Siitä on aivan liian kauan, kun olen viimeksi ollut pohjoisessa. On ikävä tuntureita, nuotiotulia, hankia ja tuulen tuiverrusta. Alamäkeä ja ylämäkeä. Retkikeittimen porinaa. Poroja.
Onni on, että Helsingin yliopisto on siirtynyt periodijärjestelmään. Vaikka tähän mennessä olen ollut sitä mieltä, että koko systeemissä ei ole ollut mitään järkeä – niin pari viikkoa sitten tajusin, että siinä on kuin onkin puolensa: itse asiassa periodijärjestelmähän tarkoittaa viikon ilmaista lomaa keskellä parhainta kevättalvea!
Mitäpä silloin voi muuta tehdä, kuin ottaa suunnan pohjoiseen.
Pipo silmillä 
Mun mielestä oli hieno reissu! Yksi etappi umpihangessa oli tosin harvinaisen perseestä. Siis se oli aivan käsittämättömän syvältä. Siis perseestä. Helppohan Miljan on siellä huljutella menemään, kun se painaa saman verran kuin mun rinkka. Erityisesti hehkuttaisin Hetta-Pallas väliä; siitä eteenpäin ei ollut oikeastaan muuta kuin yllä mainittu umpihankiosuus (perseestä siis), järven ylitys moottorikelkkauraa pitkin ja Uulan taksikyyti. Onneksi ei oltu reissussa tämän viikon hellesäällä, puusukset olis kyllä auranneet kaiken lumen mukaansa. Kiva reissu kaiken kaikkiaan!
TykkääTykkää
hmm. ei se umpihanki nyt kovin helppoa ollut, vaikka tää mietaa ei nyt ihan sataa kiloa painakaan. erityisen hanurista oli naarata sitä metrin syvyyteen hukkunutta sauvaa sieltä puuterista.
TykkääTykkää