Vapaalasku

Lyngen osa 2: Viimeinkin Tomasrenna!

 

Majoituimme alkuviikosta aivan Lakselvbuktin kylän kupeessa, mikä tarkoitti, että lähin mäkemme oli kohti Lakselvtindeniä kipuava leveä kuru, Tomasrenna. Tomasrenna on Lyngenin klassikko, ja tarjoaa upean, 35-asteisen pitkän laskun.

Saavuimme Lyngeniin sunnuntaina ja ehdin käydä lyhyellä iltarandolla ulkoiluttamassa Arctic Challengessa retuutettuja jalkoja. Kiipesimme Valtterin kanssa puolimatkaan Tromsdalstindeniä sen takapuolelta, josta löytyi ihan mukava, lyhyt metsäpätkä.

Kun illallinen, tiskit ja suihkut oli häslätty valmiiksi, oli aika avata keskustelu seuraavan päivän kohteesta. Tuuliennuste povasi navakkaa tuulta, eikä auringonpaisteestakaan ollut takeita. Alkoi näyttää siltä, että Tomasrenna olisi ainoa järkevä kohde ennustettuun keliin.

Mietin kauhuissani, että minulla oli uudet lautakengät, jolla olin edellisenä iltana laskenut muutaman käännöksen. En ollut laskenut lumilaudallakaan sitten helmikuun Chamonix’n matkan.

Mutta halusin mukaan! Ei auttanut muuta kuin liittyä aamulla letkan perälle. Etenimme tasaista vauhtia kohti kurun suuta, josta alkoi pitkä bootpack-osuus.

Matka tuntui loputtomalta. Kuten kirjoitin edellisessä jutussa, jalat olivat kuin sementtiä. Onneksi kiipeäminen lauta selässä jyrkkää rinnettä oli sentään helpompaa kuin skinnaaminen. Oloa ei helpottanut jännitys, joka jyrkissä paikoissa aina nipistelee vatsanpohjaa. Kierrätimme portaiden tekovuoroa melko tiuhaan, koska syvää lunta kauhoessa väsyi nopeasti. Lopulta kurun loppu alkoi häämöttää. Kapusimme loput jäiset askelmat pieneen tuulensuojaan huipulle. Söimme loput eväät, joista nyt rehellisyyden nimissä ei ollut juuri mitään jäljellä, koska puolet oli unohdettu mökille. Sitten ei ollut enää muuta tekemistä, niin oli parempi lähteä alas. Riemunkiljahdukset kaikuivat kurun seinämistä, ja lumi pöllysi vielä sittenkin, kun laskija vuorollaan oli jo hävinnyt näkyvistä sovitun kiven taakse.

Lyngen 2017

Alkumatkasta vielä hymyilytti

Lyngen 2017

Jaksaa, jaksaa.

Lyngen 2017

Elefantit jonossa. Kuvan nappasi Juha.

Lyngen 2017

Loppu häämöttää jo! Ylhäällä kalliotkin olivat jäisen lumikuorrutteen peitossa. Kurun yläpäästä alkaa jäätikkö.

Lyngen 2017

Huipulla oli pieni tuulensuoja, jossa söimme hieman evästä ja purimme laskuvälineet repuista.

Lyngen 2017

Itse laskusta ei tullut tällä kertaa kuvia, sillä olin liian täpinöissäni. Tässä kuva puolivälistä kurua – aika mukava mäki, sanoisin!

Varusteyhteistyössä: Superyellow Headwear, Halti, Poc, Ortovox, Mons Royale

 

Lisää Lyngenistä:

2017:

Lyngen osa 1: Kun nousukarvat eivät luista

2016:

Norja osa 1: Lyngenissä oli vuosisadan puuteriviikko

Norja osa 2: Miksi en luovu telemarkista

Vapaalaskijan roadtrip – revontulia, paukkupakkasia ja auringonlaskuja

2015:

Liikkuva leijarandoleiri Lyngenissä ja Pallaksella

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s