Vapaalasku

Lyngen osa 3: Pitkiä päiviä ja pehmeitä käännöksiä

Tomasrennan jälkeen kävimme läpi Lakselvbuktin lähellä sijaitsevia mäkiä. Kävimme Rasmustindenillä, Store Durmålstindenillä – emme tosin huipulla saakka – (1567m) sekä Fugldalsfjelletillä (1689m).

Yli 1500 metriset huiput tarkoittivat sitä, että päivistä tuli melkoisen pitkiä. Suunto kellotti monta yli seitsemän tunnin päivää. Seikkailueväinä oli yksi eväsleipä sekä patukoita. Voitte kuvitella ruokamäärän, joka kahdeksan miestä ja minä tuhosimme päivän päätteeksi illallispöydässä.

Omituista oli, että Rasmustindenin alametsikköä lukuunottamatta, emme nähneet ketään missään. Se teki laskemisesta myös erilaista. Saimme vetää oman nousuladun, mikä vaati tarkkaa reitin valintaa kuin yleensä. Seurueemme kovakuntoisimmat tahkosivat polun auki joka päivä – kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, minusta ei tällä reissulla ollut siihen hommaan.

Lyngen 2017

Rasmustindenin metsiköt tarjosivat sumupäivänä puuterikäännöksiä, kuvassa minä. Valtterin kypäräkamera tippui oksaniskusta lumihankeen, mutta se löytyi onneksi naaramisen jälkeen!

Lyngen 2017

Lumisateiden jälkeen taivas kirkastui. Iltamaisemat vuonolle, olkaa hyvät.

Lyngen 2017

Aamumaisemissakaan ei ollut valittamista!

Lyngen 2017

Se, ettei muita seurueita näkynyt, tarkoitti myös sitä, että pääsimme korkkaamaan jokaisen mäen. Juhan telemark-tyylinäyte Store Durmålstindenillä.

Lyngen 2017

Valtteri viihtyy Fugldalsfjelletillä.

Lyngen 2017

Kun kiipesimme ylös Fugldalsfjelletiä, vuoren huippu oli vielä pilvien peitossa. Sää oli ailahtelevaista ja mietimme, onko viisasta jatkaa. Päätimme kuitenkin yrittää huipulle, ja juuri sinne päästyämme taivas aukesi niin, että pääsimme laskemaan alas ilta-auringossa. Fugldalsfjelletillä lähes 1700 metrin korkeudesta aukeni yksi henkeäsalpaavimmista maisemista, joita olen Lyngenissä nähnyt.

Lyngen 2017

Otto Fugldalsfjelletillä.

Lyngen 2017

Kyllä, täällä kelpaa!

Edelliset jutut:

Lyngen osa 1: Kun nousukarvat eivät luista

Lyngen osa 2: Viimeinkin Tomasrenna!

Seuraavassa ja viimeisessä osassa luvassa juttua Godmother Couloirista. Stay tuned!

 

Varusteyhteistyössä: Halti, Poc, Ortovoc, Mons Royale, Superyellow Headwear

 

 

 

 Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s