Olemme tehneet kaksi ja puoli päivää matkaa Väli-Amerikkaa halkovalla pahamaineisella Pan-Americana -valtatiellä. Tänään tosin poikkesimme siitä vähän, palataksemme tielle ylihuomenna.
Mediasta saamani kuvan perusteella ajattelin, että tiellä kulkeva laiton huume-ja henkilöliikenne näkyisi turistinkin silmään, olisi hämäriä huoltiksia, tehokkaasti vartioituja raja-asemia, uhkaavia kohtaamisia. Ylen sivuillakin oli keväällä pitkä juttusarja aiheesta.
Mutta ainakin näillä seuduilla, Panamassa, Costa Ricassa ja pian Nicaraguassa, Pan-Americana on tavallinen maantie. Paikoin kaksi- paikoin nelikaistainen. Joiltain kohdin hävyttömän huonossa kunnossa, paikoin pääsee moottoritienopeuksia. Olemme tavanneet matkalla ihania, ystävällisiä ja auttavaisia paikallisia ihmisiä, tavallisia kyliä, pieniä kaupunkeja, linja-autoasemia, eikä missään vaiheessa ole arveluttanut edes jättää reppua bussin ruumaan. Omituista on ainoastaan se, ettemme ole nähneet yhtä ainutta länsimaalaista turistia, ennen viimeisiä pätkiä Costa Ricassa. Missä kaikki ovat?
Pipo silmillä 