Yhteistyössä: Villa Sivakka
Muistatte ehkä, kun syksyllä vierailimme Villa Sivakassa Äkäsjärven rannalla? No, siinä kävi niin, että ihastuimme paikkaan niin paljon, että palasimme takaisin.
Talvinen Sivakka oli, kuten arvata saattaa, vähintään yhtä ihana tai jopa ihanampi kuin lokakuinen. Lumipatjat peittivät puupatioita sekä kattoja. Talon seinää vasten oli kumollaan kaksi puista lumikelkkaa.
Saapuminen Sivakkaan oli melkein kuin vanhan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa. Miia ja Heli valkkasivat itsellensä tutut nukkumasopit ja minä levitin lakanat olohuoneen maisemaikkunan ääreen. Kukaan meistä ei taaskaan raaskinut istahtaa aamiaisella selin valtavaan maisemaikkunaan.
Nämä kaksi vierailua Villa Sivakkaan ovat olleet blogimatkoja, mutta luulen, että seuraavan kerran palaan sinne ihan privaatisti. Piiloudun peiton alle olohuoneen sohvalle ja tuijottelen taivaalla loimottavia revontulia. En kerro kenellekään.
Vanhaa puuta, uutta puuta ❤
Ei hetkeen tulee mieleen parempaa tapaa herätä viikonlopun aamuun kuin tämä maisema. Patiota peittävä lumikerros oli melkein samalla tasolla kuin olohuoneen loikoilutaso, ja tuntui kuin olisin nukkunut lumen keskellä.
Lauantai-iltana olimme jo yöpuvuissa, kun valot sammutettuamme huomasimme revontulet taivaalla. Kiskoin päälle untuvat ja merinovillat ja lampsin alas rantaan, josta aukeaa maisema pohjoiselle taivaalle, Äkäsjärven yli.
Aamupuro maistuisi useamminkin näissä maisemissa!
Sivakka aamuauringossa.
Lähtöpäivänä meidät yllätti rapea pakkanen; mittari näytti yli kahdenkymmenen asteen pakkaslukemaa. Ripsiin ehti tarttua aamutoimien aikana valkoinen kuura.
Villa Sivakka Linnunradan alla.
Vierailumme jälkeen Sivakan isännältä tuli terveisiä, että varauslistat ovat aika täysiä, eli syksyllä valmistunut mökki on löytänyt asiakaskuntansa. Air bnb:ssä näkyi niin ikään useita ulkomaisia arvosteluja. Vaikka en itse matkailualalla työskentelekään, on kiva ajatus, että Villa Sivakka valloittaa ulkomaistenkin Lapin kävijöiden sydämiä. Tällaisia tarvitaan Lappiin lisää!
Pipo silmillä 