Sapattivapaa Vapaalasku

Norja osa 1: Lyngenissä oli vuosisadan puuteriviikko

Myönnän, että viikko sitten mietin tosissani, jaksanko enää laskea. Olo oli todella väsynyt, sillä en ole pitänyt vuoden alun jälkeen kuin noin 15 päivää taukoa laskemisesta. Ehkä 20 päivää, kun en ole ollut skinnaamassa. Nukkumisrytmini on kääntynyt päälaelleen: herään aamulla viiden-kuuden aikaan ja menen nukkumaan kahdeksalta. Kroppa huutaa lepoa, mutta samalla mielessä raksuttaa laskuri, joka laskee päiviä vapaavuoden loppuun. Haluan laskea nyt, kun kerrankin on aikaa.

Sattui sitten niin, että Lyngenissä oli uskomaton puuterikeli kun saavuimme. Päivä toisensa jälkeen tykitimme aurinkoisessa kelissä lähes koskemattomia linjoja rantaan saakka. Joka päivä, viimeistään puolivälissä kiipeämistä unohdin, että olen ylipäätään väsynyt. Nähdessäni puuterikentät kipitin juoksujalkaa loppumatkan ylös. Laskut olivat täydellisiä. Kauden runsaiden laskupäivien ansiosta tuntuma lumilautaan on parempi kuin koskaan: voin luottaa siihen ja antaa palaa. Niin kuin teinkin.

Nämä ovat niitä hetkiä, joiden takia rakastan laskemista.

Russelvfjälletin huipulta on muikeat maisemat merelle. Kuva: Sampsa Sulonen

Kavringtindenin huipulla.  Hetket ennen laskua ylhäällä ovat lajin kutkuttavimpia. Jännittää vähäsen, juuri sopivasti siihen, että saa hieman adrenaliinia vereen, ensimmäiset pari käännöstä tunnustellen lunta, minkä jälkeen kaikki muu paitsi mäki, lumi ja laskeminen unohtuu. Kuva: Sampsa Sulonen

1500 metriä ja risat Daltindenille sujahti viiden kilometrin tasaisen lähestymishiihdonkin kera kuin hetkessä, kun tajusin millainen lasku on luvassa. Huipulla oli aika hyvä meininki. Kuva: Sampsa Sulonen

1237:n topissa laittamassa lautasiteitä kiinni. Oli aika ilmava paikka! Kuva: Sampsa Sulonen

Tällaista oli laskeminen joka päivä. En voi käsittää. Tässä Kavringtindenin alakenttää. Kuva: Sampsa Sulonen

Ihanat kundit päästi mut ekana Russelvillä radalle, josta oli ehtinyt mennä vain yksi porukka meitä ennen. Tykkäsin tosi paljon tästä mäestä, pitää tulla joskus uudestaan. Kuva: Sampsa Sulonen

Viikkoon mahtui yksi sinkkipäivä. Silloinkin lähdettiin mäkeen. Kuvassa vielä vähän arvotaan lähtemisen mielekkyyttä parkkipaikalla. Mentiin kuitenkin, ja päästiin pöllyttämään puuteria.

Afterski ja taustalla Storgalten, jonka kuruun pääsimme piirtämään päivän ekat jäljet. Kuva: Sampsa Sulonen

Koko remmi koossa Daltindenillä. Tärkeintä laskemisessa on laskukaverit. Meillä oli aivan mahtava porukka kasassa, ja kaikki pääsivät laskemaan mieleistään linjaa. Tänään sanoin näille tyypeille moikat, matka jatkuu Lakselviin. Kiitokset Sampsa, Antti, Jenni, Anna, Ville, Otto, Sakke ja Juha!

 

Ps. Sampsa kuvasi hienoja kopterivideoita viikon aikana. Tässä muutama:

Lasku Storgaltenilta

Uintireissu merelle

 

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s