Retkeily Sapattivapaa Vaellus

Anna tunturin selvittää

Tärkeä osa vaeltamista ovat vaellusystävät. Vaelluksella toiseen tutustuu ihan eri tavalla kuin arkiympyröissä: nälkäisenä, haisevana, väsyneenä, rakkojalkaisena, pahimmassa tapauksessa kipeänä tai loukkaantuneena. Teltassa nukutaan kylki kyljessä ja polulla kuljetaan peräkanaa. Junnukin sen tiesi: pitkospuiden toisessa päässä oppii tuntemaan ystävän.

Kaksitoista vuotta sitten omalle kohdalleni osui onnenpotku: tapasin ensimmäisen vaellusystäväni. Siitä lähtien olemme tallanneet yhdessä lukemattoman määrän polkuja, pystyttäneet punaisen Hilleberg Nallon kymmeniin eri leiripaikkoihin kesähelteessä, sateessa, lumimyräkässä, tunturikivikossa, metrisessä hangessa, Suomessa ja ulkomailla. 

Pienet ajan saatossa yhteen hitsautuneet tavat muistuttavat menneistä retkistä. Telttaa pakatessa on aivan selvää, että kun on aika pakata kolmeen osaan taiteltu kangas, minä rullaan ja ystäväni hyppää mahalleen vielä avonaisena olevan kangaspätkän päälle, jotta sieltä saadaan ylimääräiset ilmat pois.

Moni asia on elämässä muuttunut 12 vuoden aikana, ja lähes yhtä moni niistä on ruodittu puhki vaelluspolkujen varrella. Tunturit ovat kuulleet analyysimme niin ihmissuhteista, opiskelukuvioista kuin työura-asioistakin.

Viime vuosina olen saanut lisää vaellusystäviä, jotka ovat ihanasti sulautuneet yhdeksi tiiviiksi vaellusystäväporukaksi. Kolmen tai neljän hengen porukassa vaeltaessa yksi voi niin halutessaan vetäytyä hetkeksi omiin oloihinsa muiden touhutessa leiripuuhiaan. Jos jotakuta uuvuttaa tai kolottaa, muut voivat ottaa kannettavaksi enemmän yhteisiä tavaroita. Ja mikä tärkeintä: ratkottaviin elämänprobleemeihin saa kaksin- tai kolminverroin ratkaisuehdotuksia ja näkökulmia.

Tässä ystävämuistoja menneiltä lokakuilta:

Vuonna 2008 lokakuu oli astetta haastavampi. Olemme pikavauhtia vaelletun Karhunkierroksen viimeisellä etapilla, ystävälläni on reilusti kuumetta ja kaksi päivää kuvan ottamisen jälkeen minä menin polvileikkaukseen. Salmiakki tuli tarpeeseen.

Lokakuussa 2013 elämä hymyili jo kauniimmin Helvetinkolussa Helvetinjärven kansallispuistossa.
 
Kiitokset Facebookille näistä muisteloista! Jos laulatuttaa, tässä linkki Juha Vainion sanoittamaan Ystävän lauluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s