Mumbain haju tuo muistoja mieleen

Hajut ja maut jättävät voimakkaita muistijälkiä. Minulla ei ollut kovin selkeitä muistikuvia itse Mumbaista sen ihmisistä – pikemminkin Intia on ollut mielessä hämyinen ja sekava kokonaisuus.

Kun BA:n Boeing 747-400 eilen tömähti maahan Chhatrapati Shivajin kansainvälisellä lentokentällä, koneeseen tulvahtanut haju toi mieleen kaiken. Ai niin, tätähän tämä maa on.

Parhaiten hajun voi kuvitella, jos muistelee muutaman vuoden takaisia Venäjän metsäpaloja ja niiden hajua Helsingissä. Täällä haju on vain moninkerroin voimakkaampi, ja siinä on kostean ummehtunut lisä. Ilma on sameaa ja tahmeaa.

Hotellin kuljettaja oli minua vastassa lentokentällä, mutta oman nimen etsiminen kaikista sadoista plakaateista vastaanottoaulassa vei tovin. Sitä ennen olin odotellut rinkkaani yli puoli tuntia, peläten sen jääneen alle puolentoista tunnin vaihtoajan takia kiertämään ympyrää Heathrow’lle. Kun olin esittänyt sata kertaa passini, käyttänyt matkatavarani läpivalaisussa, täyttänyt kaikki lipukkeet, kävellyt läpi sikaflunssakameroista, pääsin viimein lähtemään kohti hotellia.

Sivukujilla ajellessamme katselin kaduilla nukkuvia ihmisiä ja mietin koneessa tapaamaani norjalaistyttöä, jonka intialainen ystävä haki hänet lentokentältä. He asuivat Mumbain pilvenpiirtäjissä ja olivat suuntamaassa vielä eilen klubbaamaan yökerholle. Tätäkin on Intia.

Illalla kääriytyessäni liian kylmän ilmastoinnin tieltä makuupussilakanaan ja peittojen alle tuoksu toi mieleen myös Suomen. Olo oli ristiriitainen. 1,8 miljoonasta naapurista, raskaasti mutta ystävällisesti hengittävästä kaupungista ja heti alkuun tapaamistani uusista ystävistä huolimatta tuntui hieman yksinäiseltä.