Georgia on alkanut kehittää Svanetiaa talvimatkailukohteena vasta hiljattain. Sen kaksi hiihtokeskusta ovat molemmat valtio-omisteisia ja niistä ensimmäinen, Hatsvali (tai Mestia) on auennut vuonna 2012. Korkeammalla sijaitsevan Tetnuldin hissit pyörähtivät käyntiin 2014.
Svanetiassa ei siis ole totuttu näkemään vierailijoita talvisaikaan, eikä sen infratruktuuri vielä kestä kovin suuria piikkejä vierailijamäärissä. Pahin ruuhka on paikallisten mukaan uuden vuoden aikaan, jolloin kylässä ja rinteillä olikin paljon venäläisiä turisteja.
Tetnuldin (4858m) huippu toppihissin ala-asemalta kuvattuna.
Kaksi eriluonteista hiihtokeskusta
Hatsvali on metsälaskukeskus
Hatsvali (Mestia Ski Resort) sijaitsee Mestian kylässä. Sen yläasema on 2347 metrin korkeudessa, juuri puurajan tuntumassa, ja offarilasku on metsää. (Katso rinnekartta) Varsinaisia rinteitä on kaksi, minkä lisäksi metsiin on ylhäältä laskijan oikealle katsottuna hakattu muutamia aukkoja offarilaskua varten. Hatsvalin ala-asema sijaitsee 1865 metrin korkeudessa, eli reilut 300 metriä Mestian kylää korkeammalla. Kaudelle 17/18 avautui nopea tuolihissi, jolla pääsee kylän laitamilta käden käänteessä ala-asemalle. Hatsvalin metsät ovat ylhäältä koivua ja alempana havupuuta. Metsä on tiheähköä, joten hurjaa vauhtia siellä ei pääse luukuttamaan. Aukoilla kelpaa pomputella lumityynyiltä toiselle.
Hatsvalissa oli yllättävän paljon vapaalaskijoita, ja jos lumisateen jälkeen mieli laskea hissilinjojen aluksia, oli syytä olla varhain liikkeellä (tosin hissien aukeamisajat ovat viitteellisiä: useampana aamuna hissit aukesivat vasta puoli tuntia virallisen alkamisajankohdan jälkeen). Hatsvalin harjanteelta laskijan oikealle katsottuna saa kuitenkin hauskoja laskuja, kunhan vain osuu metsässä oleviin aukkoihin, joita löytyy sekä lähempänä että kauempana. Yllättävän kaukaakin pääsee poikkaria pitkin takaisin hisseille jopa lumilaudan kanssa.
Laura Hatsvalin metsässä.
Valtteri Hatsvalissa.
Minä Hatsvalissa.
Hatsvalissa on kaksi rinneravintolaa, yksi ylhäällä ja yksi alhaalla. Palvelu niissä oli georgialaiseen tapaan verkkaista. Erikoispiirteenä mainittakoon ala-aseman baarin äänentoistolaitteet, jotka takasivat sen, että georgialaisesta teknosta saattoi nauttia kilometrinkin päässä hiihtokeskuksesta.
Tetnuldi on Svanetian uusin ja isoin keskus
Alueen toinen hiihtokeskus, Tetnuldi sijaitsee nimensä mukaisesti Tetnuldin (4858m) rinteellä. Sen hissit nousevat 2265 metristä aina 3165 metriin saakka. Alemmilta hisseiltä löytyy mukavaa metsälaskua, ja ylähissit kuljettavat komean harjanteen reunalle, josta on laskettavaa offaria oikeastaan mihin suuntaan vain. (HUOM: en ota tässä kantaa lumiturvallisuuteen, se on jokaisen syytä arvioida itse). Tetnuldin ylähisseiltä voi laskea myös läheisiin kyliin, kuten Adishiin. Niistä on järjestettävä paluukyyti erikseen.
Tetnuldiin on matkaa Mestiasta noin 15 kilometriä, mutta tie nousee jyrkästi – parhaimmillaan 12% – joten matkaan kuuluu helposti 30-45 minuuttia. Tie pidetään verrattain hyvässä kunnossa, mutta kunnollinen, iso neliveto on tarpeen. Meillä ei ollut lumiketjuja, mutta monet käyttivät.
Tetnuldin hiihtokeskus.
Valtteri laskemassa alas toppihissin harjanteelta.
Tetnuldissa on yksi rinneravintola, ensimmäisen hissin ala-asemalla.
Olimme reissussa alkukaudesta, joka oli vielä Svanetiassa 17/18 poikkeuksellisen lämmin, joten epävakaa lumitilanne rajoitti melko reilusti laskumahdollisuuksiamme. Laskimme Tetnuldissa pääasiassa pohjoisen ja lännen suuntaisia seiniä.
Tetnuldissa on valtavasti potentiaalia. Porukkaa ei uudenvuoden ruuhkahuipun jälkeen ollut nimeksikään. Yhtenä puuteripäivänä tuntui melkein, että keskuksessa olivat pöllyttelemässä me sekä hiihtokeskuksen ski patrolit.
Randomaisemissa on mistä valita
Hiihtokeskusten ulkopuoliseen laskuun Svanetiassa on loputtomat mahdollisuudet. Korkeimpia huippuja ja suojaisimpia kuruja voi kuulemma laskea vielä lokakuussa – alkukesä on vielä mainiota laskuaikaa. Parhain laskuaika Svanetiassa ylipäätään on vasta helmikuusta eteenpäin.
Palaamassa Tetnuldin lähirandoilta hisseille. Kuva: Laura Wirtavuori
Kuten jo yllä mainitsin, lumitilanne oli meidän oleskelumme aikana melko epävakaa, joten randoretketkin olivat leppoisaa kurvailua hiihtokeskuksen läheisyydessä. Kävimme kerran Ushgulissa, jossa kiipesimme suoraan kylän itäpuolelle olevalle pienelle nyppylälle (2970m, vertikaalinousua noin 800m kylästä). Lisäksi laskimme Tetnuldin pohjoispuoleiseen kylään sekä kävimme hieman tutustumassa eteläpuoleisiin mäkiin. Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme randoretkellä Esterin kylästä käsin, mutta arvioimme aikataulun väärin emmekä ehtineet nousta kovin ylös ennen kuin keli lämpeni liiaksi. Esterin kylä sijaitsee noin 30-45 minuutin ajomatkan päässä Mestiasta (takaisin kohti Zugdidia).
Aamulla Ushgulissa. Matka Mestiasta sinne kesti noin kaksi tuntia, joten starttasimme viideltä. Kuvassa kello on noin seitsemän.
Aurinko alkoi nousta juuri kun lähdimme skinnaamaan.
Maisemaa auringon noustua.
Tommi menossa alas.
Hyttetour Ushban rinteille
13 laskupäivästä vietimme puolitoista päivää hyttereissulla. Oppaamme ja kontaktimme Nick on rakentanut vuoren rinteelle alppimökkiä muistuttavan tuvan, jonka vuokrasimme käyttöömme yhdeksi yöksi. Rakennus muistutti mukavuuksiltaan suomalaista autiotupaa – sillä erotuksella että ikkunoista näki pitkälle alas laaksoon.
Mestian kylästä kiivettävää ylös mökille kertyi vajaat 1000 vertikaalimetriä. Käytimme siihen reissun ainoan ”välipäivän”. Tuvalla vietetyn yön jälkeen skinnailimme ylöspäin Ushban juurta, mutta lumiolosuhteiden takia emme menneet korkeammalle. Päivän päätteeksi laskimme tietä pitkin alas.
Maisemat mökin ikkunasta.
Nickin mökiltä pääsi kätevästi ylemmäs Ushban rinteillä.
Laura lähdössä mökin pihasta.
Jos menette Svanetiin, kannattaa kontaktoida Nick Phaliani. Hän on kotoisin Mestiasta ja tunsi paikat kuin omat taskunsa.
Näin jälkeenpäin kun miettii, on ehkä ajateltava niin, että Svanetian kokoista paikkaa ei voi ottaa haltuun yhdellä matkalla. Tämä reissu oli tutustumismatka, mutta koko paikan valtavan potentiaalin nähtyään on vaikea uskoa, etten palaisi sinne joskus. Ajankohdaksi valitsisin ehdottomasti myöhäisemmän kevättalven, ja vuokraisin käyttöön tavallisen nelivetomaasturin sijaan korotetun Mitsubishi Delica Chamonix -vanin, jolla 90% paikallisista ajeli.
Laskin reissulla ensi kertaa uudella splitilläni, Jones Solution 152:lla, jonka ostin syksyllä. Olen 171 senttiä pitkä, ja mulla on erityisesti aika pitkät jalat, joten olen laskenut aina vähintään 155 senttisellä laudalla. Mutta tässä ei puuttuvat kolme senttiä haitanneet, päinvastoin, tiheässäkin metsässä ihan ässä peli! 5 vuotta vanhat siteet tosin hajoavat kohta käsiin…
Jokapäiväistä arkea Mestiassa: härkävankkurit kotimatkalla.
Käytännön asioita:
Hissiliput ovat edullisia, mutta harmiksemme vasta loppureissusta tajusimme, että meidän olisi kannattanut ostaa kausikortti jo kahden viikon reissua varten. Sen hinta olisi ollut 300 laria eli noin sata euroa.
Mestiassa on turisti-info, josta tosin ei tuntunut olevan kovin monessa asiassa hyötyä. Data-sim-kortit olivat koko kylästä loppu, sillä verkkoyhteydet olivat ilmeisesti olleet poikki jo tovin ja ainoa keino päästä koko kylässä internettiin oli 4g-yhteys. 7GB kortti, jos sellaisia olisi löytynyt, ei olisi maksanut juuri mitään.
Mestiassa on muutama kauppa tai kioski, joista saa suklaapatukoita, limsaa, jugurttia sekä kuivia elintarvikkeita. Jos muistan oikein, riisiä ja pastaa sai ostaa kilotavarana ämpäreistä. Joitakin säilykkeitä sekä nuudeleita löytyi hyttetourin evästä varten.
Muutamaan otteeseen kylällä näkyi pakettiauto, joka myi vihanneksia. Luulen, että myyjä tuli aina alhaalta Zugdidista kaupittelemaan tuoreita vihanneksia. Kannattaakin siis tuoda joitain eväitä tullessaan tai asennoitua viikon Snickers-kuuriin. Onneksi paikalliset tekevät mainioita taukopatukoita: greippimehulla maustetussa jauhomassassa uitettuja hasselpähkinänauhoja, joita voi haukata palanen kerrallaan.
Kylässä on myös pieni apteekki, mutta emme käyneet sisällä, joten sen valikoimasta en osaa sanoa.
Jos haluaa viettää ollenkaan iltaelämää (se on mahdollista, sillä kylässä on baareja), kannattaa valita asumus kilometrin säteellä turisti-infosta. Tiet ovat aika talvisessa kunnossa ja liikenteen, lehmien ja kaaoksen seassa kävely on hidasta.
Topokarttoina käytimme Topomaps+ iPhone-sovellusta sekä Androidilla toimivaa BackCountry-Navigator -appia. Kylän turistikaupat myivät myös karttoja mutta niiden mittakaavat olivat melko suuria.
Seuraa Instagramissa: https://www.instagram.com/piposilmilla/
Seuraa Facebookissa: https://www.facebook.com/piposilmilla/
Lisää juttuja Georgiasta
Omat vapaalaskujutut
Kaoottinen, sykkivä, ihanan mahdoton Svanetia
Vapaalaskua Georgiassa: yhden yön retki Jutan kylään
Vapaalaskua Georgiassa: Gudaurin randoretket
Vapaalaskua Georgiassa: Lomisan luostari
Puuterikenttiä ja neuvostoromantiikkaa – ensimmäiset laskupäivät Georgiassa
Pipo silmillä 
Hienoja juttuja sinulla!
Pieni tarkennus: mittakaava on suuri, kun se on esim. 1:1000 tai 1:5000, pienimittakaavainen taas esim. 1:100 000 ja 1:500 000. Eli tarkoittanet, että kartat olivat liian pienimittakaavaisia?
TykkääTykkää
Totta joo 🙂 Mutta siis joo, esim 500-tonninen on aivan mahdoton vaellukseen, eli siis liian pieni.
TykkääTykkää