polkujuoksu Sapattivapaa

HCR:n jälkeen katseet kohti Pyhän tunturimaratonia

Lähden kesäksi reissuun, joten juoksuharjoituksia tulee luultavasti kesän aikana vähän. Siitä huolimatta yksi kesän urheilullisista kohokohdista on elokuun 13. päivänä juostava Pyhän tunturimaraton, jossa on matkat aina kympistä 60 kilsan ultrajuoksuun. En ole vielä päättänyt, lähdenkö itse yrittämään puolikasta vai täysmaratonia.

Lisätietoa tästä polkujuoksutapahtumasta löytyy netistä ja Facebookista. Mökkimajoituksia sai ainakin viime vuonna varsin edullisesti tuohon aikaan. Viime vuoden fiiliksistä voi lukea täältä.

Lähdössä tunturimaratonille elokuussa 2015

Tässä yksi kuluneen vuoden ~15 juoksulenkistä: CamelBak-tiimin mäkitreenit Paloheinässä.

CamelBakin tiimissä nesteytys on kaiken a ja o! Ja Berocca auttaa jaksamaan.

Tunturimaratonille ehtii hyvin, jos lähtee torstai-iltana ajelemaan pohjoiseen. Itse lähdin suoraan töistä ilman pitkiä housuja, mikä ei ollut elokuussa kaikista paras idea.

Selfie-kisasta irtosi palkinto tällä ilmeellä! Viimeinen nousu Kultakerolle.

HCR oli hyvä testi

Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin viime lauantaina Helsinki City Run -tapahtumassa. Olen juossut kuluneen vuoden aikana ehkä 15 kertaa, joista yksi Jukolassa ja toinen juuri yllä mainitulla viime elokuun Pyhän tunturikympillä. Skinnannut sen sijaan olen senkin edestä.

Syystä siis pelkäsin, että en pääse HCR:llä ollenkaan maaliin. Kirjoitin juoksua edeltävänä päivänä Facebookissa:

”Pidän itseäni suht hyväkuntoisena tyyppinä, minkä takia juoksemisen vaikeus on ollut mulle aina vähän vaikea pala niellä. Useimmiten, kun juoksen, olo on ihan hirveä. Haluan koko ajan lopettaa, jalkoihin sattuu, lantioon ja olkapäähän pistää eikä keuhkot pysy vauhdissa mukana. Tällaisella riuhtomisella olen saanut kympin lenkeillä aikoja, joihin olen miten kuten tyytyväinen, mutta niistä kilometreistä on juoksijan flow kaukana.”

Onneksi juoksu sujui paremmin kuin pelkäsin. Ensimmäiset kymmenen kilometriä hölkkäsin hyvää vauhtia ja hyvillä mielin. Vasta 13 kilometrin jälkeen jalat alkoivat väsyä. Keskuspuiston pikku ylämäet ottivat mittaa sisustani, mutta en keskeyttänyt vaikka mieli teki. Yhdessä mäessä otin kolme kävelyaskelta, enempää en itselleni sallinut. Ihan vain siksi, että ärsytti, kun olen niin huono juoksemaan.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 2:08. Ihan ok, alitin oman minimitavoitteen 2:15 – mutta kahden tunnin alitukseen on vielä matkaa.

En ole juoksija, en ole koskaan ollutkaan eikä minusta koskaan tule sellaista. Mutta tykkään juoksutapahtumista. Tai siis, ylipäätään urheilutapahtumista. Vasta aikuisiällä olen tajunnut, että vaikka en ole ammattilaisurheilija, kaikkia kisoja ei tarvitse katsoa kotisohvalta. Numerolapun saa omaankin rintaan, sen kuin ilmoittautuu mukaan. Nähdään siis Pyhällä elokuussa!

Juoksurepun taskusta löytyi viime vuoden kisakartta kun kaivoin sen esiin pari viikkoa sitten.

 

 

Yhteistyössä: Pyhätunturi, Vandernet (Camelbak)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s