kantapään kautta!): jos välineet eivät tunnu omilta, kannattaa laittaa ne reippaasti kiertoon, sen sijaan että sinnittelisi esimerkiksi väärän kokoisen lumilaudan kanssa. Hiertävistä monoista nyt puhumattakaan. Vääränlaisilla ja epäsopivilla kamoilla harrastuksesta ei saa paljoa irti.

Ja tietysti, kaikissa mahdollisissa testipäivissä kannattaa testailla, ja vaihtaa kaverin kanssa kamoja jos mahdollista. Niin voi minimoida mahdolliset virhehankinnat, vaikka joitakin varmasti tulee matkan varrella.

Seuraa Instassa: https://instagram.com/piposilmilla

Seuraa Facebookissa: https://facebook.com/piposilmilla

Lisää aiheesta:

Miten vapaalaskun voi aloittaa?

Mitä jos vapaalasku pelottaa?

Mahdoton tehtävä: vapaalasku ja parisuhde?

Naisten vuoro: Pyhän Mimmifreekend ja miksi se on tärkeä

Näin pakkaan laskurepun

Näin pakkaan laskureissun tavarat 23kg laukkuun

Lyngen ja vapaalasku – ensikertalaisen opas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s